Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Syövytysvaha ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
827
Szapolya—Széchenyi
828
osaa neuvotteluihin, jotka tarkoittivat sovinnon
aikaansaamista Itävallan kanssa; oli v:sta 1873
lähtien useita kertoja ministerinä, maalisk.
1890-marrask. 1892 pääministerinä vastustaen
uusia kirkkolakeja, varsinkin siviiliavioliittolakia.
Szapolya ks. Z a p o 1 y a.
Szarvas, Gfthor [sarvas gäbor] (1832-95),
unk. kielentutkija, harjoitti ylioppilaaksi
päästyään aluksi lakit, opintoja, mutta antautui 1857
opettajauralle, toimien kymnaasinopettajana eri
kaupungeissa, m. m. v:sta 1861 Pozsonyissa ja
v:sta 1869 Budapestissä; erosi kivuloisuuden ja
yhä yltyvän näkökyvyn heikkenemisen vuoksi
virastaan 1881. S:n suurin ansio on se, että hän
lukuisissa selvissä ja terävissä kirjoituksissaan
asettui pontevasti ehkäisemään n. s,
kielenuudis-tajain (vrt. K a z i n e z y) liian pitkälle meneviä
uudistuspyrkimyksiä ja huomattavalla
menestyksellä sai kirjakielestä kitketyksi
muukalaisperäi-siä ja epäunkarilaisia kasvannaisia. Näissä
kirjoituksissaan, jotka enimmäkseen ilmestyivät
luinen aloittamassaan ja toimittamassaan
yleistajuisessa kielitieteellisessä aikakauskirjassa
..Magyar Nyelvör" (vuosikerroissa I-XXIV), hän
käsittelee unkarin kielen käytön useimpia eri
puolia oikeakielisyyden kannalta. Sitäpaitsi S.
tutkielmissaan erikoisesti kiinnitti huomiota
unkarin sanaston tutkimiseen kielihistorialliselta
kannalta, selvitellen ja selitelleu m. m. kielen
lainasanoja. Huomattavalla tavalla hän myös
otti osaa suuren, unkarin vanhemman
kirjakielen sanakirjan toimittamiseen (yhdessä Simonyi’u
[ks. t.] kanssa. [Simonyi, „Szarvas Gäbor
emlé-kezete" (Magyar Nyelvör 1897).] Y. W.
Szåsz, Kåroly [såå käroj] (1829-1905), unk.
kirjailija, protestanttinen pappi, opiskeli aluksi
matematiikkaa, lähti vapaussodan viime aikoina
maanpuolustusväkeen kohoten luutnantiksi, toimi
sodan jälkeen eri paikoissa kymnaasinopettajana
ja pappina; vv. 1865-68 valtiopäivämiehenä,
v:sta 1867 kirkollisasiain ministeriössä
osasto-neuvoksena, v:sta 1869 oppikoulujen
ylitarkastajana, v:sta 1876 ministerineuvoksena ja v:sta
1884 Budapestissä (Tonavan piirin) piispana.
S. oli tavattoman monipuolinen ja tuottelias
kirjailija. Hänen kirjallisuushistoriallinen
merkityksensä on etupäässä siinä, että hän mestarin
kädellä käänsi unkariksi tavattoman suuren
määrän maailmankirjallisuuden parhaimpia tuotteita,
m. m. „Nibelungenlied"in, Danten ,.Jumalaisen
näytelmän" kokonaisuudessaan, kahdeksan
Shakespearen draamaa, seitsemän Molièrrn komediaa,
kaksi Hugon näytelmää, Goethen ja Schillerin
lyyrilliset runot ja balladit, Burnsin, Mooren.
Byronin, Tennysonin, Béranger’n, Lamartinen.
liemen y. m. runoja. Omintakeisina tuotteina
hän julkaisi useita kokoelmia herkkätunteisia ja
muotokauniita lyyrillisiä runoja, näytelmiä (paras
on „Herödes", 1866) ja kertomarunoja, joista
viimemainituista „Salamon" (1874) on varsin
huomattava. Hänen monilukuisista esteettisistä ja
kirjallisuushistoriallisista julkaisuistaan on
huomattavimpia „A vilägirodalom nagy eposzai"
(„Maailmankir|allisuuden suuret eepokset", 2 os.,
1882). ’ Y. W.
