Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Talouspolitiikka - Talousseurat ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1153
Talousseurat-
t—’Taloustiede
1154
taloudellisen elämän edistämiseksi. Tärkeimmät
näistä toimenpiteistä ovat ne, joihin valtiovalta
ryhtyy yleisetujen nimessä välittömästi
vaikuttaakseen kansantaloudelliseen elämään ja joita
toimenpiteitä tavallisesti sanotaan
kansan-talouspolitiikaksi. Sen edellytyksenä
on selvitys siitä, mihin suuntaan
kansantalouden yleisedut vaativat valtiota vaikuttamaan
taloudellisen elämän muodostumiseen. Käsitys
siitä, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia valtiolla
on talouselämään nähden, 011 eri aikoina ollut
hyvin erilainen ja siitä johtuen myöskin aivan
erilainen kansantalouspolitiikan sisällys. M e
r-kantilistinen ajatussuunta vaati varsin
laajalle meneviä valtion toimenpiteitä
kansantalouteen nähden ja asetti koko talouselämän
valtion yksityiskohtaisten määräilyjen alaiseksi.
16:nnella ja 17:nnellä vuosis. sekfl aiua
puoliväliin 18:tta vuosis. oli tämä katsantokanta
vallalla. Silloin n. s. fysiokraattinen suunta ja
vähän myöhemmin Adam Smith toivat esille
vapansperiaatteen, laissez faire, laissez passer,
vaatien yhteiskunnan toimintavapautta ja
asettaen valtiolle vain negatiivisia tehtäviä
taloudellisessa suhteessa. Taloudelliset lait olivat
mahdollisimman tarkoituksenmukaiset ja
yhteiskunnan kehitys kulki vapauden perusteella
parhaiten. Valtion tehtävänä oli tämän n. s.
liberalistisen koulun ajatussuunnan
mukaan ainoastaan yleisen turvallisuuden
vaaliminen ja niiden esteiden poistaminen, jotka
rajoittivat taloudellista vapautta, ja positiivinen
talouspolitiikka jäi syrjään. Mutta valtaan päässyt
kiihkeä kilpailu toi ennenpitkää mukanaan
lukuisia epäkohtia, ja näin osoittautui vääräksi se
oppi. että yksityisen ja yleisen edun välille aivan
itsestään syntyisi sopusointu ilman ristiriitoja.
Vapaussuunta, joka 1870-luvulle saakka oli
määräävänä. synnytti sentähden vastavaikutuksen,
joka kulkee uusmerkantilismin nimellä
ja esiintyy valtion yhä laajenevassa
sekaantumisessa taloudelliseen elämään. Joskin nykyäänkin
ollaan sitä mieltä, että valtion taloudellinen
toiminta on vain täydentävää, ja välttämätöntä
ainoastaan, milloin kansalaisten voimat eivät
riitä saamaan aikaan sitä, mitä niiden pitäisi,
niin voidaan valtion talouspoliittisten
toimenpiteiden tarpeellisuudesta yhtyä ja tunnustaa ne
välttämättömiksi 111. m. 1. kun kansalla ei ole
tarpeeksi älyä ja tahtoa järjestää taloudellista
elämäänsä (koronkiskomisen estäminen,
luottolaitosten aikaansaaminen) ; 2. kun eri
yhteiskuntaluokilta tai ryhmiltä puuttuu varoja
yleistä laatua olevien taloudellisten tehtävien
toteuttamiseksi (rautateiden, kanavien, teiden
rakentaminen) ; 3. kun yksityiset luokat tai ryhmät
eivät kykene pitämään puoliaan toisten
nylkemistä ja painostusta vastaan
(työväensuojelus-lainsäädäntö, elintarpeiden väärentämisen
estäminen); 4. kun on kysymyksessä vanhettuneiden
ja yli aikansa eläneiden laitosten ja pitämysten
poistaminen (ammattietuoikeuksien ja
omistusten rajoitukset). Tarkoitusperiään valtio
toteuttaa nykyaikaisessa kansantalouspolitiikassa:
1. lainsäädännön kautta luoden yleiset ohjeet,
joita jokaisen on noudatettava taloudellisessa
toiminnassaan, jottei hän vahingoittaisi toisia
(teh-daslainsäädäntö, rakennusjärjestykset) ; 2.
