Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähkölaitos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
885
Sähkölaitos
88(5
Käissä muodostuvatkin kuormitussuhteet
jonkinlaiseksi välimuodoksi edellisistä. On luonnollista,
että sellaiset s:t, joiden pääasiallisena
tarkoituksena, ainakin alussa, on ollut valaistusvirran
hankkiminen, ovat varsin halukkaat saamaan
kuormitusta muulloinkin kuin valaistusaikana.
Kun valaistusvirran kulutus useimmiten
pääasiassa määrää laitoksen suuruuden, siis myöskin
suurimmat menot, koron ja kuoletuksen, mutta
virrankulutus kuitenkin rajoittuu verraten
pienelle osalle vuotuisesta tuntimäärästä, pyritään
yleensä virranhintoja määrättäessä siihen aivan
oikeaan periaatteeseen, että hinta määrätään sen
mukaan, kuinka edullinen kuluttaja 011
talouden kannalta. Tästä johtuu, että n. s.
„voima-virtaa" annetaan yleensä halvemmalla kuin valo
virtaa, koska virrankulutus on tasaisempaa,
käyttötuntien luku suuri ja suurimmaksi osaksi
tapahtuu sellaisena aikana, jolloin ei
valaistus-virtaa käytetä. Mainittakoon tässä, että
jokainen Helsingin s:een liitetty lamppu palaa
keskimäärin vain n. 500 tuntia v:ssa; siis n. 4,4 ">c
vuotuisesta tuntimäärästä.
Virtajärjestelmän suhteen on huomattava kaksi
eri pääryhmää: tasa- ja v a i h t o v i r t a 1 a i
tokset. Sitäpaitsi on paljon sellaisia
laitoksia, jotka jakavat kumpaistakin virtalajia. —
Mikä virtajärjestelmä kulloinkin on
tarkoituksenmukaisin, riippuu kussakin eri tapauksessa
paikallisista olosuhteista sekä niistä tarkoituksista,
joihin sähkövirtaa käytetään. Tasavirran
etuja on se, että se soveltuu erilaiseen
moottorin-käyttöön paremmin kuin vaihtovirta, koska
tasavirtamoottorin kierroslukua on helpompi säätää
kuin vaihtovirtamoottorien. Sitäpaitsi
tasavirralla on se etu, että voidaan käyttää
akkumu-laattoripattereita (ks. Akkumulaattori ja
Sähköpari), joista saadaan virtaa esim.
koneistohäiriöiden aikana. Pienemmissä
laitoksissa on niistä se hyöty, että niiden avulla voi
daan huomattavasti säästää käyttökustannuksia
siten, että sellaiseen aikaan, kuten yöllä, jolloin
kuormitus on pieni ja voimakone työskentelisi
epäedullisesti, koneisto voidaan pysäyttää ja
saada kuitenkin virtaa akkumulaattoripatterista
(kuva 2). Myöskin voidaan kuormituksen huiput
patterin avulla tasoittaa. Patterin lataus taas
voidaan tehdä, milloin konekuormitus sen sallii,
esim. päivällä (ks. kuvaa 2). Vielä on
tasavirran eduista mainittava, ettei ole mitään n. s.
tvhjänäkäyntihäviöitä, jotka
vaihto-virtalaitoksissa voivat olla varsin huomattavat.
— Virtajärjestelmää eivät useinkaan määrää
virtalajien edut ja varjopuolet, vaan järjestelmän
hinta. Tällöin voivat esim. kysymykseen tulevat
etäisyydet määrätä järjestelmän. Kuta piteni
infit matkat tulevat kysymykseen, sitä
edullisempaa on käyttää korkeata jännitystä, koska
mäii-lättyä energiamäärää siirrettäessä, korkeata
jännitystä käytettäessä, johtohäviöt ovat pienemmät
kuin alempaa jännitystä käytettäessä (ks.
Sähkö-voimansiirto). Tästä siis seuraa, että
korkeata jännitystä käytettäessä Voidaan johdot
tehdä ohuemmasta langasta, mikä pitkillä
matkoilla aiheuttaa suuren hinnaneron, joka ei
yksinään johdu vasken säästöstä vaan myöskin
johtojen keveämmästä rakenteesta. Korkea jännitys
saadaan mukavammin vaihtovirran avulla.
