Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sädekivi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
8:i7
Sädekivi—Säestys
838
läismiiisen varjon vastaisella puolella olevalle
usvftverholie. Varjokuvan pään ympärille ilmestyy
joskus kaunisvärisiä renkaita (tästä nimitys s.).
Ilmiö havaittiin ensiksi (1780) Broekenilla; sitä
Sädekehä (Brockenin kummitus).
sanotaan sentähden usein Brockenin
kummitukseksi. Sitä on myös havaittu Alpeilla useissa
paikoin. Ilmapurjehtijat voivat sattumalta nähdä
lieidiin aliansa olevilla pilvillä selvän, värillisten
renkaiden ympäröimän ilmapallonsa varjon. S:n
värillisyys aiheutuu pienien sadepisaroiden
lomitse tunkeutuvan valon diffraktsionista. —
S:ksi sanotaan myös niitä värillisiä valorenkaita,
joita joskus voi nähdä päänsä varjon ympärillä,
jos tämä varjo joutuu kasteen kostuttamalle
niitylle. V. S:n.
2. At,ai., ks. S i I m ä, palsta 1322.
Sädekivi, amfiholiryhmään kuuluvia
kivennäisiä. S:t luetaan monokliiniseen järjestelmään ja
ovat sälöisiä, värittömiä, vihreitä tai
ruskean-vihreitä. Tähän kuuluu kaksi kem. yhdistystä,
t ’aMgjSi30i2 ja CaFe3Si30i2. jotka luonnossa
esiin-tyvät isomorfisina seoksina. Magnesiumrikkaita
seoksia nimitetään tremoliitiksi ja
rauta-rikkaita a k t i n o 1 i i t i k s i. S. on yleinen
lisäaines kiteisessä kalkkikivessä ja sen
kontakti-muodostuksissa sekä esiintyy sädekiviliuskeessa
pääaineksena. Hienokuituista s.-asbestia
käytetään tulenkestävien pahvien ja täyteaineiden
valmistukseen (vrt. Asbesti). P. E.
Sädekiviasbesti ks. Asbesti.
Sädekiviliuske, liuskeinen vuorilaji, jossa
►ädekivi on pääaineksena.
Sädelevy ks. S i 1 m ä. palsta 1322.
Sädelihas, sädekehän lihakset, ks. Silmä.
Sademittari ks. Radiometri.
Sädepuhelu ks. Radiofoni.
Sädesieni ks. A k t i n o m y k o o s i.
Sädesienitauti, eläinl., esiintyy etupäässä
naudoissa ja sioissa, joskus lampaissa ja hevosissa
sekä myöskin ihmisessä. Taudin aiheuttaja,
-äteittäin muodostunut sieni (aklinomyces),
tunkeutuu limakalvovioittuman tai ihoruhjoutuman
kautta kudoksiin, missä aikaansaa turpoaman.
Naudoilla sieni joutuu rehun mukana usein
kieleen. joka kovettuu (puukieli), ikeniin ja
leukoihin (poskipahka), nieluun ja kurkunpäähän,
loissa turpoamat aluksi haittaavat pureksimista
ia nielemistä ja lopulta tekevät, ne
mahdottomaksi. Verraten usein tauti sijoittuu myöskin
utareiliin, etenkin sioilla, harvemmin muihin
ruumiinosiin ja sisäelimiin. — Tehokkain
parannuskeino on mahdollisimman aikainen
leikkaaminen. Kp.
Sädeväkkärä ks. Radiometri.
Säe on kahden tai useamman runojalan (ks. t.)
yhtymä. S:itä nimitetään niiden runojalkojen
luvun ja laadun mukaan, joista ne on
kokoonpantu (esim. kolmipolvinen jambi-s.). Jos s:n
kaikki polvet ovat täydelliset, niin s:tii sanotaan
täysipolviseksi 1. akalektiseksi; kun taas
trokee- t. daktylisäkeen viimeisestä runojalasta
jää pois yksi tai kaksi tavua, on s. vajapolvinen
1. katalektinen (ks. t,). Jambisessa t.
ana-pestisessa s:ssä on usein loppuun liitetty
ylimääräinen tavu, jolloin s. on ylitavuinen I.
hyperkatalektinen (ks. t.). Aleneva s.
alkaa toisinaan lyhyellä t. korottomalla tavulla,
n. s. alku 1. n o u s u t a h d i 11 a, a n a k r u
u-silla (ks. t.). — S:t ovat joko
yksinkertaisia, s. o. muodostuneita yhtäläisistä
runojaloista, tai sekoitettuja, s. o.
muodostuneita erilaisista runojaloista. S:den polviluku
määrätään nousujen mukaan.
Mus. s. on rytmiyksikkö, joka sisältää 2-6
isku-alaa. S:n rytmillinen yhtenäisyys johtuu sen
pääiskusta. (ks. I s k u.) Usein s. muodostuu
myös melodisesti eheäksi kokonaisuudeksi 1.
sävel-aiheeksi (ks. t.). Tavallisimpia ovat 4-iskuiset s :t;
sitä niukemmat tai laajemmat tuottavat
sävellykseen aina jotakin erikoisvaikutusta. I. K.
Säekaari, mus.. Riemannin keksimä merkintä,
jonka avulla säkeiden väliset rajat tulevat selvästi
ilmaistuiksi. S. merkitään viivaston ylä- t.
alapuolelle, alkaen säkeen ensimäisen sävelen
kohdalta ja päättyen sen viimeisen sävelen kohdalle.
/. K.
Säepari ks. S ä e r y h m ii.
Säerakenne, mus., samaan lausekkeeseen
kuuluvien säkeiden ja säeryhmien keskinäinen
suhtautuminen. S :sta riippuu lausekkeen
rytmillinen vaikutus. S:ita on 3 lajia: jonomainen,
parillinen ja kahdenpuolinen (ks. n.); niiden
erilaisuus tuottaa sävellyksen kulkuun eepillisen,
lyyrillisen ja draamallisen sävyn vaihtelua.
1. K.
Säeryhmä, mus., muodostuu säkeistä, jotka
lähimmin toisiinsa liittymällä erottuvat muista
saman lausekkeen säkeistä. S:ien keskinäisistä
suhteista johtuu lausekkeen säerakenne (ks. t.).
Itsessään ei s:illä ole mitään määrättyä muotoa;
usein ne kuitenkin ovat pienten lausekkeiden
kaltaisia. Kaksisiikeisiä s:iä nimitetään s
Hepä reiksi; ne ovat pienoismuotoisissa sävellyksissä
tavallisimmat. I. K.
Säestin, mus., soitin, jolla säestys (ks. t.)
suoritetaan.
Säestys, mus., soitto- t. lauluesit,yksissä se osa,
joka ei sisällä sävellyksen varsinaisia, ydinaiheita.
vaan ainoastaan niitä värittävän soinnullisen
taustan. Tavallisin s.-soitin on piano;
vaativampiin esityksiin käytetään orkesteri-s :tä
Kirkkokonserteissa säestetään enimmiten uruilla.
Myöskin voi kuoro säestää soololaulajia. Polyfonisessa
tyylissä kaikki äänet säestävät toisiaan, vuoroin
kutakin. S:ssä esiintyy usein myös itsenäisiä
sävelaiheita, jotka kiinnittävät huomiota
säestettävien pääaiheiden ohella. Uudemman ajan
säveltyylissä s. on täten saavuttanut yhä
tär-keämmän merkityksen. S.-taitoon tarvitaan eri-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
