Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Talmud - Talo ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has been proofread at least once.
(diff)
(history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång.
(skillnad)
(historik)
kaksi talmudia. Toinen on „Israelin maan” l.
„Lännen t.” l. „Jerušalmi” (Jerusalemilainen),
jonka muutamat, esim. Maimonides, arvelevat
Rabbi Johananin (k. 279 t. 290) toimittaneen
Tiberiaksessa, mutta joka todennäköisesti sai
nykyisen muotonsa vasta 400-luvulla, kuitenkin
ennen v. 425. Toinen on „T. Babli” eli
Babylonialainen, joka syntyi Persian
sassanidiruhtinasten Jezdegerd II:n ja Parvez’in 5:nnellä
vuosis:lla toimeenpanemien vainojen aikana ja
jolle saboreiksi (vrt. Juutalainen
kirjallisuus, palsta 1540) sanotut oppineet 600-luvun
alussa antoivat lopullisen viimeistelyn. Koska
Babylonialainen t. on Palestiinassa syntynyttä
t:ia paljoa suurempi, täyttäen painettuna 12
paksua nidosta, sekä täydellisempi ja tärkeämpi,
tarkoitetaan t:illa usein vain sitä. [Straek,
„Ein-leitung in den Talmud” (4:s pain., 1908).]
K. T-t.
Talo on itsenäinen ja tav. rakennettu
maatila (ks. t.) sekä merkitty maakirjaan eri
numerolla ja veroluvulla (nyk. manttaali).
Aikaisemmin kokonaiset l. täys-t:t koetettiin
veronpanoissa saada tiluksien puolesta
samanarvoisiksi ja -veroisiksi, täysveroiksi (ks.
Manttaali ja Markanmaa). Kun täys-t.
aikaisemmin vastasi yhtä vanhaa manttaalia, niin
käytettiin ennen t.-lukua ja manttaalia toistensa
asemesta t:n suuruuden mittana, mutta
myöhempien tarkempien veronpanojen kautta muuttui
suhde vanhan t.-luvun ja manttaalin välillä,
joten t:n kameraalista suuruutta nyk.
oikeammin osoittaa manttaali. E. A. P.
Talonhalkominen ks. Maanjako.
Talonkatselmus ks. Katselmus.
Talonki (ransk. talon), emälippu (ks. t.).
Talonkirjat. Maakaaren 4 luvun 10 §:n
mukaan on oikeuden tuomiokirjalla
todistusvoima, jos t. turmeltuvat tai hukkaantuvat, ja
asianomainen tuomari on velvollinen antamaan
uudet t., joilla näin ollen ymmärretään
kiinnekirjaa.
Talonmies, talon siistimistä ja kunnossapitoa
varten otettu henkilö, joka myös voi pitää
asukasluetteloa ja muulla tavoin olla
poliisiviranomaisten apuna.
Talonpoika (ruots. bonde, saks. Bauer), oik.
sellainen henkilö, joka joko omistaa tai vakaalla
asukasoikeudella pitää hallussaan ja itse
perheensä kanssa viljelee niin paljon manttaaliin
pantua maata, että hän siitä saa ainakin
riittävän toimeentulon. Tätä sanaa käytetään
kuitenkin usein myöskin laajemmassa merkityksessä
kaikista maalla asuvista, maanviljelystä tai sen
sivuelinkeinoja harjoittavista, vaatepartensa ja
esiintymisensä puolesta kaupunkilaisista ja
„herrasmiehistä” eroavista henkilöistä. Seuraavassa
esityksessä tätä sanaa käytetään ensinmainitussa,
sen varsinaisessa merkityksessä.