Sentähden pitempäin matkain päähän virtaa
antavat s:t melkein poikkeuksetta ovat korkea
jännitys-vailitovirtalaitoksia, joiden jännitys
(kulutuspaikoissa olevissa transformaattoriasemissa,
kuva 3) alennetaan haluttuun määrään, kun taas
rajoitetummalle alueelle virtaa antavat s:t ovat
matalajännitys-tasavirta- t. -vaihtovirtalaitoksia.
Tasavirta-s:ien jännitys vaihtelee tav. 110:stä
2x220:een volttiin riippuen siitä, kuinka pitkän
matkan päähän virtaa johdetaan. Korkeampiakin
jännityksiä käytetään varsinkin sähköradoilla ja
raitioteillä. Alempia jännityksiä taas käytetään
tav. laivoissa.
Korkeajännitys-vaihtovirtalaitos-ten jännitys sitävastoin on usein kymmeniä
tuhansia voltteja; niinpä 110 tuhannen voltin
jännitys esim. Ameriikassa on varsin tavallinen.
Suuremmissa kaupungeissa käytetään tav.
höyryvoimaa käytettäessä sellaista järjestelmää,
että varsinainen voima-asema rakennetaan
kaupungin syrjään tai ulkopuolelle sopivaan
paikkaan, jossa jäähdytysveden saanti on helppo ja
jonne polttoaineen kuljetus on mukavaa. Tältä
n. s. pääasemalta johdetaan voima
korkeajäntei-sonä vaihtovirtana kaupungissa oleville
ala-asemille tai transformaattoriasemille, joissa
virta muutetaan matalajäunitysvirraksi.
Matala-jännitysvirta johdetaan syöttö- ja jakojohtojen
kautta pikku kuluttajille ks. Sähkövirran
jakojärjestelmät. Suuremmille
kuluttajille kaupungissa, kuten suuremmille tehtaille
y. m., annetaan usein korkeajännitysvaihtovirtaa
käyttövoimaksi. Samoin harvaan asuttuihin
esikaupunkeihin tav. johdetaan
korkeajännitys-vaihtovirta, joka siellä transformeerataan
matalajäunitysvirraksi. Edellä selostetun järjestelmän
mukaan on esim. Helsingin s. rakennettu.
Viime vuosina 011 Skandinaavian maissa,
Keski-Euroopassa ja Ameriikassa rakennettu useita
Miur-s:ia, joissa koneteho lasketaan kymmenin,
jopa sadoin tuhansin hevosvoimin. Tällaiset
laitokset, jotka useassa tapauksessa huolehtivat
laajojen alueiden sähkövirrantarpeesta, jakavat vir
tansa korkeajannityskiertovirtana satojenkin
km:ien päähän. On luonnollista, että tällaiset
voimalaitokset rakennetaan sellaiseen seutuun tai
paikkaan, jolla on jokin luontainen etu, kuten
vesivoiman saanti, huokean polttoaineen saanti
j. n. e.
S ä h k ö k e s k u s a s e m a on se osa s: sta,
johon voimakoneisto, akkumulaattoripatteri,
kytkinlaitteet, mittakoneisto ja virranjakoon y. m.
tarvittavat laitteet sijoitetaan. Keskusasemain
rakenne vaihtelee, lukuunottamatta virtajärjestel
män määräämiä muotoja, suuresti senmukaau.
minkälainen voimakoneisto on, s. o.,
käytetäänkö vesi- vai lämpövoimakoneita. Edellisiin
kuuluvat nyk. yksinomaan vesiturbiinit,
jälkimäisiin taas mäntähöyrykoneet, höyryturbiinit ja
erilaiset polttomoottorit. Muunlaatuisilla voima
koneilla, kuten tuulimoottoreilla, ei ole
sanottavaa merkitystä sähkökoneiden käytössä.
Vesivoima-asemilla pyritään mikäli mahdollista
kytkemään sähkökone samaan akseliin turbiinin
kanssa (kuva 5). Pienempiä sähkökoneita
käyttäviä turbiineja ei kuitenkaan saada tarpeeksi
nopeasti pyöriviksi, jonka tähden tällöin
käytetään joko hihna- tai hammasratasvälitystä
turbiinin ja sähkökoneen 1. 11. s. generaattorin
välillä. Turbiiniakselin suunta on joko
pysty-tai vaakasuora. Turbiini sijaitsee useimmiten eri-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
