Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyrak ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
815
Syyrian kie i
ja kirjallisuus
816
väestö vähitellen aramealaistui. Syntyi joukko
osittain seemiläisiä osittain heettiläisiä
pikkuvaltioita, jotka vähitellen toinen toisensa perästä
yhdistettiin Assyriaan (Arpad 740, Damaskos 732,
Karkemis 717). Assyrian valtaa seurasi
Babylonian 605, Persian 539 ja Makedonian 333.
Seleukidien vallan kestäessä (311-64) S.
valtakunnan ytimenä näki loistoaikansa, jolloin kreik.
sivistys siinä sai vahvan jalansijan.
Pääkaupunkina oli 301 perustettu Antiokia, missä
Armee-nian valloittajakuningas Tigraneskin vista 85
piti hovia. Seleukidien vallan heiketessä pääsi
Osroënen maakunta, pääkaupunkina Edessa
(ks. t»), n. 132 e. Kr. itsenäiseksi valtioksi,
joka 34 seemiläisen kuninkaan hallitsemana
säilyi v:een 216 j. Kr. Viimeisellä vuosis. e. Kr.
Pohjois-Arabian nabatealaiset (ks. t.) lyhyeksi
ajaksi valloittivat Koilesyrian ja Damaskoksen.
V. 64 e. Kr. Pompejus teki S:n Rooman
maakunnaksi, jonka itäinen raja Eufratista
Palmy-ran ja Hauranin kautta kulki Kuolleen-meren
kaakkoiskolkan ohi Suezin-lahteen. Theodosius II:n
aikana S. jaettiin B. prima ja 8. secunda
nimisiin maakuntiin. Justinianuksen hallitessa
persialaiset valloittivat S:n tärkeimmät kaupungit.
V. 634 alkoivat arabialaisten hyökkäykset, ja
koko S. joutui ennen pitkää muhamettilaisten
valtaan. Suurin osa väestöä omaksui nyt
islamin. Umaijadi-kalifien aikana S. oli
kalifikunnan ytimenä ja Damaskos pääkaupunkina.
Nähtyään monet historian vaiheet (ristiretket,
mongolien tuhotyöt y. m.) S. 1516 vihdoin joutui
Turkin maakunnaksi, jommoisena se on pysynyt
tähän saakka, paitsi 1833-40, jolloin se oli
Egyptin kediivin Mehemed Alin hallussa. S:n
uusimpaan historiaan kuuluvat drusilaisten ja
maro-niittien väliset taistelut (ks. D rusi laiset),
maroniittivainot 1858 ja Damaskoksessa
toimeenpantu kristittyjen verilöyly 1860, minkä jäljestä
Libanonin mutessarifaatti määrättiin sulttaanin
alaisen, mutta valtojen hyväksymän, kristityn
kuvernöörin hoidettavaksi, vrt.
Mesopotamia. [de Goeje, „Mémoire sur la conquëte de
la Syrie, 634" (1900); Paton, „Tlie early history
of Syria and Palestine" (1902).] K. T-t. ’
Syyrian kieli ja kirjallisuus. 1. S:n kieli
on seemiläisten kielten itä-aramealaisista
murteista tärkein. Alkuaan edustaen Edessassa
käytettyä murretta, jota jo pakanuuden aikana
viljeltiin kirjakielenäkin, se 2:sella vuosis.
syntyneen Pesitä nimisen raamatunkäännöksen
vaikutuksesta tuli aramealaisten kristittyjen
kirjakieleksi. Sen sanavarastossa ja suhteellisesti
sujuvassa lauserakenteessa ilmenee selvästi kreik.
sivistyksen vaikutusta. Kun S:n kirkko 5:nnellä
vuosis. jakaantui kahtia, nim. lännessä
monofy-siittisten jakobiittien ja idässä 1. Persian
valtakunnassa nestoriaanien edustamaan lahkoon, niin
kieli kummallakin taholla kehittyi eri suuntaan
(länsisyyriassa ä > ö, ö > «, ë > i).
Itäsyyria-laiset merkitsivät vokaaliäänteet mutkikkaalla
pistejärjestelmällä, länsisyyrialaiset kreik.
kirjaimilla A, O, E, Il ja Y. 7:nnellä vuosis. arabia
puhekielenä rupesi syrjäyttämään Syyrian, jota
siitä lähtien viljeltiin vain kirkon ja oppineiden
kielenä. Korkeamman sivistyksen välittäjänä
S:n kieli huomattavasti vaikutti arabialaisiin
sekä Persian sassanideihin (ks. Pehlevi).
