Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähkölaitos ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
887
Sähkölamppu
888
tyisessä turbiinikammiossa, joka oa
vedenpitävästi erotettu konehuoneesta.
Kun höyryvoimaa käytetään, kuuluu aseman
yhteyteen rakennettu, mutta tav. konehuoneesta
erotettu höyrykattilalaitos. Kattilan
lämmitykseen käytetään meillä halkoja, puujätteitä tai
kivihiiliä; isommissa kattilalaitoksissa tav.
kivihiiliä. Kattiloina käytetään enimmäkseen eri
rakenteisia vesiputkikattiloita ja hiilien syöttä
niinen tulipesiin tapahtuu itsetoimivien laitteiden
avulla (kuva 6).
Voimakoneina käytetään tällöin joko
mäntii-höyrykoneita tai höyryturbiineja (kuva 7).
Edellisistä, jotka suuren kokonsa tähden ottavat
paljon tilaa sekä tulevat kalliiksi, on viime aikoina
varsinkin suuremmissa s:issa yhä enemmän
luovuttu, ja mäntäkoneita rakennetaan nyk. vain
pienempiä sähkökoneita varten. Höyryturbiinit
sensijaan tarvitsevat pienen tilan, ovat
yksinkertaiset ja helpot hoitaa sekä höyrynkulutuksen
suhteen edullisemmat ja ne ovat näiden etujensa
takia saavuttaneet suuremmilla ja uudemmilla
höyrysähkökeskusasemilla melkein yksinomaisen
käytännön. Toisinaan saadaan pienemmilläkin
asemilla käyttö verraten edulliseksi, jos käytetään
n. s. lokomobiilisovitusta (kuva 8). Vielä
koetetaan usein saada pienten s:ten käyttöä
edullisemmaksi siten, että käytetään höyrykoneista saatua
pakohöyryä lämmitystarkoituksiin, mutta tästä
on se haitta, että lämmitys ja valaistusajat eivät |
vuorokauden kuluessa aina satu yhteen. Myös- |
kin polttomoottorit ovat keskusasemani
voimakoneina saavuttaneet laajan käytännön.
Tavallisimpia näistä ovat erilaiset öljymoottorit, joista
huomattavin on dieselin-moottori (ks. t.) (kuva 9),
sen polttoaineen kulutus kun on hyvin edullinen
ja polttoaineeksi sitäpaitsi soveltuvat halvemmat
öljyt (raakanafta, naftajätteet y. m.). Sitäpaitsi
on näillä se etu, että ne saadaan nopeasti
käyntiin, jonka tähden niitä toisinaan käytetään vain
varakoneina. — Polttomoottoreista on vielä
mainittava imukaasuinoottori (ks. t.). —
Sähkökoneita pyörittäviltä voimakoneilta vaaditaan
tasaista käyntiä ja hyvää säätökykyä.
Mäntä-koneissa ja polttomoottoreissa, joissa
voimanvai-kutus tapahtuu iskuittain. täytyy sentähden
toisinaan käyttää huimapyörää voimanvaikutuksen
tasaamiseen, ellei sähkökoneen pyörivän osan
massa ole kylliksi suuri tasoittamaan käyntiä.
Käyttövarmuuden tähden on sähköasemilla useita
koneyksiköitä, joiden luku ja suuruus määrätään
olevien olojen mukaan, kuitenkin niin, että
tarvittava varakone on käyttöhäiriöiden varalta
olemassa.
Voimakoneesta saatu teho johdetaan
mekaanisin keinoin (akselin, hihnan,
hammasratasvälityk-sen t. m. s. kautta) sähkökoneeseen, n. s.
generaattoriin (ks. Sähkökone), jossa se
muutetaan sähkövirraksi. Generaattorista johdetaan
virta sulkijain y. m. tarpeellisten laitteiden
kautta n. s. k o k o o j a k i s k o i lii i n. Näistä
lähtevät sitten kulutuspaikkoihin menevät johdot
(ks. Sähkövirran jakojärjestelmät).
Jokaisella lähtevällä johdolla on omat sulkijansa
y. m. laitteensa. Sulkijat, kokoojakiskot, varo
laitteet, mittaukseen ja ohjaukseen tarvittavat
aparaatit y. m. sijoitetaan n. s.
ohjaus-telinelaitteeseen. Tämä on varsin
tärkeä osa s:issa, varsinkin korkeajännitysvaihto-
virtalaitoksissa, joissa telinelaitos usein käsittää,
useampikerroksisen rakennuksen (kuva 10), sillä
tähän kuuluvien laitteiden luotettavaisuudesta ja
varmuudesta on laitosten käyttö suuresti
riippuvainen. Pienemmissä matalajännityslaitoksissa,
joissa jännitys ei ole hengenvaarallinen, on
teline-laite konetaulun yhteydessä, ja jännityksen
alaisia osia on usein taulun etupuolellakin. Jos
jännitys sitävastoin on hengenvaarallinen, on kaikki
jännityksenalaiset osat suojattava, niin ettei
vahingossa voi koskea johtoihin (kuva 11). Täi
löin on sähkön mittauksessa käytettävä
epäsuoraa menettelytapaa, s. o. mittareihin tuleva virta
ei ole korkeajännitysvirtaa, vaan n. s.
mitta-transformaattoreista saatua matala
jännitysvirtaa, joka on määrätyssä suhteessa
kor-keajännitysvirtaan.
Mittakoneiston, johon kuuluu erilaisia mittaa
miseen tarvittavia aparaatteja (ks.
Sälikö-opilliset mittauskojeet), tarkoituksena
on osoittaa kuormituksen suuruutta ja sen vaili
teluja sekä tehdä mahdolliseksi käytön
ohjaaminen ja silmälläpito ja virranannon tarkastami
nen. Mittakoneistoon kuuluvat mittarit asetetaan
konetauluun, ohjauspöytään tai erityiseen
pilariin (kuva 12). — Korkeajännitvslaitoksissa ja
12. Raitiokoneisto sekä siihen kuuluva konetaulu ja
kytkin-pöytä Helsingin sähkölaitoksen Kasarmintorin ala-asemalta
usein matalajännityslaitoksissakin. kun suuret
tehot ovat kysymyksessä, toimitetaan pääsulkijain
y. m. ohjaus s ä li k ö k a u k o-o li j a u k s e n
avulla. Ohjauslaitteet ovat silloin tav. samassa
taulussa, pöydässä tai pilarissa kuin mittaritkin.
— Koneiston ja johtojen suojana liika
kuormitusta vastaan käytetään erityisiä varolaitteita
(ks. Sähköteknilliset varmuus- 1.
varolaitteet). A. il-io.
Sähkölamppu, sähkövalaistusväline. Suurem
paa käytännöllistä merkitystä saavuttaneet s:t
perustuvat joko yksinomaan (hehkulamput) tai
pääasiallisesti (kaarilamput) sähkövirran
lämpövaikutukseen. Sähkön virratessa johtajan läpi
syntyy tässä aikayksikköä kohti lämpömäärä,
joka Joulen-Iain (vrt. t.) mukaan on
verrannollinen johtovastukseen sekä virranvoimakkuuden
neliöön. Jos nämä valitaan sopivasti, voidaan
johtajan lämpötilaa kohottaa siinä määrin, että
se alkaa hehkua, s. o. siitä säteilee paitsi
lämpöaaltoja myöskin valoaaltoja (vrt. Hehkuvalo).
Riippuen sähkönjohtajan laadusta tämän peri
aatteen mukaan toimivat s:t ryhmitetään
kaari-ja hehkulamppuiki n. Kaarilampuissa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
