Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähköpistooli ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
963
voima. Sähköniiülrän dimensioni on elektromag-
i i .
n eettisessä mittajärjestelmässä cm - ii1 ja elektro
motorisen voiman cm -g’ sek."2 ja niiden tulo
antaa juuri työyksikön dimensionin. Mutta
elektromotorisen voiman dimensioni on sama kuin
potentsiaalieron. Potentsiaalieron I. potentsiaalin
dimensioni 011 siis myös cm - g - sek. -. Siilikö
teknillinen potentsi a ali yksikkö on
1 voltti. Koska sähköteknillinen työyksikkö
on t jouli (ks. t.) ja se ou = 1 voltticoulombi
- 10’ ergiä sekä 1 coulombi on = 3. 10°
sähkö-staatillista sähkömfiäräyksikköä, niin täytyy siis
1 voltin olla = ., J„ s ä h k ö s t a a t i 11 i s t a
p o t e n t s i a a 1 i y k s i k k 0 ä (sillä ^ 0 . 3 10"
= 107). Joskin s. on nolla vasta äärettömän
kaukana sähköisestä kappaleesta, voidaan kuitenkin
valita suhteelliseksi nollapisteeksi
joku muukin piste, jolloin mielivaltaisen pis
tn m . ,
teen s. on, kuten lauseke - ilmaisee, tämän
r, rs
pisteen ja suhteellisen nollapisteen potentsiaali
ero. — Potentsiaalikäsitettä voidaan sovelluttaa
paitsi sähkömääriin muihinkin massoihin, joiden
vaikutus toisiinsa on suoraan verrannollinen
näiden suuruuksiin ja kääntäen verrannollinen
niiden etäisyyksien neliöön. Sellaisia ovat
magneettiset ja painavat massat. —- Oppia
potent-siaalista, n. s. potentsiaaliteoriaa, ovat
monet tiedemiehet kehittäneet. Niistä on
etupäässä mainittava Laplace, Poissou,
Green, Gauss, D i r i e h 1 e t ja C.
Nenin a n n. - Potentsiaalikäsitteen sovelluttamista
muilla aloilla kuin sähköopissa ks.
Potentsiaali. vrt. myös Sähköjännitys.
U. 8:n.
Sähköpurkaus. Sähköistä kappaletta
vähitellen lähennettäessä sähköttömään johtajaan,
johon se influenssin (ks. Sähkö) kautta
synnyttää vastakkaista sähköä, huomaa, kun kappaleet
ovat tulleet tarpeeksi lähelle toisiansa, että
niiden välissä välkähtää äkillinen valoilmiö:
sähkökipinä. Ilmiötä sanotaan disrup
tiiviseksi s:ksi. Kipinä synnyttää
ilmestyessään naksahduksen tai, jos se esiintyy
kappaleiden välin, n. s. i sku viii i n, ollessa pitkäh
kön, äänekkään paukauksen. Lyhyt kipinä* on
suoraviivainen, mutta pitkä salaman tapaisesti
vinkkurainen, usein sen ohessa monihaarainen.
S. syntyy • paitsi sähköisestä kappaleesta toiseen
sen lähellä olevaan influenssin kautta
vastasäh-köiseksi tulleeseen johtajaan, myös kappaleiden
välissä, jotka varataan vastaisilla sähköillä,
kuten esim. influenssikoneen (ks. S ä h k ö k o n e)
napojen 1. elektrodien välissä. S. suoriutuu
vasta silloin, kuu elektrodien jännitysero on
kasvanut niin, että sillä on ainakin määrätty pienin
raja-arvonsa n. s. purkauslasku 1. p u
r-kausgradientti. Tämän suuruus riippuu
m. m. välisen dielektrikumin laadusta,
dielektrisi-teettikonstantista (ks. t.). Olettamalla sähkön
kokoomusta atomistiseksi voidaan s. kaasuissa
selittää seuraavasti. Elektrodin luona eri
nopeuksilla liikkuvista kaasumolekyyleistä hajoavat
nopeimmat ioneihin iskiessään elektrodia vasten
(ks. Ioniseeraus). Vastaisella sähköllä
varatut ionit imeytyvät kiinui tähän elektrodiin
ja luovuttavat sille sähkönsä, mutta sainannimi
964
sellä sähköllä varatut ionit poistuvat toiseen
elektrodiin. Jälkimäiset iouiseeraavat
työntämällä elektrodien välissä olevia kaasumolekylejä
ja panevat koko väliaineen virtaavaan
liikkeeseen. Näin tapahtuu virtaava I. k o n v e
k-t i i v i n e n purkaus. Kuta enemmän napoja
varataan sähköllä, sitä enemmän uusia ioneja
syntyy, kunnes väliaineen vastustus on voitettu
ja syntyy äkillinen s., joka silmänräpäyksessä
tasoittaa napojen potentsiaalierotuksen.
