- Project Runeberg -  Tietosanakirja / 9. Stambulov-Työaika /
1307-1308

(1909-1922)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tavaramallinsuojelus ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

1307

Tavast

1308

luetaan se mitä tällaiset vaunut ovat kulkeneet
ei ainoastaan tavara-, vaan myös seka-, vieläpä
(nimenomaan pika- ja matkatavaraa varten)
myös matkustajajunissa. Erinäisissä tapauksissa
voidaan t :eihin lukea myös tavaravaunujen kulku
rautatien omissa kuljetuksissakin, mutta yleensä
tarkoitetaan tällä mitalla vain suoraa
liikennepalvelusta. Missä erityisiä työläisvauuuja (ks. t.)
joko riittävästi tai ollenkaan ei ole,
sekaantuu t:eihin myös tavaravaunuissa tapahtunutta
henkilö-, nimenomaan sotilaskuljetusta. — Kun
vaunut nyttemmin ovat akseliluvultaan varsin
erilaisia ja useampiakselinen vaunu
säännöllisesti kantaa enemmän, kerrotaan usein myös
vaunukilometrit akseliluvulla. joten saadaan
tarkempi mitta, akselikilo metriluku.

Suomen valtionrautateillä kulkeneiden omien
ja vieraiden (s. o. muiden rautateiden ja
yksityisten omistamien) tavaravaunujen kilometri
määrä oli v. 1871 18,« milj., 1893 51,o ja 1915.
Karungin radan kanssa, 284,s milj., eli
rata-kilometriä kohti 1871 38, 1893 26 ja 1915 77
tuhatta. Tilasto eri rautateiden t:eistä on
monessa suhteessa tärkeä, vaikka tätä arvoa meillä
melkoisesti vähentää se seikka, että v :sta
1887 alkaen ei kuormattujen ja tyhjinä
kulkeneiden tavaravaunujen kilometrilukuja ole
toisistaan erotettu. J. E. K.

Tavast nimisiä aatelissukuja on Suomessa
nähtävästi ollut parikin, joilla ei ole yhteyttä,
keskenään. Jo 1300-luvun alkupuolella kerrotaan
Hämeessä asuneen mahtavan mielien Nicolaus
T:n, josta T.- ja Stålarm-suvut polveutuvat.
Hänen poikansa Olavi T. mainitaan olleen Turun
piispan voutina Kuusistossa. Tämä T.-suku, joka
vaakunanaan piti rautapukuista käsivartta,
näyttää sammuneen keskiajan lopussa, mutta samaan
aikaan ilmestyy uusi T.-suku. jonka alkaja oli
1500-luvun alussa Hämeeseen muuttanut tansk.
aatelismies Jeppe Kaas ja johon kuului tämän
pojanpoika soturi Arvi Henrikinpoika T.
(ks. alemp.). Tämä suku kirjoitettiin Ruotsin
ritarihuoneeseen 1625. Se porvarillinen T.-suku,
josta nyk. aateliset Tavast- ja
Tavaststjerna-suvut lähtevät, ei taas, vaikka niin on väitetty,
näy olleen missään yhteydessä edellisten kanssa.

1. Niilo O 1 a v i n p o i k a T. (k. n. 1440).
Nicolaus T:n pojanpoika, peri Hämeessä olevat
sukutilat, sai 1407 Eerik Pommerilaisen
käydessä Turussa rälssioikeutensa vahvistuksen,
mainitaan Hauhon tuomarina (1403-31) ja
Hämeenlinnan isäntänä (?) ja oli elossa vielä 1438.
Omisti Lammilla Porkkalan kartanon, jonka 1411
vaihtoi itselleen Mierolan kylässä Hattulassa
olevalla isäuperinnöllään.

2. Maunu T. (1357-1452), Suomen etevin
katolinen piispa, edellisen veli, antautui ehkä
vasta varttuneeseen ikään ehdittyään
pappisuralle, koska hänen 1396-98 tiedetään
harjoittaneen opintoja Praagin yliopistossa, tullen
siellä baccalaureukseksi ja maisteriksi. Sitten
hän palveli Eerik XIII:n liovipappina ja
kanslerina (s. o. sihteerinä), tuli Turun hiippakunnan
arkkiteiniksi ja valittiin 14l2 piispaksi, jolloin
itse kävi Roomassa ja siellä vihittiin virkaansa.
T. toimi pontevasti kohottaaksensa kirkon arvoa
ja vaikutusta. Turun tuomiokirkkoon
perustettiin suuri luku uusia alttareita ja yhteydessä
niiden kanssa uusia pappisvirkoja, jottei yksi-

