Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syrjäänit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
7’Jl
Syrjäänit
796
jutuksi sekä vogulien että uovgorodilaisten
hyökkäyksen. Viimemainittujen vihamielinen yritys
osoittaa, että Novgorodissa pelättiin Permin jo
olevan luisumassa uuden isännän käsiin.
Myöskin Vjatkan venäläisten hyökkäyksen
Sysola-joelle Tapani 1392 sai keskeytetyksi.
Se seikka, että s:n maan omistamisesta
käytiin alinomaista sotaa, osoittaa myös puolestaan,
että tässä maassa oli aineellista vaurautta.
Venäläistä syntyperää olevan pyhän Tapanin
merkilliset yritykset omaperäisin kirjaimin
kirjoitetun syrjääniläisen kirjakielen luomiseksi
viittaavat ehkä s:n ruhtinaiden kansalliseen
arkatuntoi-suuteen, joka vaati sopivaa viihdyttelemistä.
Moskovan ja Venäjän vallan aika.
Kun Moskovan asettamat piispat olivat
Moskovan maallisen vallan alaisia, joutui myös pyhän
Tapanin piispakunta 1. „Vanha Permi’’
tosiasiallisesti Moskovan vaikutusvallan piiriin.
Novgorod piti kuitenkin yhä edelleen kiinni
vanhoista „oikeuksistaan" ja vielä vv. 1434 ja
1456 Novgorod, Moskovan kanssa sopimuksia
tehdessään, kirjelmissään lujasti sanoo Permiä
omaksi alueekseen ilman että Moskovan
ruhtinaat olisivat yrittäneet tätä kieltää. Mutta
Puolan kuninkaiden kanssa tehtyjä välirauhoja
koskevissa kirjelmissään vv. 1449 ja 1494
Moskovan ruhtinaat jo nimittävät itseään m. m.
..permiläisiksi", ja 1471 Novgorodkin jo selvästi
myöntää „Vanhan Permin" Moskovan alueeksi.
— 15:nnen vuosis. keskivaiheilla s:n itäiset
naapurit, vogulit, jotka huomasivat s:n maan
kautta lähestyvän moskovalaisen vaaran, Asyka
ruhtinaansa johdolla ahdistelivat s:ejä, tekivätpä
1455 sotaretken aina „Vanhan Permin"
pääkaupunkiin Ustjvymiiu asti, jossa surmasivat
syrjäänien piispan, Pitirimin. Tämän johdosta
Moskova toimitti vogulien niskaan vv. 1465 ja
1467 rankaisuretkikuntia, joihin s:kin ottivat
osaa (Asyka vangittiin 1467). Näihin aikoihin
asti oli „Iso Permi", s. o. Kaman seudun s:n
maa, jonka pääkaupunki oli Tserdyn, säilynyt
kristinuskolta. Pitirimin seuraaja, Jona
(piispana 1456-70), kastoi 1463 ,,Ison Permin"
ruhtinaan, joka nyt sai nimen Mihail. Tämä
nähtävästi ei kuitenkaan riittävästi alistunut
Moskovan vallan alle, koska suuriruhtinas Iivana III :n
oli pakko 1472 lähettää häntä vastaan ruhtinas
Fedor Pestryj, joka voitti s. Iskorin luona,
vangitsi ruhtinas Mihailin ja neljä hänen
sotapäällikköänsä (joiden nimet olivat Kats,
Burmat, Mitskin ja Zyran), valloitti m. m. Iskorin
ia Tserdynin sekä laski koko „Ison Permin"
Moskovan vallan alle. Tähän päättyy
lopullisesti s:n itsenäisyyden aika. Tosin heidän
maansa hallintoa toistaiseksi lähinnä hoitavat
kotimaiset ruhtinaat „Ison Permin" Tserdynissä
ja „Vanhan Permin" Ustjvymissä, mutta
Moskovan käskyläisinä. Mutta jo 1505 Tserdynin
ruhtinas Matvej, yllämainitun Mihailin poika,
erotetaan virastaan, ja hänen tilalleen tulee
Moskovan tsaarin käskynhaltia. Eräs Tserdynin
luostarissa tavattu vanha sielumessuluettelo
mainitsee peräkkäin 7 „permiläistä", 3
„vymi-läistä" ja 1 „isopermiläisen" ruhtinaan sekä
3 „isopermi Iäistä" ruhtinatarta, jotka kaikki
elivät 15:nnen vuosis. keskivaiheilla ja
loppupuolella, viimeinen — mainittu Matvej — vielä
seur. vuosisadan alussa. Mutta heitä kaikkia
sanotaan samalla myös „isopcrmiläisikbi"
(„Muista, Herra, näiden isopermiläisten
ruhtinaiden ja ruhtinatarten sieluja"), mikä näyttää
viittaavan siihen, että he olivat samaa sukua,
josta toinen haara hallitsi Tserdynissä, toinen
taas Ustjvymissä (tämän ruhtinassuvun
viimeinen tunnettu jäsen, ruhtinas Matvej Fedorovits
Velikopermskij, moskovalainen aatelismies, jonk.i
pelättiin menevän „kalmukkien puolelle", kai
koitettiin Siperiaan 1641). Myös „Vanhan Per
min" valtiollinen merkitys lakkasi 15:nnen ja
16:nnen vuosis. vaiheessa, mikä näkyy siitäkin,
että. sen piispat v:sta 1492 lähtien asuvat
enemmän Vologdassa kuin Ustjvymissä.
