Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Taideteollisuus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1079
Taideteollisuus
1081
ou t.-esineille luonteikas. Tyylin loppupuolella t.
siirtyy kirkonmiesten kiisistii
maallikkoammatti-kunnille, joiden kireä järjestö oli omiaan
suuressa määrin edistämään työn ja aineen
vaatimuksia. Kultasepänanimat ti kehittyy loistavasti,
ia t:n suosijoina ei enää ollut yksinomaan
kirkko, vaan myöskin aateliset ja
vaurastuneiden kaupunkien rikas porvaristo ja kuuluisat
taidemaalaritkin (Durer, Holbein) valmistivat
I .He malleja. Kun sitten 1500-luvun alussa
re n esanssi levisi Italiasta pohjoiseen,
korvattiin uusien mallien puute täällä ensin it.
ornamentteja kopioimalla ja vaskipiirroksina
levittämällä, sittemmin omintakeisia sommittelemalla, ja
täten t:ssa työnsuorittajat joutuivat yhä
enemmin malleistaan riippuviksi. Mutta
työnsuoritta-joiuakin monet taiteilijat tulivat kuuluisiksi.
Parhaimpina niminä loistavat it. B. Cellini ja
Luca della Hobbia; ransk. B. Palissy (fajansseja)
ja Fr. Briot (metallitöitä); saks. Peter Flötner,
Adam Kraft. Peter Vischer ja Veit Stoss
(,,Niirn-bergin pienoismestarit", „die Kleinmeister in
N"Urnberg"). Antiikin taiteelle rakentuvan
rene-sanssin tärkeimmistä tuotteista mainittakoon
kultasepäntyöt. mitalit ja plaketit, aseet,
venetsialainen lasi, kirjain painaminen, huonekalut (it.
hääkirstut), kuorituolit intarsioineen, pitsit
(Venetsia, Alencon, Bryssel), it. majolika ja
Brabantio matot. — 1600- ja 1700-luvuilla
rene-saussi, barokki- ja r o k o k o-tyyleiksi
kehittyen, saa yhäti koristeellisemman tyylileiman.
Tämän ajan tuotteista huomattavimpia ovat
ransk. huonekaluruhtinaan Boullen työt
metalli-vajoituksineen, ransk. gobeliinit ja silkkikankaat,
fajanssin valmistus (Rouen ja kuuluisa Delft)
>i’kä rokokon oikkuihin taipuisa posliini
(Meis-sen, Sèvres, Wien y. m.) 1700-luvun toisella
puoliskolla ja 1800-luvun alussa antiikin vaikutus
uudestaan käy tuntuvaksi. Louis XVI-tyylillä
vielä on rokokon sirous, joskin
suoraviivaisempana. kunnes renesanssista alkaneen, yli
rokokon antiikkiseen alkulähteeseen laskevan
tyyli-kehityksen katkaisee arvokkaan kankea,
konstruoitu keisarivallan tyyli, empire, ja
viimeiseksi 1830-1840-luvun porvarillisen maun
taiteellisena ilmauksena koruton ,,Biedermayer"-tyyli.
Konetekniikan vapaa kehitys 1800-luvun alussa
tuli t :een vaikuttamaan turmiollisesti edistäen
taiteellisuuden kustannuksella työnsuoritusta.
Monet arvokkaat työtavat olivat joutuneet
unohduksiin tai väistyneet arvottomampien tieltä.
Jo aikaisemmin posliini oli syrjäyttänyt
majoli-kan ja Delft-fajanssin, ja nyt taidetakeiden sijalle
oli tullut valurauta, hävinnyt oli emalji,
kultaseppä valmisti työnsä pusertimessa ja
mielikuvituksen puutteen ja ammattikätevyyden sai kor
vata konetyö. Oman ajanluonteisen tyylin
puutteessa vain haparoitiin entisaikain tyyleissä tai
yritettiin ornamentiikassa mitä rehevintä
kasvi-ja lehtiaihenaturalismia. jolloin luonnonmuoto
useinkin sai astua perusmuodon sijalle. Sekä
aineellisesti että aatteellisesti halpahintaisen,
taiteellisesti ala-arvoisen kone- ja tilkkutyön
seuraukset piankin tulivat näkyviin tunteellisen
lier-kä n kädentyön halventumisena, taiteellisen
yksilöllisyyden surmana ja yleisenä maun
rappeutumisena. Miten pitkälle oli teknillisesti ja
aineellisesti taannuttu, sitä oli ensimäinen Lontoon
suuri maailmannäyttely 1851 omiaan osoittamaan.
