Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tahtomaa ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1071
Taide
1072
tuotteena. Individualistisen estetiikan
mukaan t. teos on yksilöllisen
taiteilijapersoo-nallisuuden ja eliimilnkatsomnksen ilmaus;
sosiaalinen t.-käsitys taas pitää sitä yleisen
ajauhengen, kansallisen erikoisuuden ja
vallitsevien kulttuurivirtausten tuloksena. Tämän
kannan, n. s. milieu-teorian varsinainen perustaja
on Hippolyte Taine. Mutta näidenkään eri
käsitysten ei tarvitse olla toistensa vastakohtia;
oikein ymmärrettyinä ne päinvastoin täydentävät
toisiaan. Kieltämättä taiteilija saa teokseensa
nähden paljon ja määrääviäkin vaikutteita
ympäristöstään, mutta sittenkin on juuri hänen
luomistyönsä, jos mikään, puhtaasti yksilöllistä,
persoonallista laatua. Ellei niin olisi, niin mitenkä
saattaisi silloin selittää aivan erilaisten t.
teosten syntyä samojen aineellisten ja henkisten
olosuhteiden vallitessa samaten kuin sitäkin ilmiötä,
että suurten taiteilijain luomat ovat useiu oman
aikansa hengen jyrkkiä vastakohtia.
Tärkeimpiä niistä kysymyksistä, joihin t.
yleisinhimillisenä toimintana antaa aihetta, ovat
kysymys t:n olemuksesta ja synnystä sekä
kysymys taiteen tarkoituksesta ja
asemasta elämässä. Vanhin t:n olemusta ja
syntyä selvittävä teoria on se, joka pitää t :ta
olevaisen jäljittelynä. Tällit teorialla on ollut vielä
nykyaikanakin paljon kannattajia, jos
vastustajiakin. Sen pätöisyys riippuu siitä, miten
ahtaasti ja sananmukaisesti jäljittely-käsitettä
kulloinkin tulkitaan. Jos t:lta vaaditaan
ainoastaan todellisuuden orjallista ja valokuvamaisen
tarkkaa jäljentämistä, ei sillä saata olla
todellisuuden rinnalla mitään itsenäistä arvoa eikä
merkitystä. Eikä se edes voi silloin kohota
todellisuuden tasallekaan, koska se ei kykene
kumminkaan kaikkea jäljittelemään. Eikä silloin
saattaisi myöskään lukea t :ksi esim. arkkitehtuuria
eikä musiikkia, joilla ei kummallakaan ole
suoranaisia esikuvia todellisuudessa. Mutta jos
olevaisen jäljittelyllä ymmärretään sen uudelleen
muodostamista, sen kirkastamista, elämän
sisäisen totuuden ja tarkoituksen ilmaisemista, siis
— kuten Volkelt sanoo — toisen maailman
luomista, sellaisen maailman, joka elvyttää ja
rikastuttaa meidän tunne-elämäämme ja tyydyttää
meidän mielikuvituksemme vapaata
toiminta-halua, lienee jäljittelyteoriaa vastaan tuskin
mitään muistutettavaa. Ja silloin saa myöskin
kysymys t:n tarkoituksesta ja asemasta elämässä
luonnollisen ja johdonmukaisen vastauksensa. Tätä
tarkoitusta on selitetty kahdella äärimäisellä eri
tavalla. Toisaalta on väitetty, että t:n tulee
palvella ja edistää elämässä uskonnollisia,
siveellisiä tai yhteiskunnallisia päämääriä, toisaalta
taas -— tunnettu l’art pour 1’art-kanta —, että
tilia on päämääränsä itsessään ja että sillä ei
ole mitään tekemistä ajan muiden henkisten,
ihanteellisten pyrkimysten kanssa.
Kumpainen-kaan kanta ei saata olla oikea, sillä edellinen
kieltää t:lta kaiken itsenäisen arvon muiden
inhimillisten kulttuuritekijöiden rinnalla,
jälkimäinen kohottaa sen taas kaikkien muiden
yläpuolelle. T:n, kuten muidenkin henkisten
pyrkimysten, tulee omalla tavallaan ja omin keinoinsa
työskennellä saman yhteisen päämäärän:
kulttuurin ja ihmisyyden voitolle pääsemisen
puolesta. Antamalla meidän kokea, mikä merkitys
todellisuudella ja sen ilmiöillä 011 meidän tunne-
elämällemme, t. kirkastaa meille siten näiden
ilmiöiden syvimmän sisällyksen ja arvon
ihmiselämässä.
