Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syvänmeren eläimet ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
807
Syvän meren tutkimus
808
hapen- ja kalkinpitoisuus on pienempi kuin
pintakerroksissa. Edellisestä seikasta arvellaan
riippuvan, että useiden s. e:n kidusosa 011
suhteettoman laaja. Jälkimäinen taas aiheuttaa, että
m. m. kotilot ja simpukat ovat hyvin ohut- ja
pehmeäkuorisia ja luukalojen tukielimistö
heikosti luutunut t. rustomainen.
Myöskin siihen ravintoon nähden, jota
syvii-meri tarjoaa asujamilleen, on se valonpuutteensa
vuoksi erikoisasemassa. Koska kaiken eläin
elämän välttämätön edellytys on hiilihappoa
yhteyttävän kasvimaailman olemassaolo, ei
syvä-meri voi olla täysin itsenäisen elämän
tyyssijana. S. e:n elämisen mahdollisuus
perustuukin pohjaltaan meren pintakerrosten
eliömaailmaan. Tämän kuolleita edustajia, sekä kasveja
että eläimiä, painuu lakkaamatta suunnattomin
joukoin syvyyteen, ja ne muodostavat siellä
ravinnon suurelle osalle s. e:iä. Nämä puolestaan
sitten tekevät petomaisten s. e:n olemassaolon
mahdolliseksi. — vrt. S y v ii n m e r e n t u t k i in u s.
[C. Chun, ..Aus den Tiefeu des Weltmeeres"
(1903); A. Feddersen, „Havet" (1903);
K.H.Hällström, ,,Elämänmuotoja ja elämänehtoja merien
syvyyksissä" (Luonto tieteen valossa I, 1908) ;
J. Hjort, ,.The depths of the ocean" (1912);
J. Meisenheimer, ..Tiefseefauna" (Handwört. d.
Naturwissenschaften IX, 1913).] I. V-s.
Syvänmerentutkimus. Mannermaan
läheisyydessä meren syvyys kasvaa sääntöperäisesti
rannasta ulos merelle päin aluksi hitaasti
n. 200 m:iin saakka, sitten äkkiä n. 3,000 m:iin,
mutta senjälkeen taas hitaammin. Siihen
nähden että meren pohja vain ensinmainituille
syvyyksille asti on jossain määrin mannermaan
kaltainen ja kun meren pinnalla tapahtuvat
ilmiöt kuten aallokko, merivirrat j. n. e.
ylettyvät vain tähän syvyyteen, niin erotetaan
tavallisesti mannermaan läheisen merialueen 11. s.
matalanmeren (ks. M e r i) ja suurempien
syvänteiden 1. syvänmeren alat
meritutki-muksissa toisistaan. S. käsittää meren syvyyden
ja pohjan tutkimisen, veden lämpötilan ja
laadun sekä orgaanisen elämän havaitsemisen.
Meren syvyyttä tutkitaan paikallaan pysyvästä
aluksesta, jos korkeintaan 100 200 m:n
syvyydet tulevat kysymykseen, kartionmuotoisella,
4-6 kg:n painoisella, köyteen kiinnitetyllä
paino-luodilla. Kuta suurempia syvyyksiä on
mitattava, sitä raskaampia luoteja on köyden
jännittämiseksi tarpeen. Jos syvyys on suurempi kuin
100-200 m, niin soveltuu luodin peräksi pyörälle
käärittävä hieno teräslanka. Painoa laskettaessa
pyörään liitetty lukijakoje laskee kierrosten
lukumäärän. Kun pyörän ympärys on tunnettu,
voidaan siis helposti määrätä, pitkältäkö lankaa on
meressä. S:ssa 011 myöskin otettava huomioon
mahdolliset merivirrat, jotka painavat luodin
perineen mukanaan. Tällainen mahdollisuus pakot
taa lisäämään luodin painoa ja samalla perän
vahvuutta. Jos pohja ei ole 1,000 m meren pintaa
syvemmällä, on 70 kg painoinen luoti
mittauksiin sopiva. Luodin nostaminen käsivoimin on
liian raskasta ja aikaa kysyvää, milloin
teräs-lankaa on paljon laskettu mereen. Sentähden
suoritetaan nosto höyryvoimalla käyvällä
vintturilla. Paria sataa 111 suurempien syvyyksien
määräämisessä on lisäksi se vaikeus, ettei käsi enää
varmasti tunne, millä hetkellä luoti iskee pohjaa
vasten. Suurta
edistysaskelta merkitsee tässä
suhteessa amer. Brooken
18">4 keksimä luotauskoje.
Siinä on suurehko,
lävcl-linen tykinkuula (kuva 1),
joka pääsee liukumaan
lävessä olevaa taukoa
myöten. Kuulan ympäri
kulkee päistään
silmuk-kainen nauha. Silmukat
sovitetaan tankoon
kiinnitettyjen liikkuvien
siipien pykäliin. Siivet,
joiden nenistä luotausuauha
lähtee, ovat luotia
laskettaessa ylöspäin
käänne-ty t, mutta kun tanko töksähtää pohjaa vasten,
vaipuvat siivet alas, kuulan kantonauha irtautuu
ja kuula liukuu alas pohjaan. Näin voidaan
suurillakin syvyyksillä tarkasti havaita se
silmänräpäys, jolloin luoti tapaa pohjan. Kuulan
irtautuminen helpottaa tuntuvasti luotauslangan
kierittämistä takaisin pyörälle. Jos tauko on
ala-päästään ontto, voidaan sillä nostaa mutaa
pohjasta, jonka tutkiminen täten käy mahdolliseksi.
Sigsbee on parantanut Brooken syvyysluotia ja
luotausmenetelmää monessa suhteessa. Sigsbeen
käyttämä luotauslanka oli läpimitaten vain 1 mm,
niin että 1,000 m siitä painoi ainoastaan 3 */» kg.
Se johdetaan (kuva 2) ensin rullalta n
mittaus-rattaan h yli, johon liittyy rattaan kierrosten
lukija e. ja senjälkeen, aluksen vaappumisesta
helposti johtuvan langan katkeamisen estämiseksi,
pyöriin f ja teräsvietereihin joustavasti
ripustetun pyörän e ympäri luotiin d. Luodin
alapuolelle (h) oli sommiteltu avonainen metalliputki,
joka luodattaessa upposi pohjaan tuoden
mukanaan mutaa. Suurilla syvyyksillä on langan
painoa jarrulla kumottava, niin että joka hetkenä
luodin oma paino vain vaikuttaa vetovoimana.
Sigsbee 011 myös suunnitellut kojeen
vesinäytteiden nostamiseksi eri syvyyksistä. Siinä on ontto
Kuva 2.
Kuva :t.
Kuva I.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
