Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tanskan kieli ja kirjallisuus - Tanssi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1243
Tanssi 1246
maineen. Toisaalta romantikko, toisaalta tämän
suunnan lopettaja oli F. P a 1 u il a n-M ü 1 1 e r
(1809-70, ks. t.), Tanskan kirjallisuuden
suurimpia runoilijoita. Hänen kypsyneen runoutensa
perusluonne on epäilemättä positiivis
uskonnollinen, ja liänen pääteoksensa, laaja
yhteiskuntasatiiri „Adam Ilomo", on realistisen hengen
läpitunkema todellisuuskuvaus, merkiten sellaisena
kirjallisuushistoriallisesti romantiikan loppua
Tanskassa. Henkisesti sukua Paludan-MUllerille
oli suuri ajattelija ja uskonnollinen kirjailija
S. A. Kierkegaard (1815-55, ks. t.) jolla oli
huomattava vaikutus silloiseen henkiseen
elämään ja jonka aatteet ovat myöhempinä aikoina
voittaneet yhä enemmän vastakaikua. Tärkeä
merkitys on myöskin Kierkegaardin esteettisellä
kirjailijatoiminnalla, ja kielellisessä sekä tyylilli
sessä suhteessa hän on tansk. proosan
loistavimpia edustajia. — Aikaa 1800-50 on syystä
nimitetty Tanskan kirjallisuuden kultakaudeksi. Ro
mantiikka ja realismi ovat vallitsevana suuntana
kirjallisuudessa ja vaikuttavat hedelmöittävästi
henkiseen elämään. Romantiikka oli
vanhoillinen luonteeltaan, ja esteettiset ja tieteelliset
harrastukset olivat sille ominaisia. Mutta
vuosisadan keskivaiheilla rupeavat ulkoa tulevat
vapaamieliset aatteet voittamaan jalansijaa.
Liberalismi tuo mukanaan poliittisia harrastuksia,
kansojenvapaus- ja kansallisuuskysymykset
tunkevat etualalle. Onneton sota 1804 herättää
kansan itsetuntemukseen, pyritään pois romantiikan
utuisesta maailmasta todellisuuden varmalle
perustalle, ja tämä kuvastuu kirjallisuudessa
realismina ja sittemmin
naturalismina. Sanomalehdistö voittaa yhä suurempaa
vaikutusta ja saavuttaa pian johtavan aseman
ajan polttavissa kysymyksissä. Tärkein lehti oli
..Fædrelandet"; sen toimittajana oli Carl Ploug
(1813-94), joka tuli tunnetuksi myöskin
runoilijana. Varsinkin hänen isänmaalliset ja
tilapää-laulunsa olivat huomattavia ja levisivät laajalti
kansaan. J. Chr. H o s t r u p (1818-92) oli samoin
lyyrikko, mutta tuli etenkin suosituksi
huvinäytelmän kirjoittajana. Miellyttävä laulaja on Chr.
Richard! (1831-92) onnistuneine
isänmaalli-sine runoiueen ja luonnonkuvauksilleen.
Juutalaissyntyinen M. A. Goldschmidt (1819-87)
oli liberalismin innokkaimpia esitaistelijoita;
hänen romaaninsa ja kertomuksensa ovat
mieltä-kiinnittäviä ja tyylillisesti oivallisia. Ransk.
realismin ensimäinen itsenäinen edustaja Tanskan
kirjallisuudessa oli W. Topsoe (k. 1881, ks. t.),
mutta uuden suunnan varsinainen luoja ja
päämies, niin runoudessa kuin
yhteiskuntaelämässäkin esiintyvän radikalismin väsymätön puoltaja
on Georg Brandes (s. 1842, ks. t.). Hänen
vaikutuksensa pohjoismaiden kirjallisuuden ja
henkisen elämän kehitykseen on ollut erittäin
huomattava, hänen kritiikkinsä on ollut suuresti
kasvattavaa ja hänen kouluaan ovat useat
nykyajan ensimäisistä pohjoismaisista runoilijoista
käyneet. Näitä on H. Drachmann
(1846-1908, ks. t.), uuden suunnan etevin runoilija
Tanskassa ja yksi tansk. lyriikan parhaita
edustajia. Muista tämän ajan kirjailijoista
mainittakoon taitava kertoja S. S c h a n d o r p h
(1836-1901, ks. t.), joka alkoi romantikkona, mutta
sitten liittyi Brandesin kouluun. Naturalistisen
suunnan huomatuimpia miehiä oli J. P. Jacob-
sen (1847 85, ks. t.), jota 011 pidettävä
nykyaikaisen psykologisen romaanin luojana Tanskassa.