kään päivän hetkistä jäänyt ilman messua. Hän
hankki kirkkoon kalliita koristuksia ja vaatteita,
aina Venetsiasta asti, ehkä siltä pyhälle maalle
tehdyltä toivioretkeltä tuotuja, jonka hän teki
n. 1420-21. Hän edisti Suomen sisämaassa
olevien laajojen seurakuntien jakamista.
Luostarilaitoksen kehitystä hän erittäinkin näyttää
harrastaneen, ja hänen aikanansa perustettiinkin
kolme uutta luostaria: Viipurin dominikaani-,
Rauman fransiskaani- ja Naantalin
birgittalaisluostari. Niistä oli viimemainittu hänen
lempi-lapsensa: hänen ehdotuksestaan se päätettiin
perustaa Telgen herrainpäivillä 1438,
rakennuspuuhiin ryhdyttiin kohta ja kaksi vuotta
myöhemmin se oli kunnossa. Mutta varmaankin
piispa T. ratkaisevalla tavalla otti osaa myöskin
Suomen maallisten asiain johtoon Eerik
Pommerilaisen ajalla, emmekä erehtyne, kun pidämme
sillä ajalla toimeenpantuja parannuksia maamme
hallinnossa hänen ansionaan. Niitä olivat esim.
maanoikeuden perustaminen Turkuun. Suomen
jako kahteen laamannikuntaan 1435, Hämeen
erämaiden uutisasutushanke y. m. Kun 143S
yhteydessä Ruotsin kansanliikkeiden kanssa myös
Suomessa, Ylä-Satakunnassa, syntyi
talonpoikaiskapina, saatiin se asetetuksi piispa T:n persoo
nallisella väliintulolla. Sitä suurta arvoa, jota T.
ei nauttinut ainoastaan Suomessa vaan koko
Ruotsin valtakunnassa, todistaa m. m. se seikka,
että häntä monta kertaa käytettiin uskottuna
miehenä unioni-sovitteluissa sekä Eerik
Pommerilaisen että Kaarle Knuutinpojan aikoina. Hänen
mainitaan myös olleen ehdolla Upsalan
arkki-piispanvirkaan, mutta itse siitä arvosta
kieltäytyneen. V. 1450 hän luopui piispanvirasta ja
hänen seuraajaksensa’ valittiin Olavi
Maunun-poika (ks. t.), joka luultavasti oli hänen
poikansa. Maunu T. silloin vetäytyi Naantalin
luostarin läheisyyteen rakentamaansa asuntoon, jossa
vietti elämänsä viimeiset vuodet.

3. Olavi Niilonpoika T. (k. 1460),
linnanisäntä ja valtaneuvos, Porkkalan herra
Lammilla, oli T. 1 :n poika ja mainitaan
Hauhon kihlakunnan tuomarina isänsä jälkeen v sta
1433 alkaen. T. oli aikanaan sangen
vaikutusvaltainen mies Suomessa. 1440- ja 1450-luvuilla
hänet mainitaan Hämeenlinnan isäntänä ja 1452
Kaarle Knuutinpoika valtuutti hänet kuninkaan
puolesta jakamaan ja luovuttamaan Hämeen
erämaita ja ..mistä hän tuomarin kanssa kirjeensä
antaa, sen me täysin vahvistamme ja täytämme".
V:sta 1452 hänellä oli ritarin ja v :sta 1455
valta-neuvoksen arvo. Kaarle kuninkaan
kannattajana hän tämän kukistuttua lienee menettänyt
virkansa. Haudattu Turun tuomiokirkkoon.

4. Arvi Henrikinpoika T. (k. 1599).
Viipurin linnanisäntä, Vesunnan herra,
mainitaan 1566 Kaarle herttuan palvelijana ja sai
silloin Vesunnan kartanon lääniksi, oli 1575-78
Savonlinnan isäntänä, nimitettiin 1579 Suonien
jalkaväen päälliköksi, seurasi 1580 Pontus de la
Gardieta hänen sotaretkellään, otti kunnialla
osaa Käkisalmen valloitukseen ja tavataan
sitten yhä mukana ollen Venäjän sodassa, milloin
Ivangorodissa, milloin Käkisalmessa. V. 15S8
Juhana kuningas vahvisti hänen
aatelisarvonsa;-seur. v. hän Tallinnassa Suomen aateliston kera
allekirjoitti Juhana kuninkaalle annetut
kirjelmät Sigismundin Ruotsiin paluuta vastaan. V.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Tue Dec 12 03:30:16 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tieto/9/0690.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free