Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähköpurkaus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
9G7 Sähköpurkaus
’JG6
nen, mutta kun johtaja on negatiivisähköinen,
esiintyy keltaiselle rikkikukkapohjalle pieniä,
pyöreitä mönjätäpliä. Näiden kuvioiden kanssa
yhtäpitäviä ovat n. s. Rosetti n kuviot:
monihaarainen valoilmiö, joka syntyy toiselta
puolen tinapaperilla päällystetyn lasilevyn
päällystämättömälle puolelle, kun levyn molemmat
puolet yhdistetään sähkökoneen napoihin.
Kuvio 011 monihaaraisempi, jos päällystämätön
puoli yhdistetään positiiviseen napaan.
Influenssikoneen napojen ollessa jotenkin etäällä
toisistaan alkaa s. tavallisesti sähkövihdalla,
ennenkuin kipinä välkähtää. Ilmiö tuottaa n. s.
Anatolikin kuviot noella päällystetylle
lasilevylle, kun purkaus saa suoriutua sitä myöten.
Ne ovat kummastakin päästään sädekimpun
ta-paisesti hajoavia viivoja. Samanlaisissa
olosuhteissa ilmestyvät paljaalle lasille, joka on
hengittämällä saatu hikiseksi, R i e s s i n
huokuko v i o t. Johtajassa olevien kärkien
vaikutuksista 011 myös mainittava, että jos sähköllä
varattua eristettyä konduktoria, esim. metallipalloa
lä-hennellään toiseen samanlaiseen mutta
sähköttömään. jossa on edellistä vastaan käännetty kärki,
niin jälkimäiseen palloon influenssin kautta
syntyneestä kahdesta sähkölajista virtaa
ensimainitun pallon sähkölle vastaista sähköä ulos kärjestä,
niin että jälkimäiselle pallolle jää samanlaista
sähköä kuin alkuperäinen sähkö. Sen ohessa
laimentaa kärjestä ulosvirrannut sähkö ensimäisen
pallon sähköä, vähentäen siis sitä. Ilmiö näyttää
siis siltti, kuin jos kär jellinen pallo ..imisi" sähköä
toisesta. — Sähkökipinän isku ai ka 011
sangen lyhyt, vaikka sen voimakas valo aikaansaa
silmän hermokalvossa kipinän kestävyyttä
pysyvämmän vaikutuksen. Iskuaikaa voidaan tutkia
kuvassa 3 esitetyn palivilevyn avulla. Sitä
nopeasti pyöritettäessä keskipakoiskoneella
sulautuvat mustien ja valkoisten sektorien värit
hermo-kalvolla yhteen niin, että se näyttää
tasaharmaalta, eikä sektoreita näy yhtään; mutta kun
koe tehdään pimeässä ja levyä valaistaan tavan
takaa sähkökipinällä, niin näyttää levy pysyvän
miltei pyörimättä paikallaan ja sektorit erot-
taa selvästi toisistaan. Kipinän i.^kuaikana ei
siis levyn asemassa ole mitään tai vain hiukan
muutosta ennättänyt tapahtua. Jos voisi havaita,
paljonko yksi sektori on siirtynyt valaistuksen
kestäessä, niin olisi kipinän iskuaika
laskettavissa. Feddersen 011 iskuajan määräämiseksi
käyttänyt Leidenin pulloja (ks. t.), kipinän
synnyttäjänä ja nopeasti pyörivää kuvastinta
(pyö-rälidysakseli yhdensuuntainen kuvastimen
pinnan kanssa), joka asetettiin vastapäätä kipinän
leimahduskohtaa. Jos kuvastin on pyörimättä,
niin kipinän siitä heijastunut valo luo eteen
asetetulle pinnalle valotäplän, mutta jos kuvastin
pyörii, niin se, ennättäen kiertyä valaistuksen
aikana sitä suuremman kulman kuta suurempi
pyörintänopeus ja iskuaika on, pitkittää kipinän
kuvaa projisioimispinnalla samassa suhteessa.
Juovan pituudesta voidaan sentähden päinvastoin
laskea iskuaika, kuu kuvastimen pyörintänopeus
tiedetään. Juovan pituus taas saadaan helposti
mitatuksi, jos siitä otetaan valokuva. Tällaisten
havaintojen avulla on voitu todeta, että iskuaika
on pienempi kuin 0,0001 sek. Yhdessä kokeessa
Feddersen sai iskuajaksi 0,00009. Hän todisteli
myös kokeiluillaan, että iskuaika oli riippuva
iskuvälistä ja hänen käyttämästään
sähköparis-ton pinnan suuruudesta. Tutkiessaan vasta
selostetussa kokeessa ottamaansa valokuvaa
Feddersen teki sen tärkeän havainnon, ettei
valojuova ollutkaan yhtäjaksoinen, vaan se oli useassa
kohden yhtä pitkien välien päässä mustien
lomien katkaisema. Koska lisäksi joka toinen
valoisa juovakatkelma (vastaten anodin
purkaus-valoa) oli heleämpi, päätteli hän, että Leidenin
pullon (yleensä kondensaattorin) s. oli
värähtelevä, s. o. useiden edestakaisin iskevien
kipinöiden yhdistelmä. Jakamalla s:een kuulunut
koko aika värähdyksien luvulla saadaan yhteen
värähdykseen mennyt aika (värähdysaika). Se
on sitä suurempi, kuta suurempi Leidenin pullon
varautumiskyky ja johdon itseispotentsiaali 011.
Samanlaisia värähdyksiä kuin kondensaattorissa
syntyy myös induktsionikoneen s:ssa. Mutta
koska induktsionikoneen itseispotentsiaali on
2
3
4
5
fi s 9 10
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