Szathmäry, Kfiroly /satmäri käroj]
(1831-91), unk. kirjailija, kirjoitti m. m. suuren
joukon historiallisia tomaaneja Jösikan (ks. t.)
tapaan, joskaan ei läheskään samalla menestyk-
sellä; julkaisi myös teoksia estetiikan ja kii
jallisuushistorian alalta. Toimi hartaasti ja suu
rella menestyksellä lastensuojeluksen ja
kasvatuksen hyväksi. Iliinen romaaneistaan
mainittakoon vain: „Siräly" („Lokki", 3 os., 1854/.
„Magyarhon fénykora" („Unkarin loistoaika".
3 os.. 1857), „Bujdos6k" („Pakolaiset", 2 os.,
1862), ..Bethlen Gäbor ifjusäga" („G. B:n
nuoruus", 2 os., 1866) ja „Tudösok harea"
(„Oppi-neitten taistelua", 2 Os., 1882). Y. lf.
Szatmår-Németi [hulmür-ncmätiJ (myös Szal
mår), kaupunki Koillis-Unkarissa, lähellä Sieben
bür^enin rajaa Szatmärin komitaatissa, Szamos
joen varrella ratojen risteyksessä; 34,892 as
(1910, kuntana), joista kansallisuudeltaan 33,094
unkarilaista, uskontunnustukseltaan 13,418
refor-meerattua, 7,194 juutalaista, 6,998 roomal.-kato
lista ja 6,977 unieerattua kreik.-katolista. —
Kaunis tuomiokirkko, kolme luostaria,
oikeus-palatsi, Kossuthiu ja Kölcseyn muistopatsaat.
Paria lukiota, opettaja- ja
opettajatarvalmistus-laitos y. m.; roonial.-katolisen piispan istuin.
Teatteri. -— Harjoitetaan viininviljelyä, kauppaa,
jalkineteollisuutta. — Saksalaiset perustivat
S.-N:n n. 1000 tienoilla; oli melkoisen tärkeä
rajalinnana uuden ajan alusta 1700-luvulle.
Szäva ks. S a v a.
Szeben ks. Nagy-Szeben.
Széchenyi [sëtsènji]. 1. Istvån S.
(1791-1860), unk. valtiomies, palveli ensin upseerina
ottaen osaa v:n 1813 sotaan. Valtiollisen uransa
S. aloitti v. 1825
valtiopäivillä herättäen suurta
huomiota ensi puheellaan,
jossa hän lupasi antaa
yhden vuoden tulot
(60,000 floriinia) unk.
tiedeakatemian
perustamiseksi. Tämän jälkeen hän
pitkän aikaa johtavana
miehenä otti osaa
kaikkiin Unkarin henkistä ja
aineellista kohottamista
tarkoittaviin pyrintöihin.
Hänen toimestaan
perustettiin 1832
kansallisteatteri ja
musiikkikonserva-tori Pestiin, pantiin 1833
alulle höyrylaivaliikenne
Tonavalla, rakennettiin 1839-42 Budau ja Pestin
välinen ketjusilta, ryhdyttiin Tonavan ja Tiszan
perkaustöihin, jolloin iaaja suoalue kuivattiin,
j. n. e. Lukuisissa kirjoituksissa S. esitti pitkälle
meneviä yhteiskunnallisia uudistuksia, aateliston
etuoikeuksien lopettamista ja talonpoikain vapaut
tamista, mutta valtiollisella alalla hänet
1840-luvulla syrjäytti johtavasta asemasta Kossuth,
jonka radikalismia hän piti turmiollisena. S.
tahtoi säilyttää Unkarin ja Itävallan välisen
valtio-yhteyden, mutta rupesi kuitenkin maalisk. 1848
kulkulaitosministerinä erikoisen unk.
ministeris-tön jäseneksi. Kun Unkarin ja Itävallan välit
syysk. uhkasivat mennä rikki, pimeni hänen
järkensä; hän aikoi hukuttautua Tonavaan ja hänet
oli vietävä Wienin lähellä olevaan
mielenvikaisten parantolaan, missä hän vähitellen toipui.
V. 1859 hän julkaisi ilman tekijännimeä
lentokirjasen „Ein Bliek auf den anonvmen
Riiek-blick", jossa jyrkästi moitittiin ministeri Bachin
1. Széchenyi.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