Tämän jälkeen, 15:nnen vuosis. lopulla ja
16:nnen vuosis. alkupuoliskolla s., enimmäkseen
venäläisiin liittyneinä, käyvät sotia ahdistelevia
voguleja ja ostjaakkeja (esim. vv. 1483-85) sekä
tataareja (esim. vv. 1505 ja 1545) vastaan
Tärkeä käännekohta Kaman s:n kohtaloissa
tapahtui 1558. Silloin äärettömän suuri
n. 3 Va miljoonaa desjatinaa käsittävä alue
molemmin puolin Kamaa Lysva-joesta Tsusovaja
jokeen saakka lahjoitettiin Soljvytsegodskin
suolatehtailijalle ja tilanomistajalle Anikij
Stroganoville, joka Moskovan tsaarille uskotteli,
että nämä alueet, joita myöhemmin vielä
tuntuvasti lisäeltiin, olivat autioita. Stroganov
puolestaan sitoutui asuttamaan nämä seudut, joiden
puolustamiseksi (nogaijilaisia y. m. vastaan) hän
kustannuksellaan rakentaa asestettuja
linnoituksia ja ylläpitää sotaväkeä. Tämän johdosta suuri
osa eteläisiä s:ejä aikaa myöten joutui
maaorjuuteen sekä venäläistymisvaaran alaiseksi.
Moskovassa kyllä pian huomattiin, että
hallitukselta oli kaupassa hämmennetty silmät, mutta
Stroganovit osasivat tehdä itsensä valtiovallalle
tarpeellisiksi niinhyvin puolustaessaan maitansa
vogulien, ostjaakkien ja tataarien hyökkäyksiä
vastaan (esim. 1573), kuin myös toimittaessaan
1581 donilaisen kasakkarosvon Jennakin (ks.
t.-valloittamaan Siperiaa (Jermakin oppaina oli
s:ejä).
17:nnen vuosis. s:ejä ja s:n maita koskevat
asiakirjat ovat suurimmaksi osaksi Venäjäu
tsaarien kirjelmiä, joissa puhutaan maan
hallinnosta sekä verojen ja sotaväen otosta.
Syr-jäänimaiden, Vanhan ja Ison Permin, valtaus
oli loppuun suoritettu ja niitä hallitaan tämän
jälkeen niinkuin tavallisia ven. maakuntia.
S:n kristinuskoon käännyttäminen ei suiu
kaan ollut Tapani ja Jona piispojen työllä
suoritettu. Heidän eläessään oikeastaan vain
pieni murto-osa syrjääniläistä kansaa siirtyi
uuteen uskoon, ja siitäkin monet vain
muodollisesti. Niinpä metropoliitta Simon „Ison
Permin" „sekä ylhäisille että alhaisille" sille
lähettämässään paimenkirjeessä v:lta 1501 varoittaa
heitä palvelemasta epäjumalankuvia ja
noudattamasta kaikenlaisia muita pakanallisia tapoja.
Paljo pakanallisia uskomuksia on s:n keskuu
dessa säilynyt meidän päiviimme asti. vaikkii
kin he ovat hartaita kristillisen kirkon jäseniä.
[Laajasta kirjallisuudesta mainittakoon vain:
M. Mihajlov, „Promysly zyrjan Ustjsys. i Jar.
uezdov Volog. gub." (Zurn. M. Vn. D. XXXIV, 4,
1851) ; M. A. Castrén, ,,Nordiska resor och
forskningar" (1852-70); N. Popov, ..Etnogr,
zametki o permjakah (Zurn. M. Vn. D. XXXIX.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