Hieno taiteilija on romaanin ja näytelmän
kirjoittaja K. Gjellerup (s. 1857, ks. t.) ;
täysverinen realisti on II. P o n t o p p i d a n (s. 1857.
ks. t.), jonka romaaneissa ja kertomuksissa
vallitsee miehekäs, voimakas sävy. Samaa ei voi
sanoa Herman B a n g ista (s. 1857, ks. t.), jonka
tuotannossa on läpikäyvänä jonkinlainen herkän
naisellinen ja sairaloinen piirre. Nuoren polven
kirjailijoista ja runoilijoista mainittakoon vielä
kööpenhaminalaiselämän kuvaajat K. Larsen
(s. 1860) ja Peter Nansen (s. 1861),
kertomusten ja satujen sepittäjä Carl E wald (k. 1908).
satiirikko G. Wied (s. 1858), raskasmielinen
lyyrikko ja kertoja V. Stuckenberg (1863-1905.
ks. t.), katolisuuteen kääntynyt J. Jörgen se n
(s. 1S66), raikashenkinen laulaja S. Claussen
(s. 1865), lyyrikko ja romaaninkirjoittaja Sophus
Michaelis (s. 1865), huvinäytelmien sepittäjä
Helge Röde (s. 1870), oivallinen laulurunoilija
ja kertoja V. Rordam (s. 1872).
romaaninkirjoittaja S. Bauditz y. m., ,,Nuorinta Tanskaa"
edustavat nimet sellaiset kuin Jolis. V. J e n s e n,
J. A a k j æ r, Jacob K n u d s e n, Laurids
Bruun, Ingeborg Maria S i c k, J. B 1 i c h e >
-Clausen y. m. m. — [Hansen, „Illustreret
dansk litteraturhistorie" (3 nid., 1901-02) ;
Petersen, ,,Bidrag til den danske litteraturs historie"
(5 nid., 2:nen pain. 1867-71); Paludan.
„Dan-marks litteratur i middelalderen" (1896) ;
Rou-ning, „Rationalismens tidsahler" (2 nid.,
1886-90) ; Arentzen, „Baggesen og Oehlenschläger" (8
nid., 1870-78) ; Vedel, „Guldalderen i dansk
digt-Iiing" (1890); Brandes, „Danske digtere" (1877);
..Essays" (1889) ; „Det moderne gennembruds
mænd" (1883) ; Matthison-Hansen, ..Nutids
ly-rik"; Jensen, ,,Vore dages digtere" (1898); An
dersen, ..Litteraturbilleder" (1903-07); ..Tider og
typer", Raekke I (I II. 1907-15); Overskou &
Collin, „Den danske skueplads i dens historie"
(7 nid., 1854 76) ; Bricka, „Dansk biografisk
leksikon" (1887-1901. tähän saakka 15 nid.).]
E. W-s.
Tanssi, sarja rytmillisesti kertautuvia
liikkeitä, jotka ihminen tekee koko ruumiillansa ja
eritoten jäsenillään joko ilman säestystä tahi
laulun tahi soiton säestyksellä. Alkeellisimpami
esiintyy t. pienten lasten vaistomaisissa
ilonpur-kauksissa ilmeten silloin erilaatuisina hyppyinä
ja pyörähdyksinä (vrt. myös Leikki).
T.-liik-keitä järjestävänä ja koossapitävänä aineksena
on rytmi. Niinkuin ihminen vaistomaisesti
ilmaisee ruumiinsa asentojen ja liikkeiden välityksellä
itsessänsä kulloinkin vallitsevia mielentiloja ja
tunnevivahduksia, niin voi hän myös pakottaa
jäsenensä liikkeillänsä ilmaisemaan kaikkia
yleisinhimillisiä tunteita. Näin ollen t. tulee olemaan
jokapäiväisen liikkumisen ja liikehtimisen jalos
tuneempi muoto. T:n välityksellä ihminen tuo
esiin alkuperäisimmät kauneusihanteensa,
käyttäen välikappaleenansa omaa ruumistansa. Näin
ollen t. („ruumiinliikunnon runous") on taiteista
vanhimpia, ollen jossakin määrin toisten
taiteiden perustuksena. Tällaisena alkuperäisenä
taiteena t. tavataan luonnontilassa
asuvien kansojen keskuudessa. Heidän t:nsa
kuvaavat joko arkipäiväistä toimintaa tai
tapahtumia tahi muutamia sieluntiloja, niinkuin iloa,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
