Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Talousseurat ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1155
Taloustiede
1156
oikeusoppineet täsmällisesti määrittelivät
sellaisia taloudellisia käsitteitä kuin arvo, luotto,
omaisuus y. m. Ei vielä keskiaikanakaan synny
itsenäistä t:tä. Liike-elämän vilkastuessa
ristiretkien ajoista lähtien taloudelliset kysymykset
joutuivat jälleen pitkän väliajan jälkeen
pohdinnan alaisiksi, mutta niitä käsiteltiin
yksinomaan uskonnollis-siveelliseltä näkökannalta.
Skolastikot pohtivat kaupan ja rahanansion.
siveellistä oikeutusta, kehittivät opin
„oikeuden-muk&isesta hinnasta" ja perustelivat kirkon ju
listamaa koronottamisen kieltoa. Teokseen ,,De
regimine prineipis", joka ainakin osaksi on
Tuomas Aquinolaisen kirjoittama, sisältyy myöskin
sen ajan käsityksen mukainen talousoppi.
Huomattava on myöskin piispa Nieole Oresmen (ks.
t.) esitys rahaseikoista. Hallitsijani
harjoittaman rahan huonontamisen ja 16:nnella vuosis.
tapahtuneen jalojen metallien tuotannon
lisääntymisestä johtuneen hintain nousun
vaikutuksesta kohdistuivat talouspoliittiset selvittelyt
vielä uuden ajan alussakin pääasiallisesti
ralia-ja hintakysymyksiin. Niitä käsittelivät esim.
saks. P. ja M. Welser. ransk. Bodin, engl. W.
Stafford, it. Scaruffi ja Serra („Breve trattato"
etc. 1(513). Tältä pohjalta kehittyi se
taloustieteellinen tai pikemmin talouspoliittinen teo
ria, joka on tunnettu m e r k an t i i 1 i j ä
r-jestelmän (ks. t.) nimellä.
Merkantilismi piti kansallisrikkaudeu lähteenä edullista
kauppabalanssia ja antoi puhtaalle rahalle liian
suuren merkityksen rikkauden kannattajana. Jo
17:nnen vuosis. lopulla ja 18:nnen vuosis. alussa
alkoi merkantilismi herättää vastustusta,
varsinkin Englannissa ja Hanskassa. Edellisessä
maassa sitä arvostelivat ankarasti m. m. W.
Petty ja Dudley North, myöhemmin I). Hume,
jälkimäisessä maassa Boisguillebert ja
myöhemmin lS:hnella vuosis. fysiokraatit (ks. t.).
jotka pitivät rikkauden lähteenä maata ja joista
mainittavimmat ovat koulukunnan perustaja
Quesnav ja Turgot. Yksipuolisuudestaan
huolimatta fysiokraatteja on pidettävä varsinaisen
t:n perustajina, sillä he ensimäisinä ottivat
taloudellisen elämän kaikessa laajuudessaan
yhtenäisen teoreettisen käsittelyn alaiseksi.
Fysiokraatit saattoi pian varjoon skotl. Adam Smith
(ks. t.) nerokkaalla tutkimuksellaan
kansallisrikkaudeu luonnosta ja syistä (1776). josta
uudenaikainen t. lasketaan alkavaksi. Smith on
kuitenkin saanut monta ajatusta eräiltä
aikaisemmilta taloudellisilta kirjailijoilta. Hänen
edeltä-jöitänsii olivat paitsi fysiokraatteja Petty.
Can-tillon, filosofit Locke ja Hume. Sekä Smithin
että fysiokraattien oppiin on sitäpaitsi
sen-aikuinen luontoisoikeus paljon vaikuttanut.
Smithin järjestelmän mukaan rikkauden lähteenä
ja varsinaisena aktiivisena tuotannontekijänä on
tvö. jonka rinnalla maa ja pääoma esiintyvät
tuotantovälineinä. Talouspolitiikassa Smith
samaten kuin fysiokraatit vaati miltei rajatonta
liikuntavapautta luullen, että vapaasta
kilpailusta oli kehittyvä yleinen yhteiskunnallinen
sopusointu. Tätä optimistista käsitystä asettui
jyrkästi vastustamaan Th. R. M alt hus (ks. t.),
joka väitti väestön lisääntyvän nopeammin kuin
ravintoaineet ja jonka pessimistinen mielipide
huomattavasti vaikutti myöhempiin engl.
taloustieteilijöihin.