Kaikissa maissa alkoi itsetietoinen taistelu t :tta
uhkaavien vaarain torjumiseksi ja maun
kohottamiseksi, lähinnä, kuten aikaisemmin Ranskassa
Henrik IV :n aikana (Louvre), perustamalla
yhteisiä t:n kokoelma- ja oppipaikkoja, museoita ja
opetuslaitoksia, joissa entisajan mallikelpoisia
työtapoja ja muotoja tutkimalla ja kopioimalla
pyrittiin luomaan vastaiselle kansalliselle t:lle
omintakeista pohjaa. Englanti kulki etunenässä.
Semperin (ks. t.) aloitteesta perustaen
South-Ken-singtonin (nykyisen Victoria- ja Albert-) museon
(ja t.-koulun) 1852; mannermaalla seurasi
Wienin 1864. Berliinin 1867, Hampurin 1876 y. m.
samantapaiset laitokset.
Historiallisten tyylien pohjalle kehittynyttä
ornamentaalista ja dekoratiivista suuntaa
mannermaalla kesti aina vuosisadan loppuun saakka,
kunnes Englannista Ruskinin, William Morrisin
ja muiden prerafaeliittien veljeskuntaan kuuluvien
1860-luvulla virittämä taiteellinen herätys lopulta
tännekin ehätti. Tahallisesti konetyön
ennätykset sivuuttaen Morrisin ryhmä asettaa goottilai
sen keskiajan tapaisen, etenkin
pintaornamentiksi tyylitellyn kasviornamentin taiteellisen
toimintansa etualalle, ja samalla japanilainenkin
taide. Pariisista lähtien (Goncourt, Bing), pääsee
länsimaiden taiteeseen vaikuttamaan.
Luonnonmuodon dekoratiiviseen stiliseeraukseen yhtyi
yksinkertaisesti tarkoituksellisen
konstruktiivi-suuden tarve. Engl. kodin korkealle kehittyneissä
mukavuuden ia upeuden vaatimuksissa tämän
luontoinen suunta ensikerran kehittyi
kansallisesti väritetyksi ja samalla uuden ajan
luonteiseksi tyyliksi, mutta vasta 1890-luvulla
mannermaan huomio alkoi kääntyä tähän ilmiöön.
Täällä Belgia tuli edustamaan äärimmäistä
historiallisista tyyleistä vieroittumista asettaen
näille vastakohdaksi van de Veldenin, Lemmenin,
Ilortan y. m. rakenteellis-aatteellisen tyylin;
Ranskassa näihin yhtyivät Bingin pyrkimykset.
Viimemainitun Pariisiin perustamasta uuden
taiteen liikepalatsista (l’Art nouveau) tuli ensi
mäisten vapaiden, osittain rokokohon, osittain
japanilaisen taiteen kasvi- ja eläinkoristelun
aiheuttamiin luonnonopiiitoiliin nojautuvien
yritysten keskusta.
Saksassa ja Itävallassa uudet virtaukset
pääsivät voitolle vasta 1890-luvun loppupuolella,
sittenkuin Saksassa. Ranskan sodan jälkeen,
tyylihar-rastukset olivat keskittyneet saks., Itävallassa it.
rencsanssiin. O. Wagnerin rakennustaiteelliseen
herätykseen liittyen työtaiteelliset pyrinnöt tässä
maassa saavuttivat erinomaisen tehon ja
kantavuuden. — Mitään yhtenäistä omaa aikatyyliä uusi
aika ei ainakaan vielä ole ehtinyt luoda, siksi
voimakkaan yksilöllisesti eriäviä ja moninaisia ovat
t:n alalla työskentelevien taiteilijoiden pyrinnöt.
Mutta suunta- ja lienkilöerilaisuuksista
huolimatta perussävy sittenkin on sama ja johtavina
periaatteina yhäti pysyvät : aineen vaatimuksista
lähtevä konstruktiivisuus, pinnan merkityksen
varteenottava, liikanaista muotoilua välttävä
asiallisuus, huolellinen suoritus, s. o. aineen ja
työn arvo. Uusille pyrkimyksille taiteellisen
kokonaisuuden tapaaminen, viivain ja muotojen eheys,
uudet, joskus yllättävätkin väri- ja
muotosommi-tukset merkitsevät enemmän kuin
yksityisesinei-den muotorunsaus. historiallisten tyylien
rasittava painolasti. Näihinkin liittyessään uusi tyyli
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