Vieläpä manikealaiset ja nestoriaanit levittivät Syy-
rian kirjoituksen ja Kielen käyttöä aina Kiinaan
saakka. Syyr. kirjoitus (vanhempi laji estrangelo
[ks. t.J, nuorempi sertö) on itse kehittynyt
foinikialaisesta kirjaimistosta ja vuorostaan
synnyttänyt, paitsi pehlevi- ja kuufalaiseu kirjoituksen,
uigurien, mongolien ja mantsun kirjaimistot.
[Kielioppeja: Uhlemann (1829; 2:nen pain. 1857),
Nöldeke (1880; 2:neu pain. 1898; engl. 1904),
Duval (1881), N esti e (2:uen pain. 1888) ja
Brockelmann (1899; 2:nen pain. 1905). —
Sanakirjoja: Bar Ali, osittain julk. Hoffmann (1884) ;
Bar BahlQI, julk. Duval (1901); Elias Nisibini
Iäinen, julk. de Lagarde (1879; Payne Smith,
„Thesaurus Syriacus" (1868-91) ja ly li. „A
com-pendious Syriac dictiouary" (1896 1904) ; Cardahi
(syyr.-arab., 1887-91); Brockelmann, „Lexicon
Syriacum" (1895); Brun, „Dietion.
Syriaco-lati-num" (1895). — Lukukirjoja: Bernstein-Kirsch
(1836), Roediger (3:s pain. 1892), Zingerle
(1871-73), Martin (1873-74) ja Cardahi (1875).]
— Uus-syyriaksi nimitetty aramean murre, jota
kristityt Mosulin tienoilla, Urmia-järven
länsirannalla y. m. puhuvat ja jolle lähetyssaarnaa
jien toimesta on painettu joukko kirjoja, ei
suoraan polveudu varsinaisesta Syyriasta. [Nöldeke,
„Grammatik der neusyr. Sprache" (1868); Prym
ja Socin, „Dialekt des TOr Abdln" (1881);
Socin, „Dialekte von Urmia bis Mosul" (1882);
Duval, „Les dialectes de Salamas" (1883) ;
Mac-lean, „Grammar of vernacular Syriac" (1895);
Saehau, „Fellichi Dialekt von Mosul" (1895).]
2. Kirjallisuus on enimmäkseen
kirkollista ja teologista laatua, mutta käsittelee myös
historiaa, kielitiedettä, kansanrunoutta, filosofiaa,
luonnontieteitä ja lääkeoppia. Ollen itse vailla
huomattavaa omaperäisyyttä syyr. kirjallisuus
välittämällä kreik. sivistystä arabialaisille ja itä
maille yleensä sai suuren hist. merkityksen.
Tärkein tuote on Pesitä niminen raamatunkäännös
(ks. Raamatunkäännökset, palsta 1338),
jonka ohella oli olemassa kolme monofysiittistä
kreikasta tehtyä käännöstä, Philoksenoksen
(k. 519), Paul Tellälaisen ja Thomas
Heraklealai-sen (600-luvulla) sekä melkiittain palestiinalainen
evankeliumikäännös. Erään vanhan
evankeliumi-käännöksen katkelmat julkaisi Cureton (1858) ja
täydellisen tekstin löysi Sinain luostarista rouva
Agnes Smith Lewis („The four Gospels in Syriac",
(1894). Tatianuksen evankeliumiharmonia (ks. t.)
on säilynyt ainoastaan arab. käännöksenä. Useita
apokryfikirjoja on säilynyt syyriau kielellä.
Raamatunselitystä, dogmatiikkaa, symboliikkaa,
apologetiikkaa, kulttia, kirkko-oikeutta y. m.
koskeva kirjallisuus on hyvin runsaasti edustettuna.
Kirjallisuuden loistoajan aloittivat Mosulin piispa
Aphraates (n. 345; hänen homiliansa [mëmrë]
julk. Wright 1869, syyr. ja lat. Parisot 1894,
saks. Bert 18S8) ja Aphrem Syyrialainen (k. 373),
joka sekä suorasanaisessa etlä runomuodossa
käsitteli teol. ja hist. aineita („Ephræmi Syrj
opera omnia", julk. Benedictus ja Assemanus.
1737-43; „Opera selecta", Overbeck 1865;
„Car-mina Nisibena". Biekel 1866; „Hymni et
sermo-nes", Lamy 1882-1902). Myöhemmin elivät
Rabbilla (k. 435), Jaakob SarQghilainen (k. 521:
„Homiliæ selectæ", julk. Bedjan, 1906),
polemi-nen kirjailija Philoksenos (k. 523). mystikko Bar
Südhailë (Frothingham, „B. S., the Syrian mystic.
and the book of Hierotheos", 1886), Jaakob Bara-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