Tärkeä t.-teoreettinen kysymys on, ovatko eri
t:t kehittyneet yhteisestä juuresta, jonkinlaisesta
alku-t:sta vai esiintyvätkö ne alunpitäen
itsenäisinä, toisistaan riippumattomina.
Kansatieteellinen t.-tutkimus ei tunnusta mitään yhteistä
alku-t:ta, vaan on jokaisella eri t:lla
alunpitäen selvä erikoisleimansa. Siitä huolimatta
eri t:t liittyvät kumminkin määrättyihin ryh
miin, kuten yhtäältä k u v a a m a-t :t (rakennus-t..
veistfljt. ja maalaus-t.), toisaalta k"i el el li set
t:t (runouden eri lajit) ja kolmanneksi
musi-k a a 1 i s-r y t m i 1 1 i s e t t:t (säveltaide ja tanssii
Tällaisen ryhmittelyn lähtökohtana on se seikka,
että eri t:ita katsellaan paikan ja ajan
käsitteiden kannalta, s. o. kiinnitetään huomio siihen,
esiintyvätkö niiden tuotteet yhdellä kertaa mää
rätyssä paikassa havaittavana, yhtenäisenä
kokonaisuutena vaiko ajassa peräkkäin seuraavana
kehitysjaksona. Kuvaama-t:t ovat siten
paikka-t:ita, runous ja säveltaide aika-t:ita, tanssi on
samalla sekä paikka- että aika-t. Tällaisen
jakoperusteen kannalla oli pääasiallisesti esim. Fr.
Th. Vischer. Mutta myöhemmät esteetikot ovat
esittäneet monia muitakin ryhmittelynäkökohtia
„t:den järjestelmää" rakentaessaan. Niinpä
Richard Wagner luki mimiikin, musiikin ja
runouden yhteen ryhmään, koska ne välittömästi
lähtevät ihmisen sisäisestä olemuksesta, ja
rakennus-t:n, veisto-t:n ja maalauksen taas toiseen, koska
ne liittyvät ilmaisuvälineidensä puolesta
kuolleeseen luontoon. G. Th. Fechner erotti toisistaan
lepo-t:t ja liikunta-t :t, W. Wundt taas jakaa ne
kuvaaviin ja muusillisiin t:siin. Th. Lipps
abstraktisiin ja konkreettisiin t :siin, jolloin
edellisiin kuuluvat musiikki, rakennus-t. ja tanssi,
jälkimäisiin runous, freisto-t., maalaus ja
mi-miikki. — T:ta käsittelevä tieteellinen tutkimus
on luonteeltaan kahdenlaista : t.-f i 1 o s o f i a tah
too valaista ja selvitellä t:n olemusta ja syntyä,
sen lakeja ja tehtäviä, sekä sen asemaa ja
merkitystä elämässä, t.-h i s t o r i a taas esittää eri
taideliaarojen kronologisen ja tyylillisen
kehityksen varhaisimmilta esihistoriallisilta ajoilta
nykypäiviin saakka.
[Erikoisia t.-filosofisia kysymyksiä
käsitteleviä teoksia mainittakoon: Joh. Volkelt, „System
der Ästhetik", III (1914); ..Ästhetische Zeitfra
gen" (1895), „Kunst und Volkserziehung" (1911) :
H. Taine, „Taiteen filosofia" (suom. 1915); M.
Dessoir, Ȁsthetik und allgemeine Kunstvvissen
schaft" (1906); K. S. Laurila, „Versuch einer Stel
lungnahme zu den Hauptfragen der Kunstpbilo
sophie" (1903); Broder Christiansen, »Philosophie
der Kunst" (1909); O. Krack, ,,Die Gesetze der
Kunst"; V. Cherbuliez, ,,Die Kunst und die Na
tur" (1905) ; L. Volkmann, ,,Naturprodukt und
Kunst werk" (1903); R. MUUer-Freienfels,
„Psy-chologie der Kunst" (1912); W. Wundt,
»Völker-psychologie, Bd. III. Die Kunst"; E. Grosse,
..Die Anfänge der Kunst" (1894); Yrjö Hirn.
»Konstens ursprung" (1902) ; O. Okkonen,
„Tai-teen alku" (1916) ; K. Groos, „Die Spiele der
Thiere" (1896) ja ,,Die Spiele der Menschen"
(1899) ; Grant Allen, »Physiological Aesthetics"
(1877); Auguste Rodin, „L’Art" (1911); F. J.
Lindström, »Taiteen tarkoitus ja moraali"
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