Kon-vektiivinen s. on muuttunut disruptiiviseksi.
Tällaisen äkillisen s:n jälkeen saadaan uusi
purkaus ’ vasta sitten, kun elektrodien varaus on
johtamalla niihin uutta sähköä niin lisääntynyt,
että jännitysero on saavuttanut
purkausgradi-entin arvon. -— Jos sähkökoneen
pallonmuotoisten elektrodien sijaan pannaan kummankin tai
vain toisen paikalle terävä kärki, niin s. muut
j taa laatuaan. Sähkö kerääntyy näet kärkeen
hyvin tiheään, sillä johtajassa toisiaan
hylkäävät elektronit pyrkivät pinnan uloimpiin
kohtiin. Purkaukset tapahtuvat sentähden helposti
ia seuraavat toisiaan niin nopeasti, että valo
ilmiö näyttää yhtäjaksoiselta, monihaaraiselta
valotöyhdöltä. Sitä sanotaan Bähkö vi
Iidaksi. Purkaus aiheuttaa yhtämittaisen
sähinän tai surinan. Sähkövihta, joka on punasiner
vän (violetin) välinen, ilmestyy positiivisen
navan luona. Negatiivisen navan luona on
nähtävissä sinerlävä valoläikkä ja siitä pimeän
välitilan kautta erotettuna pieni tiilenvä
ri-nen valotöyhtö. Kärkiin kokoontuvan sähkön
suuren tiheyden vuoksi sähkö purkautuu helposti
sähköllä varatuista kappaleista, joissa on teräviä
särmiä tai kärkiä, ulos ilmaan. Sentähden ei
kärjellistä konduktoria, esim. lasijalalla seisovaa,
kiirjellistä metallipalloa voida varata
yhtäsuu-rella sähkömäärällä, kuin jos pallo on kiirjetöu.
Kärjestä ilmaan tapahtuva s. on aivan hiljainen
ja se jatkuu, sikäli kuin poisvirranneen sähkön
sijalle konduktoriin johdetaan uutta sähköä.
Purkauksessa ionit liikkuvat sellaisella
voimalla, että ne vetävät mukanaan ilmaa ja
aiheuttavat helposti huomattavan vedon, n. s.
sähkötuulen. Pimeässä näkee kärjestä
lähtevän hienon valotöyhdön. Etelämaissa jo
ammoisina aikoina korkeiden, terävien esineiden,
kuten laivamastojen huipuissa huomatut
virvatulet (n. s. Pyhän El m in tuli) ovat juuri
mainittua laatua olevia ilmiöitä. S:ta terävistä
kärjistä osoittaa myös n. s. sähkö väkkärä
(kuva 1). Jos näet kärki on liikkuva, rupeaa se
siitä purkautuvan sähkön aikaansaamasta
vastavaikutuksesta kulkemaan sähkötuulen vastaiseen
suuntaan ja väkkärä alkaa pyöriä nuolen osoit
tamaan suuntaan. Laite vastaa siis aivan Seg
nerin vesiratasta (ks. t.). Ivärkielektrodeista
purkautuvan sähkön eri navoilla tuottama
erilainen valoilmiö voidaan myös havaita, joskin
muunnettuna, kuu koe tehdään niin, että hyvin
eristävästä aineesta, esim. sarvikumista tehty
ohut levy lasketaan metallipohjalle, levyä
kosketellaan sähköllä varatulla johtajalla, jonka
jälkeen siihen ripotetaan rikkikukan ja mönjän
sekoitusta (ylitä paljon kumpaakin ainettal.
Levylle syntyy silloin Lichtenbergin
sähkökuvioksi (kuva 2) sanottu keltainen,
punaisella mönjäpoh jalla oleva, monihaarainen
rikkijauliekuvio, jos johtaja on positiivisähköi-
Sähköpurkaus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