suoranaisilla apukeinoilla, kuten palkintoja ja lainoja
IX. 37. Painettu */6 17.
antamalla (maanviljelysparannuksiin,
kuivaustöihin, avustamalla maanviljelijäinluottolaitoksia
y. 111.) ; 3. välillisillä edistämiskeinoilla, kuten
kansainvälisiä kauppasopimuksia tekemällä,
ammattikouluja hankkimalla j. n. e. Valtion
aktiivinen suhde taloudelliseen elämään esiintyy
monella alalla ja siinä merkityksessä puhutaan
sitten a g r a a r i-, kauppa-, t e o 1 1 i s u ti s-,
rautatie-, laiva-, väestö-, r a h a-,
tulli- j. n. e. politiikasta.
Muista t:n toimialoista 011 muistettava
kuntain t., joka viime vuosikymmeninä on saanut
ja saa päivä päivältä yhä tärkeämmän
merkityksen ja laajemman sisällyksen niiden yhä
moninaisempien taloudellisten tehtävien kautta,
jotka nykyään asetetaan kuntien suoritettaviksi
(ks. K u n n a 1 1 i s s o s i a 1 i s m i). Myöskin
erilaisten yhdyskuntien ja kollektiivisten järjestö
jen yhteenliittyminen ja talouspoliittinen
toiminta on viime aikoina muodostunut varsin
tärkeäksi. T :n tehtävät ovat muutoin,
lukuunottamatta valtion talouspoliittisia tehtäviä,
taloustieteessä vielä varsin vähän selvitetyt ja
teoreettisesti pohditut. Kansantalouspolitiikan
tehtävistä erityisesti Suomea silmällä pitäen vrt.
J. H. Vennola, „Kansantalouspoliittisia tehtäviä
nykyhetkellä" (Ajan kysymyksiä XV). J. II. V.
Talousseurat, seurat, joiden tarkoituksena on
eritoten maatalouden, s. o. maanviljelyksen ja
karjanhoidon ynnä näiden sivuelinkeinojen
edistäminen, ks. Maanviljelysseura,
Suomen talousseura, vrt. M a a m i e s s e u ra.
Taloustie, maa- ja metsätalouden
harjoittamista varten maanomistajien toimesta
rakennetut ja kunnossapidetyt tiet pelloille, niityille,
hakamaille ja karjalaitumille sekä
metsämaillekin. Tällaisia teitä suunnitellaan myöskin
maanjaoissa (ks. t.) tav. tilojen pelto-, niitty- ja
metsäpalstoille naapurin tilusten yli. -Etenkin
suurissa sivistysmaissa uhrataan tällöin paljon
varoja tarkoituksenmukaisen t.-verkon
saamiseksi. E. A. P.
Taloustiede 1. kansantaloustiede
(ruots. nationalckonomi, saks.
Volksivirlschafls-lehre, ransk. économie politique) käsittelee
yhteiskuntana elävien ihmisten taloudellista
toimintaa, siitä syntyviä ilmiöitä ja niiden
keskinäistä yhteyttä. T:n tehtävänä on siis ensinnä
tutkia ja kuvailla sitä, mikä 011, ja selittää,
mistä syystä asiat ovat niinkuin ne ovat. Sen
ohessa monen mielestä t: 11 on osoitettava, mitenkä
asiain tulee olla ja mitä on tehtävä
yhteiskunnan taloudellisen menestyksen kartuttamiseksi.
Edellistä t:n puolta sanotaan
teoreettiseksi t:ksi, jälkimäistä
käytännölliseksi t:ksi 1. talouspolitiikaksi
(ks. t.). Lisäksi t:een usein luetaan kuuluvaksi
myös n. s. finanssioppi, julkista (valtion
ja kuntain) taloutta selvittävä tiede. Jo
klassillisen muinaisajan kirjailijat käsittelivät
taloudellisia kysymyksiä, mutta yhtenäiseen
käsitykseen taloudellisista ilmiöistä he eivät vielä
päässeet. Erittäin huomattava on tässä suhteessa
Aristoteles, joka m. m. tuomitsi vääräksi
kaiken voittoon tähtäävän taloudellisen
ansiotoiminnan ja myöskin koron ottamisen, koska hän piti
raitaa hedelmättömänä. Roomalaiset eivät
kehittäneet taloustieteellistä ajattelua Aristotelesta
pitemmälle muuten kuin siten, että roomalaiset
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
