Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sähkövastus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
98!»
Sähkövastus— Sähkövirranjakojärjestelmät
990
ulkopuolelle. Siinäkään tapauksessa ei
huomaa elektroskoopissa mitään sähköttymisen
oiretta. — S:n käyttö on hyvin tärkeä sellaisten
herkkien sähkömittauskojeiden valmistamisessa,
joiden osoitusten täytyy olla riippumattomia
ulkoapäin häiritsevistä sähköilmiöistä. U. 8:n.
Sähkövastus. Suljetussa sähköjohdossa, johou
011 kytketty joku galvaanisen virran synnyttäjä,
esim. Danieliin sähköpari (ks. Galvaaninen
elementti) ja galvanometri (ks. t.),
vaihtelevat galvanometrin poikkeamiset sen mukaan,
minkälaisilla kytkylangoilla sähköparin navat
ovat yhdistetyt galvanometern. Jos lankojen
pituutta lisätään, mutta kaiken aikaa käytetään
niin aineeltaan kuin läpileikkaukseltaan aivan
samanlaista laukaa, niin galvanometrin neula
poikkeaa va-staavasti vähemmän, toisin sanoen
virran vahvuus on sitä pienempi, kuta pitempi
molempien lankojen yhteenlaskettu pituus on.
Pitempi lanka tekee siis suurempaa vastarintaa
eli s:ta virran kululle kuin lyhyempi. Mutta
s. on riippuvainen muistakin seikoista kuin
langan pituudesta. Jos sähköjohtoon kytketään
vuoron perään samasta metallista tehtyjä yhtä
pitkiä lankoja, joiden läpileikkaukset ovat
erisuuret, niin galvanometrin poikkeamiset ilmaisevat
s:n olevan sitä suuremman, kuta pienempi
läpileikkaus on. Tarkat havainnot osoittavat, että s.
on suoraan verrannollinen langan pituuteen ja
kääntäen verrannollinen läpileikkauksen
pinta-alaan. Sitävastoin s. on aivan riippumaton
läpileikkauksen muodosta. Kun s. merkitään «:ksi.
langan pituus p:ksi ja läpileikkaus Z:ksi, sekä
£:ksi langan aineen johtokyvystä riippuva vakio,
niin on w = k.~. Vakiota k sanotaan
johtolangan ominaisvastukseksi ja sen
inverssiarvoa o m 1 n a i s j o h t o k v v y k s i. Jos
mainittuun kaavaan sijoitetaan p = i ja 1 = 1, niin
saadaan w = k. Ominaisvastus on siis tällaisen
langan s. Langan pituusyksiköksi otetaan tav.
1 111 ja läpileikkauksen yksiköksi 1 mm2.
Seuraava taulukko ilmoittaa näillä edellytyksillä
muutamien aineiden ominaisvastukset ohmeissa
(ks. S ä h k ö o p i 1 1 i s e t mittayksiköt)
18° :n C lämpötilassa:
Hopea.......0,<iit
Vaski.......0,on
Aluminiuml .... 0.032
Sinkki.......0.«n
Rauta.....0.o9-0a6
Teräs.....0,ib—0,6
Uusihopea . . . O.id 0,.io
Elohopea .... 0,böb
Hopea johtaa siis parhaiten sähkövirtaa ja vaski
melkein yhtä hyvin, etenkin jos se on puhdasta
(ominaisvastus = 0,oia»). Juuri tästä syystä
käytetään mielellään vaskilankaa sähköjohtoina.
Pitempiin johtoihin on vaskilangan käyttö liian
kallista. Niitä tehdään sentähden tav. raudasta,
vaikka sen ominaisvastus on n. 6 kertaa
suurempi kuin vasken. Grafiitti ja hiili johtavat
sähköä 1,000 a 3,000 kertaa huonommin kuin
vaski. Metallien s. kasvaa lämpötilan
kohotessa, mutta hiilen vähenee. 0° :n C ja 100° :n C
välillä voidaan ominaisvastus k laskea kaavan
k = kv i 1 + v.t) avulla. A0 on ominaisvastus 0° :ssa C,
’ on lämpötila ja a lämpökoeffisientti.
Nesteiden (toisen luokan johtajat) s. on paljoa
.-uurempi kuin metallien (ensi luokan johtajat!.
Tärkeimmät s:nsa puolesta tutkitut nesteet ovat
suolaliuokset ja hapot. Niiden s. on riippuva
vakevöityksestä ja vähenee lämpötilan noustessa.
— Sähköopillisissa tutkimuksissa tarvitaan 1110
nasti vastukselleen edeltäkäsin tarkasti
määrättyjä johtolankoja, joita voidaan tarpeen mukaan
kytkeä sähköjohtoon, joko sähkövirran
voimakkuuden sääntelemistä varten tai tuntemattomien
vastuksien vertaamiseksi tunnettuihin.
Lankojen kytkeminen johtoon on järjestelty eri
tavoilla ja erilaisilla kojeilla. Tieteellisiin töihin 011
Siemensin suunnittelema vastuslaatikko
tai tulppareostaatti sopiva (kuva 1).
Kova 2.
Kuva 1.
Laatikon kanteen 011 vieretysten sommiteltu
mes-sinkikappaleita o, l>, c, d. . ., niin että niiden
väliin jäii kapeita rakoja, jotka keskeltä
laajenevat. ympyränmuotoisiksi läviksi tulppia C
varten. Sähkövirta johdetaan vastuslaatikkoon
ja siitä pois pihtiruuveista S. Laatikon sisässä
im keloille 11 (kuva ’2) kierrettyjä eripitkiä,
tunnettua s:ta olevia
me-tallilankoja (uutta-hopeaa, manganiinia
tai nikkeliiniä),
joitten päät on juotettu
kiinni
messinkikap-paleisiin a. Jos kaikki
tulpat ovat liivissään,
muodostavat messinkikappaleet yhtäjaksoisen
metalli johdon, jonka läpi sähkövirta kulkee
pihti-ruuvista toiseen, mutta kun joku tulpista pois
tetaan, syntyy viereisten messinkikappaleiden
väliin aukko ja sähkövirran täytyy kulkea niitä
yhdistävän kierrelangan läpi. Siten on
mukavalla tavalla johtoon kytketty
tunnetunsuurui-nen s. Tavallisesti 011 lankojen vastuksilla
perättäin lueteltuina arvot 0,i ; 0,s; 0,2; 0,5; 1:
2; 3; 4; 5; 10; 20; 30; 40; 50; 100; 200j.li. e.
ohmia. — Sähkötekniikassa käytetyt
vastusmit-tarit ks. S ä h k ö o p i 11 i s e t
mittaus-kojeet. S:n mittaamisesta ks. S ä h k ö m i
t-taukset. U. S :n.
Säbkövastustus ks. Sälikövastu s.
Sähkövaunu ks. Sähkökulk u neuvot ja
Sähkörata.
Sähkövene ks. S ä h k ö k u 1 k u n e u v o t.
Sähköveturi ks. Sähkökulk u neuvot ja
Sähkörata.
Sähkövihta ks. Sähkö p 11 r k a 11 s
Sähkövire ks. Siihköjännity s.
Sähkövirranjakojärjästelmät (ks. myös
Sähköjohto, Sähkölaitos ja
Sähkövoima 11 s i i r t o) voidaan ryhmittää kahden
peri-aatte n mukaan; joko kytketään virtaa
kuluttavat esineet peräkkäin, „sarjaan" (kuva 1) tai
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