Smithin oppi tuli olemaan pohjana t:u
edelleen kehittymiselle eri maissa. Hänestä sai
alkunsa t: n klassillinen koulukunta,
jota myöskin nimitetään oikeaoppiseksi,
vapaamieliseksi, yksilölliseksi ja
jonka edustajista useat vaatiessaan vapaata kil
pailua ja vapaakauppaa ja vastustaessaan
valtion sekaantumista taloudelliseen elämään
menivät vielä pitemmälle kuin Smith (ks. M a n e h e s
t e r-k o u 1 u k ii n t a). Englannissa Rieardo (ks.
t.) kehitti Smithin opin suureen muodolliseen
täydellisyyteen selvittäen varsinkin t:n
peruskäsitteitä. Kicardon oppilaita ovat olleet engl.
Torrens, Maeeulloeh, James Mill, Oairnes,
Bage-hot. Vähemmin yksipuolisella kannalla olivat
.1. St. Mill. Sidgwick, Nicholson, Caiinan.
Ranskassa Smithin opin ensimäinen huomattava
edustaja oli J. B. Say. Muista klassillisen suunnan
kannattajista mainittakoon Rossi, Garnier,
Chevalier. Courcelle-Seneuil ja Bastiat, jonka
mukaan taloudellinen vapaus oli vievä täydelliseen
etujen harmoniaan. Yhtä optimistinen
tulevaisuuteen nähden oli amer. Carey, joka kuitenkin
monessa kysymyksessä oli vapaamielisestä
suunnasta poikkeavalla kannalla. Ranskassa on
edelleen vallalla optimistis-vapaamielinen suunta,
jonka nykyisistä edustajista P. Leroy-Beaulieu
on huomattavin. Myöskin Saksassa Smithin oppi
pääsi 19: nnen vuosis. alkupuolelta lähtien
vallitsevaksi. Tässä maassa sitä edustavat osittain
itsenäisellä tavalla Rau, Thünen. Nebenius,
Hermann, Mangohlt.
Vapaamielinen suunta, joka johti ihmisen
taloudellisen toiminnan yksinomaan
omanvoi-tonpyynnistä, kohtasi aikaa myöten vastustusta
monella taholla. Yhteistä näille muuten
toisistaan hyvin eriäville vastasuunnille on niiden
eetil-linen luonne. Klassillisen koulukunnan
aikai-simpia vastusta jia oli sveits. Sismondi (ks. t.) ;
samaan suuntaan vaikuttivat ransk. Le Play ja
engl. Oarlyle. Tämä vastustus ilmeni
voimakkaana sosialismissa, kristillisessä sosialismissa
(ks. n.) ja historiallisessa koulukunnassa. Useat
sosialismin edustajat, niinkuin Radbertus, Marx
y. m., ovat tuntuvasti edistäneet t:n tutkimusta.
Sekä marxilaiseen sosialismiin että
historiallisen koulukunnan oppeihin on paljon vaikuttanut
kehitysoppi, sellaisena kuin se esiintyi Hegelin ja
Comten filosofisissa järjestelmissä, oikeustieteen
ja myöskin luonnontieteen alalla.
Historiallisen koulukunnan
edelläkävijöitä olivat ennen muita Sismondi ja saks.
Fr. List (ks. t.). Sen perustajat olivat saks.
Roscher, Hildebrand ja Kuies. Suurimman
kannatuksen historiallinen koulukunta onkin
saavuttanut Saksassa. Tämä koulukunta, jota myös
sanotaan h i s t o r i a 1 1 i s-e e t i 1 1 i s e k s i tai
h i s t o r i a 11 i s-r ealistiseksi kieltää
niiden elulottomain luonnonlakien olemassaolon,
jotka klassillisen koulukunnan mukaan
vallitsevat taloudellista elämää, ja koettaa
ymmärtää ja selittää määrättyjen taloudellisten
laitosten ja olojen syntyä ja oikeutusta
historiallisen kehityksen pohjalta. Se väittää lisäksi,
että ihmisten taloudellinen toiminta ei lähde
ainoastaan itsekkäistä vaan myöskin
altruistisista vaikuttimista. Historiallisen koulukunnan
uudemman suunnan huomattavin edustaja on
Schmoller. jonka mukaan taloudellisessa elämässä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
