Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähköpurkaus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
9G7
Sähköpurkaus
’JG8
erittäin suuri, niin värähdysaikakin 011 monin
verroin suurempi kuin kondensaattorissa..
Fedder-sen sai esim. yhdessä kokeessa Leidenin
pullolla värälidysajaksi 500,000 :nneu osan sekuntia,
mutta induktsionikoneessa värähdysaika on
10,000 :s osa sek. IskuvUli kaasuissa on
pääasiallisesti riippuva napojen jännityserotuksesta,
jossain määrin myös elektrodien muodosta.
W. Thomson (Lord Kelvin) on ensiksi
määrännyt, mikä jännitysero vastaa kulloinkin tiettyjä
iskuvälejä. Hänen ynnä muiden tutkijain
tuloksista saadaan seuraava taulukko iskuvälistä:
Jitnnitys
volteissa: 2,910 4,830 11,400 20,470 25.410 29,340 31,350
Iskuvlili
mra:etssH: 0,s 1 3 6 10 15 20
Suurimmat ja voimakkaimmat kipinät saadaan
induktsionikoneilla. Yhden iskuvälin sijasta
voidaan käyttää useampia asettamalla eristettyjä
johtajia perättäin pienien välimatkojen päähän
toisistaan. Sellainen purkauslaite on esim.
salama putki (kuva 4). Se on lasiputki,
jonka sisäpinnalle on liimattu ruuviviivaa
myöten vinoneliön muotoisia tiuapaperipalasia
kärjet vastakkain, niin että niiden väliin jää pieniä
aukkoja. Äärimmäiset palaset ovat putken
kumpaankin päähän sommitellun messiukihelan kanssa
johtavassa yhteydessä. Kun toista lähennellään
sähkökoneen napaan, niin että sähkökipiuä
hypähtää navasta helaan, niin jatkuu s. läpi koko
putken. Samanlainen laite kuin salamaputki on
s a 1 a m a t a u 1 u. Ero on vain siinä, että
jälkimäisessä tinapaperipalaset järjestetään
lasilevylle. — Jähmeän dielektrikumin (esim. lasin)
läpi iskevä sähkökipiuä tekee siihen Hiven. Kipinä
ei kehitä pieneu iskuaikansa tähden paljo
lämpöä. Sentäliden voi se iskeä esim. paperin ja
pahvin läpi sytyttämättä niitä. Se voi
kuitenkin kemiallisesti muuntaa aineita, kuten esim.
ilman happea hajustaan helposti huomattavaksi
otsoniksi (ks. t.) ja sytyttää helposti
räjähtäviä tai syttyviä aineita kuten äsken
sammutetun kynttilän kaasun, bentsiinikaasun ja ilman
sekoitusta (räjälidysmoottorissa), eetteriä j. n. e.
Tähän perustuen suunnitellaan n. s.
sähkö-pistooli (kuva 5). Se on metallitorvi R,
johon liittyy puinen perä II. Torven seinään
on eristettynä lasiputkella sovitettu
metalli-lanka ka. jonka kärki a on lähellä vastakkaista
seinää b. Torvi täytetään räjähdyskaasulla
(ks. t.) ja suljetaan tulpalla. Nuppia k
lähennettäessä sähkökoneen napaan hypähtää kipinä
siihen ja samalla iskee kipinä a:sta ichen,
jolloin räjähdyskaasu syttyy ja lennättää tulpan
torvesta. — Hienon metallilangan kautta
suoriutunut s. aiheuttaa langan lämpiämisen.
Voimallisempi s. kuumentaa langan hehkuvaksi ja
vieläkin vahvempi s. voi sulattaa langan.
Lämpenemisen suuruus on tutkittavissa Riessin
i 1 m a 1 ä m p ö mittarilla (kuva 6).
