Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syyrian kristityt ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
817
Syyrian kristityt—Syyskuun murhat
818
dæus (BurdeYma (k. 578; Kleyn, „J. Baradæus,
de Stichter der Syr. monophysietische Kerk",
1882), monipuolinen Jaakob Edessalainen (k. 708;
„Scholia", syyr. ja engl. julk. Phillips, 1864;
„Die Cauones", Kayser, 1886; Hjelt, „Études sur
1’hexamerou de J. d’É. texte syr. pubi. et trad.",
1392; Lamy, „Dissertatio de Syrorum fide", 1859;
Schiiler, „Die übersetzungen des Aristoteles von
J. v. E.", 1897), Isö’dädh (n. 852), Dionysius
Bar Salibt (k. 1171; „Expositio liturgiæ", julk.
Labourt, 1903) ja yhtä monipuolinen kuin
tuottelias Bar Hebræus (ks. t.).
Historiallinen kirjallisuus alkaa 5:nneltä
vuosis. ja on yleensä kirkollista laatua.
Vanhempaa alkuperää ovat osittain lukuisat
martyro-logiumit ja pyhimysten elämäkerrat. Tärkeimmät
lähdeteokset ovat: „Assemani Acta sanctorum
martyrum" (syyr. ja lat., 1748); Bedjan, „Acta
martyrum et sanctorum" (syyr., 1890-97) ;
Hoffmann, „AuszUge aus syr. Akteu pers. Martyrer"
11880); Cureton, „Ancient Syriac documents"
(1864); Zingerle, „Echte xVkten heiliger
Martyrer" (1836) ; Joosua Patsaspyhimyksen nimellä
käypä persialaissotaa (502-506) koskeva
kro-uikka (syyr. ja ransk. Martin, 1876; syyr. ja
engl. Wright, 1882) ; Juhana Ephesolaisen
(k. n. 585) kirkkohistoria (osittain julk. Cureton
1853: engl. Payne Smith, 1860; saks.
Schön-felder, 1862); Dionysius Telmahrëlaisen (k. 845)
nimellä käypä, mutta todennäköisesti mainitun
Joosuan sepittämä kronikka (1 :nen kirja, julk.
Tullberg 1868; 4:s kirja, julk. Chabot 1895);
Tuomas Margälaisen (840) „Historia monastica"
iIJudge 1893; Bedjan 1901); patriarkka Mikaelin
>1166-99) maailmankronikka (julk. syyr. ja ransk.
Chabot, 1899) ; Elias Bar Sinkjän (s. 975)
aikakirjat (Bæthgeu, „Fragmente", 1884) ja Bar
Hebræuksen „Chronicon Syriacum" (julk. Bedjan,
1890). Tarukirjallisuutta edustavat kertomukset
..apostoli Addaista" (4:s vuosis.), „seitsemästä
(1. kahdeksasta) unikeosta" (5:s vuosis.),
„aarre-luolasta" („Die Schatzhöhle", syyr., arab. ja
saks. julk. Bezold, 1883-88; raamatullisen
historian esitys Adamista Kristukseen), Julianus
Luopiosta, Aleksanteri Suuresta ja viisaasta
Ahika-rista (julk. Conybeare, Harris ja Agnes Smith
Lewis, 1898).
Runous on enimmäkseen uskonnollista
laatua, hymnejä ja runomittaisia homilioita. Runon
rakenne perustuu ainoastaan tavujen
lukumäärään. Loppusointu lainattiin arabialaisilta.
Ete-vimmät runouden edustajat olivat gnostikko
Bar-desanes (ks. t.), Aphrem Syyrialainen, Balai
(n. 400; Zetterstéen, „Zur Kenntniss der relig.
Dichtung B:s", 1902), Kyrillönä, RabbOlä, Isak
Suuri Antiokialainen (k. n. 462; „Isaaci opera
omnia", julk. Bickell, 1873-77), Jaakob
SarQghi-lainen („Pvhän hengen huilu ja uskovaisen
kirkon kannel"), Narsai (k. 500-luvulla; „Narsai
homiliæ et carmina", julk. Mingana, 1905), Bar
Hebræus, Yrjö Wardä (1200-luvulla; vrt.
Car-dahi, „Liber thesauri de arte poetica Syrorum",
1875) ja Abdisö (k. 1318), jonka tunnetuin teos
Pardaisà" (= paratiisi; julk. Cardahi 1889, syyr.
ja lat. Gismondi 1888) on Ilarirln makämien
mukailu.
