Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Säätyeduskunta ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1029
Sääty eduskunta—Säätyerioikeudet
1030
syntyneestä, erityisillä oikeuksilla varustetusta
yhteiskuntaluokasta: aatelistosta, papistosta,
porvaristosta ja talonpoikaissäädystä. S:jen
eri-oiketidet ovat Hanskan vallankumouksen ajoista
lähtien pääasiassa tulleet poistetuiksi. — Kun
väestön jakaantuminen s:ihiu tuli olemaan
perustuksena keskiajalla alkunsa saaneelle
eduskuntalaitokselle. ruvettiin myöskin näistä
säätykokouk->ista käyttämään nimityksiä: s ii ä d y t, vaiti
o-s ii ii <1 y t (m a a s ii ii d y t, m a a k u n t a s ä
iiii \ t). Ruotsin ja Suonien säätyeduskunnista ks.
Säätyeduskunta ja Suomen suur
i-ruhtinaanmaan v a 1 t i o s ä ii d y t.
Säätyeduskunta, neljä säätyä, aatelisto,
pap-pissäätv, porvarissääty ja talonpoikaissiiäty, jotka
valtiopäiville kokoontuneina muodostivat kansan
edustajakunnan. Lainsäädäntö kuului Ruotsissa
alkuaan maakuntakäräjille, joilla kansa hyväksyi
lait, jotka eivät edes tarvinneet hallitsijan
vahvistusta. Sääty valtiopäivät saivat lähinnä alkunsa
siten, että neuvoston kokouksiin, joilla kuningas
neuvotteli sen kanssa tärkeistä asioista,
vähitellen ruvettiin kutsumaan muitakin henkilöitä,
joten nämä kokoukset laajenivat n. s.
herrainpäiviksi. V. 1359 kuningas Maunu Eerikinpoika
kutsui ensikerran näille herrainpäiville myöskin
kaupunkien ja rahvaan edustajia. Unionitaistelujen
aikana tuli tavaksi, että herrainpäiville
kutsuttiin kaikkien säätyjen edustajia. Näissä
kokouksissa päätettiin m. m. taloudellista laatua
olevista laeista ja verojen maksusta. Herrainpäivät
eivät kuitenkaan olleet oikeutettuja lopullisesti
päättämään veroista, vaan vaadittiin siilien
kansan suostumus maakunnittain. Sitä mukaa kuin
kuninkaan valta kasvoi ja yhdysside
valtakunnan eri osien välillä tuli läheisemmäksi,
menettivät maakuntakäräjät entistä merkitystään.
Kustaa I:n Vaasan aikana sai kuninkaan
edustama valtiovalta lopullisen voiton maakuntien
itseniiisyyspyrinnöistä. Säilyi kuitenkin yhä
edelleen pitkät ajat tapana, että laajennettujen
herrainpäivien eli säätykokousten päätökset
vahvistettiin maakuntakäriijillä. Tapana oli myöskin,
«•ttä yleisten säätykokousten sijasta joskus
pidettiin muakuntakokouksia, joissa eri säädyt olivat
edustettuina. Tällaiset, maakuntakokoukset
kiellettiin kuitenkin v. 1634. lGtnnen vuosisadan
loppupuolella ruvettiin herrainpäiviä kutsumaan
valtiopäiviksi. Valtiopäivät eivät olleet alkuaan
kokoonpannut ainoastaan neljän
yhteiskuntaluokan. aatelin, papiston, porvarien ja talonpoikain
edustajista. Vuoden 1617 valtiopäiväjärjestyksen
mukaan oli siellä paitsi edellämainittujen
säätyjen. myöskin sotapäällystön edustajia; neuvosto
luettiin myöskin valtiopäiväin yhdeksi
pääryhmäksi. Kesti kauan ennenkuin vakaantui
käsitys, että valtiopäivät olivat oikeutettuja
päättämään lopullisesti kotonaolevien puolesta. Vielä
17: mien vuosisadan keskipalkoilla aatelittomat
säädyt lausuivat käsityksenään, eitä hallituksen
oli neuvoteltava esim. veroista eri maakuntien
väestön kanssa, ks. Suomen Suurit u h t
i-liaanmaan valtiosäädyt. K. G. I.