Lasipallon sisässä sähköpariston purkauksesta lämpiävä
kierteinen metallilanka lämmittää pallossa
olevan ilman, joka laajenee ja työntää tieltään
palloon päättyvässä kaltevassa lasiputkessa Ali
olevan nesteen. Viereisestä asteikosta ou
laajenemisen suuruus luettavissa. Kojeella voidaan
todistaa, että johtajan (metallilangan)
lämpeneminen on suoraan verrannollinen sähköpariston
varauksen neliöön ja kääntäen verrannollinen
pariston päällystyksen laajuuteen
(varautumis-kykyyut. — S:ta hienon langan läpi vastaa
tavallaan se jatkuva purkautumisilmiö, joka
kaarilampussa synnyttää hiilikärkien välissä
valokaaren. Sehän juuri muodostuu
irtaantuneiden hiilihiukkasten elektrodista toiseen
rakentaman sillan hehkumisesta (ks. lähemmin
K a a r i 1 a m p p u). Lämpötila valokaaressa ou
erittäin korkea. Positiivisen hiilen lämpötila on
näet n. 3,700° ja negatiivisen hiilen 2,500°.
Kaarivalon tapaista s:ta, joka tapahtuu ei vain
elektrodien välisen kaasun vaan myöskin niistä
irtaantuneiden hiukkasten välityksellä, sanotaan
metallipurkaukseksi. Sähkövalon väri
on silloin riippuva siitä, mitä metallia elektrodit
ovat, osaksi myös ympäröivän kaasun laadusta.
Vaskinapojen välissä on kipinä vihreä,
hiilinapo-jen välillä keltainen. Typessä on kipinä
puna-sinervä tai sininen, hapessa valkoinen, vedyssä
punainen. Koska galvaanisen pariston napojen
jännityserotus on pieni, ei sellaisella saa
kipinää, ennenkuin käytetään hyvin vahvaa patteria
ja navat viedään hyvin lähelle toisiansa. Niinpä
piti Gassiotfn, kun hän käytti 3,000 galvaaui
sesta parista kokoonpantua patteria lähentää
navat 0,2 mm:n etäisyydelle toisistaan,
ennenkuin kipinä syntyi (kytkinkipinä 1.
avauskipinä). Koskettamalla tällaisen
patterin elektrodilankoja toisiinsa pääsee virta
kulkemaan vain muutamista harvoista
kosketuskohdista ja saa siis kestää kovaa vastusta. Tästä
on seurauksena, että langat näissä kohden
rupeavat hehkumaan. Kun ne erotetaan toisistaan,
erkanee niistä hehkuvia metallihiukkasia ja
niiden välissä välähtää vahvempi kipinä kuin
virtaa sulkiessa, sillä tämä n. s. galvaaninen
(katkaisu-) kipinä on pienoinen valokaari.
Kun se on metallipurkaus, on sen väri, kuten
edellä selitettiin, riippuva elektrodien aineesta.
— S. aiheuttaa harvennetussa ilmassa ilmiöitä,
jotka muistuttavat sähkövirtapurkausta, mutta
jotka ovat tätä paljoa selvemmät ja
kauniimmat. Tämän suuntaisiin soveltuvat hyvästi n. s.
s ä h k ö m u n a ja G e i s s 1 e r i n putket.
Edellinen (kuva 7) on kahdella messinkihelalla
varustettu munanmuotoinen lasiastia, josta ilma
voidaan pumputa pois haitallisen helan kautta, siinä
määrin kuin kulloinkin halutaan, b ja b’ ovat
palloihin päättyviä, eristettyjä, sähkölähteen
napoihin yhdistettäviä messinkisauvoja.
Geiss-lerin putki on vaihtelevaa muotoa oleva
umpinainen lasiputki, jonka päihin on sulatettu
aluminium- tai platinaelektrodeja (ks. lähemmin
Geisslerin putket). Kun putkesta on
ilma pumputtu pois. niin että paine on n. 10 mm,
niin s. ilmenee siinä elektrodeja yhdistävänä
loistavana, violetinvärisenä valonauhana, joka ei
kuitenkaan täytä koko putkea. Tavallisesti
harvennetaan ilma Geisslerin putkessa 1 mm:n
paineiseksi, koska silloin saadaan kauniimmat
väri-ilmiöt. S. on nyt niin muuttunut, että valo
täyttää koko putken. Ilmiö ei enää esiinny
yhtenäisenä valonauhana, vaan anodista alkavina,
miltei katodiin saakka ulottuvina, poikittaisina
kerroksina (kuva 8). Kerrokset ovat kaarevat
ja kääntävät kuperan puolensa katodiin päin.
Katodi on tummansinisen n. s. välkevalon
ympäröimänä. Putken väri-ilmiö vaihtelee sen
mukaan, millä kaasulla se täytetään. Positii
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