Kielitiedettä harrastettiin 6:nnelta vuosis.
alkaen; vrt. Merx, „Historia artis grammatiose
’ipud syros" (1889). Filosofialla, lääketieteellä,
luonnonhistorialla, maantieteellä,
matematiikalla ja kemialla oli useita edustajia, joiden
harrastus pääasiassa kohdistui Aristoteleen,
Hippo-krateen, Galenoksen ja muiden kreik.
tieteilijäin teosten kääntämiseen, selittämiseen ja
muo-vailemiseen. Hyvin tärkeä on syyr.
käännöskirjallisuus. Ammentaen sekä kreik. että arab.
ja pers. lähteistä syyrialaisten toimittamat
käännökset pelastivat monet kirjalliset tuotteet
häviämästä ja välittivät’ itämaalaisten
tutustumista klassilliseen sivistykseen. Syyriasta nuo
teokset uudelleen käännettiin arabiaksi ja siinä
muodossa ne arabialaisten kanssa vaelsivat
Espanjaan, mistä vihdoin latinaksi käännettyinä
levisivät Eurooppaan. [Wenrich, ,,De auctorum
Græcorum versionibus et commentariis (1842);
Ryssel, „über den textkritischen Wert der syr.
übersetzungen griechischer Klassiker" (1880-81):
Baumstark, ,,Lucubrationes Syro-Græcæ" (1894);
Hoffmann, „De hermeneuticis apud Syros
Aristo-teleis" (2:nen pain. 1873).] Käännösten joukossa
huomataan ,,The ecclesiastical history of Eusebius
in syriac" (julk. Wright ja Mc. Lean, 1898);
„Une version Syriaque des aphorismes d’Hippo
crate" (syyr. ja ransk. julk. Pognon. 1903);
..Physiologus" (,,Bueh der Naturgegenstände",
syyr. ja saks. julk. Ahrens, 1892) ; pehlevistä
käännetyt: „Kalllag wedamnag" (julk. Wright
1884, syyr. ja saks. Bickel 1876; vrt. ,,Kailla
va Dimna"); pseudo-Kallistheneen ,,Aleksanteri
Suuren elämä" (syyr. ja engl. julk. Budge, 1889) ;
arabiasta: „Sindbän" (syyr. ja saks. julk.
Baethgen, 1879). [Wright, „A short history of
Syriac literature" (1894) ; Duval, „La littérature
Syriaque" (2:nen pain. 1900); Nöldeke, „Die
aramäische Literatur" (Hinnebergin „Die Kultur
der Gegenwart" I, 7, 1906).] A". T-t.
Syyrian kristityt, monofysiitticn ja uesto
riolaisten yhteinen nimitys.
Syyskuu, meidän ajanlaskussamme vuoden 9:s
kuukausi, 30 päivää, vastaten
muinaisroomalais-ten kalenterin 7 :ttä kuukautta September, jossa
oli 29 päivää. Ilmatiet, kannalta alkaa Suomessa
syksy tässä kuussa, ja kovia halloja ilmestyy
säännöllisesti. Etelärannikolla on keskilämpö
n. 10°, pohjoisempana ja sisämaassa n. 8-9°,
Kajaanin seuduilla 7° ja Lapissa n. 5-6°.
Sademäärä on kaikkialla pienempi kuin elokuussa,
rannikkoalueella myös yleensä pienempi kuin
lokakuussa, ollen keskimäärin n. 55-65 mm.
Ensimäinen lumentulo sattuu Lapissa tav. jo s:ssa.
Ukkosilmat ovat harvinaisia, mutta myrskyt
alkavat s:ssa huomattavasti lisääntyä. II. 11.
Syyskuun murhat, se julma teurastus, minkä
aseelliset roskaväenjoukot panivat 2-6 p syysk.
1792 toimeen Pariisin vankiloissa ja jonka
uhriksi joutui etupäässä joukko äsken vangittuja
valtiollisesti epäiltyjä henkilöitä: valankieltäueitä
pappeja, hovipalvelijoita y. m. Surmattujen luku
lienee ollut n. 1,300; huomattavimmat heistä
olivat ent. ministeri Montmorin ja Marie
Antoinetten ystävä ruhtinatar Lamballe. S. m:n
varsinaiset alkuunpanijat olivat Marat, Billaud
Varennes ja Tallien; niiden toimeenpanoon
ottivat huomattavaa osaa Hébert ja Maillard.
Dan-ton, joka silloin oli oikeusministerinä, ei tehnyt
mitään niiden ehkäisemiseksi, toivoen että ne
säikyttäisivät vallankumouksen vastustajia.
J. F.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