Säätyerioikeudet, perustuslainluontoisia
vakuutuksia. joilla on turvattu eri säädyille niiden
oikeudet. R i t a r i s t o n ja Aatelin
erioikeudet ovat vahvistetut 1723. Niissä
vakuutettiin tälle säädvlle m. m. oikeus
veronvapau-te< ln tiloistaan, vksinoiuainen oikeus omistaa
vapaat iloja, laajempi oikeus vapaatilojen
hallintaan kuin mikä verotilallisella oli verotilaan,
samanlainen oikeus kaupankäyntiin ja elinkei
nojen harjoittamiseen kuin kaupungeilla oli.
oikeus vastata hovioikeudessa ensimäisenä tuomio
istuimena eräänlaisissa riita-asioissa ja törkeissä
rikosasioissa (forum privilegialum), yksinomai
nen oikeus ,,valtakunnan neuvoskuntaan, sekä
valtakunnan korkeihin ja tiirkeihin virkoihin".
Uudemman lainsäädännön kautta ovat aateliston
etuoikeudet melkein kokonaan hävinneet tai
ainakin menettäneet entisen merkityksensä.
Senjäl-keen kuin asetuksella 2 p. huhtik. 1864 jokai
selle kansalaiselle ilman erotusta säätyyn
nähden on myönnetty oikeus omistaa vapaatiloja,
on näihin tiloihin liittyvä veronvapaus
muuttanut entisen luontonsa. Se ei eniiii ole
henkilökohtainen vaan reaalinen, itse maahan
kuuluva-oikeus. Ritaristo ja aateli on yhä edelleen
säätynä olemassa ja aatelismiehellä on oikeus
aateliseen, vapaaherralliseen tai kreivilliseen arvoon
ja vaakunaan. Kaupungeissa ritaristolla ja
aatelilla on laajempi oikeus testamentilla
määrätä omaisuudestaan kuin muilla kaupungin
asukkailla sekä vapaus eräistä maksuista
omistamiinsa ja itse asumiinsa kiinteistöihin nähden.
Pappissäädyn erioikeudet ovat
vahvistetut 1723. Niiden tarkoituksena on edistää ja
turvata evankelisluterilaisen kirkon etuja ja
asemaa, vakuuttaa kirkon viroissa oleville
lyhentämättä virkaa seuraavat palkkaedut sekä turvata
valtakunnan opetuslaitosten ja koulujen
samoinkuin opettajasäiityyn kuuluvien henkilöiden
taloudellista asemaa. V. 1869 kirkkolaki ja
myöhemmin annetut asetukset ovat useissa kohdin
muuttaneet papiston erioikeuksia. Eräillä näistä
oikeuksista 011 kuitenkin vielä merkityksensä.
Niin esim. 011 yllä edelleen voimassa määräys,
että pappisvirkoja täytettäessä on laadittava
ehdollepano ottamalla huomioon kunkin hakijan
ansiot. Seurakunnat ovat oikeutettuja
kirkonkokouksissaan keskustelemaan ja päättämään
kirkollisista, taloudellisista ja kurinpitoa
koskevista asioista. Maallisten viranomaisten velvol
lisuus on antaa seurakunnille avustusta näiden
päätösten toimeenpanossa. Pappisvirkatalot,
nauttivat huojennusta veronmaksussa. Pappisviran
haltian kuoltua ovat hänen leskensä ja
alaikäiset lapsensa oikeutetut nauttimaan armovuoden.
Asetuksella 5 p. elok. 1886 papiston palkkauksen
järjestämisestä evankelisluterilaisissa
seurakunnissa on säädetty uusia perusteita, joiden mukaan
papiston palkan maksutapa ja jako
palkansaajain kesken on järjestettävä. Tässä on
kuitenkin otettava huomioon, että seurakunnan
maksettavan palkan pitää täydelleen vastata
tähän asti maksettua määrää.
Porvarissaädyn erioikeudet ovat
vahvistetut 23 p. helmikuuta 1789. Niissä
vakuutettiin kaupunkien varsinaiselle asujamistolle,
porvaristolle, oikeus itsehallintoon omilla alueillaan,
oikeus ehdottaa itselleen pormestareita, valita
neuvosmiehiä ja ottaa alempia virkamiehiä, olla
omain jäsentensä verotettavia ja hoitaa
kaupungin rahastoja, kuitenkin niin, että verot riittivät
yleisiin ja välttämättömiin tarpeisiin.
Kaupungeille lahjoitetut, annetut ja kaupunginmaan
nimellä merkityt tilukset olivat säilytettävät
kaupungille koskematta, eivätkä muuta luontoaan,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