Kreikassa ja Rooman
valtakunnassa ei ollut vapaita maanomistajia, jotka
olisivat itse viljelleet maata, vaan maatyön
suorittivat orjat. Germaaneilla sitävastoin oli
alkuansa — puolivapaiden ja orjien rinnalla —
vapaita maanomistajia, jotka itse perheineen
ottivat osaa viljelystöihin. Mutta aikaa myöten
näiden täytyi pyrkiä suurten maanomistajain
suojelukseen, mistä oli seurauksena, että ne
joutuivat samaan riippuvaiseen asemaan kuin epävapaat alustalaiset, s. o. kovempaan tai
lievempään maaorjuuteen (vrt. Läänitvslaitos
ja Orjuus). Ainoastaan Skandinaavian
niemimaalla, Dithmarschenissa, Englannissa, alisen
Heinin varsilla, Sveitsissä ja Tirolin alppilaaksoissa
säilyi vapaita pikkutilallisia. Ristiretkien
aikakaudella tapahtui alustalaistalonpoikain asemassa
huomattava parannus. Maaorjia vapautettiin
joukottain ja ne muuttuivat vapaiksi vuokraajiksi
tai työläisiksi; myöskin itsenäisten talonpoikain
luku kasvoi. Mutta keskiajan lopulla talonpojat
Länsi- ja Keski-Euroopan maissa jälleen joutuivat entistä riippuvampaan asemaan, mistä
seikasta silloin puhjenneet talonpoikaiskapinat
saavat selityksensä. Uuden ajan alkupuolella talonpoikia kovasti rasittivat, varsinkin Itä-Saksassa
ja slaavilaisissa maissa, toiselta puolen aatelisten
maanomistajain oikeudet, toiselta puolen valtion
verot. 18:nnella vuosis. tuli kysymys talonpoikain vapauttamisesta uudelleen
päiväjärjestykseen, mutta lopulliseen tulokseen tässä kohden
päästiin ennen Ranskan vallankumousta vain
muutamissa pienemmissä valtioissa, esim.
Tanskassa, missä maaorjuus lakkautettiin 1788 (ks.
Stavnsbaandet). Vasta Ranskan
vallankumous antoi t:in vapautukselle vauhtia (ks.
Orjuus, palsta 1606 ja seur.).
Ruotsin ja Suomen talonpoikien
yhteiskunnallinen ja valtiollinen
asema. Vanhan ruots. yhteiskuntalaitoksen
vallitessa talonpoika (bonde) oli = vapaa
maanomistaja, tilallinen vapaa mies. Oli myöskin
olemassa tilattomia vapaita miehiä, mutta
maanviljelystyöväki oli Ruotsissakin aina 1300-luvun
keskipaikoille orjan asemassa. Talonpojat olivat
itsenäisiä talollisia (odalbönder), jos
heillä oli täysi omistusoikeus maahansa,
yhteismaatalonpoikia (allmänningsbönder), jos
heidän talonsa oli yhteismaalla, ja
lampuoteja (landbönder), jos heillä oli toisen maata
vuokralla. Itsenäisten talonpoikain luku väheni
aikaa myöten osittain sen johdosta, että kirkko
sai haltuunsa paljon maata, osittain sen
johdosta, että varakkaat talonpojat
ratsupalvelusta tekemällä muuttuivat rälssimiehiksi (ks.
Rälssi). Ne itsenäiset talonpojat, jotka
edelleen maksoivat veroa, saivat sittemmin nimen
verotalonpojat (skattebönder) ja tulivat
olemaan n. s. talonpoikaissäädyn
pääosana. Kun veromaata edelleen joutui sekä
maallisen että hengellisen rälssin alle — aatelin
lampuoteja sanottiin rälssitalonpojiksi —
väheni verotalonpoikain luku vähenemistään.
Erittäin vaikeaan asemaan saattoi sekä
vero-talonpojat että kruunun tiloilla asuvat
kruununtalonpojat Ruotsissa ja Suomessa
16:nnelta vuosis. valtaan pääsevä
läänitysjärjestelmä ja kruunun tilojen ja verotaloista
suoritettavien verojen myyminen aatelistolle.
Läänitysmailla asuvien verotalonpoikien omistusoikeus
heidän tiloihinsa joutui vaaranalaiseksi ja heitä,
samatenkuin samassa asemassa olevia
kruununtalonpoikia, pidettiin miltei aatelin lampuoteina
ja rasitettiin päivätöillä. Kaarle XI:n reduktsioni
pelasti Ruotsin ja Suomen t:ain vapauden.
Vapauden ajalla t:ain yhteiskunnallista asemaa
parannettiin monessa suhteessa, m. m.
kruunutalonpojille tehtiin mahdolliseksi ostaa viljelemänsä
tila verotaloksi (1719), talonpoikain purjehdus-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
