Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tavastehus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1309
Tavastehus—Tavaststjerna
1310
1595 Iiüii oli rajankävijänä Savonlinnan ja
Käkisalmen läänien välillä. Ilmi vihollisuuden
syttyessä Sigismundin ja Kaarle herttuan välillä
T. kokonaan liittyi kuninkaan puolueeseen,
ja riensi Viipuriin, ininkä tärkeän linnan
isännäksi hänet määrättiin 1598. Kaarle herttuan
sinne saapuessa syksyllä 1599 hän ei kuitenkaan
voinut puoliaan pjjtää, sitä vähemmän kun itse
porvaristossa ilmeni vastarintaa ja kavallusta.
Kolmipäiväisen piirityksen jälkeen Viipurin
linnan täytyi antautua, ja pari päivää
myöhemmin, 27 p. syysk. 1599 vanha T. sekä hänen
poikansa, Ivar T. ja pari muuta päällikköä
mestattiin Munkkilähteen vieressä Viipurin
ulkopuolella. T. oli epäilemättä aikakautensa
huomattavimpia Suomen miehiä ja on m. m.
jättänyt jälkeensä runsaan kirjekokoelman, jota
säilytetään Ruotsin valtioarkistossa.
5. Ivar T. (k. 1599), soturi, edellisen poika,
palveli nuijasodan alkaessa Aksel Kurjen
lipul-iisessa ja otti osaa taisteluihin Satakunnassa.
Nokian voiton jälkeen hänet lähetettiin
huovi-joukon kanssa Itä-Hämeeseen, jossa hän
Nyystö-lässä Padasjoella (puolivälissä tammik. 1597)
kukisti kapinalliset talonpojat, kuten kerrotaan,
kavaluudella ja julmuudella. Kaarle herttuan
1599 tehdessä sotantkensä Suomeen, oli-T. isänsä
apuna Viipurissa ja sai saman kohtalon,
kuoleman mestauslavalla. Naimisissa hän oli
Kaarina Fincken (ks. t.) kanssa.
6. Torsten T. (1752-1823), soturi, syntynyt
Maaningalla, ylioppilas 1770, ajutantti Savon
rykmentissä 1771, oli 1788 kapteenina ja mukana
Porrassalmella ja Pihlajanlahdella, jossa
haavoittui ja joutui vangiksi, tuli rauhan jälkeen
majuriksi, 1796 everstiluutnantiksi ja nimitettiin 1808
Savon muonituskomisariaatin intendentiksi.
Kainuun antaumuksessa, jota T. pontevasti vastusti,
hän oli mukana ottaen sen jälkeen eron
sotapalveluksesta ja asettuen maanviljelijäksi Leppävir
roille. [E. S. Tigerstedt, „T. T. och hans omgif- !
ning" (1909).]
7. Johan Henrik T. (1763-1841), soturi,
kreivi, edellisen veli, otti osaa Suomen sotaan
1788-90, Pommerin sotaan 1805-07 ja Tanskan
sotaan 1808-09, ollen lopulta siinä ruots.
ar-meian ylipäällikkönä. T. oli sitten mukana
1813 sotaretkeltä Napoleonia vastaan,
pohjois-armeian esikunnan alipäällikkönä ja otti m. m.
osaa Leipzigin taisteluun. Oli Ruotsin
valtuutettuna rauhanneuvotteluissa Tanskan kanssa 1814
ja sen jälkeen muutamia vuosia lähettiläänä
Kööpenhaminassa. Niinkuin jo näistä seikoista
näkyy, nautti T. sekä soturina että
virkamiehenä harvinaisen suurta arvoa. Korotettiin
vapaaherraksi (1802), kreiviksi (1818) ja „yhdeksi
valtakunnan herraksi" (1829). K. G.
Tavastehus ks. Hämeenlinna.
Tavastf järd ks. H ä m e, palsta 735.
Tavastia ks. Häme.
Tavastila. 1. ks. S u u r-T a v a s t i 1 a. —
2. Rautatieasema (IV 1.) Kouvolan-Kotkan radalla
Inkeroisten ja Kymin asemien välillä, 229 km
Helsingistä, 14 km Kotkaan.
TavastkyTO ks. Hämeenkyrö.
Tavastland ks. H ä m e.
Tavaststjerna [tavastsärna], Karl August
(1860-98), suom. kirjailija. Synt. 13 p. maalisk.
1860 Annilau kartanossa lähellä Mikkeliä, kävi
1872-78 Mikkelin lyseota,
tuli 1878 Polyteknill.
opistoon, suoritti 1883
arkkitehdintutkinnon ja
matkusti sam. syksynä
Pariisiin jatkaakseen ark-
kitelituuriopintojaan.
mutta siellä hän joutui
pohjoismaisten kirjailijain
pariin ja runous, jota hän
oli v:sta 1879 innokkaasti
harrastanut, veti hänet
puoleensa. T. julkaisi
jouluksi 1883
esikoiskokoelman „För morgonbris",
jonka säkeissä soi ■—
m. m. Heinen ja Snoil
skyu innoittamia —
nuorekkaita. ja uudenaikaisia persoonallisia säveleitä
ja joka toi raikkaita meri- ja laatukuvia Suomen
ruotsinkieliseen runouteen. V. 1885 ilmestyi uusi
runoteos „Nya vers", sisältäen tarkkoja
näköhavaintoja ja luonnonmaalauksia. Eletyistä
kokemuksista ja näkemyksistä kehkeytyi laaja
romaani „Barndomsvänner" (1886), joka on ensi
mäinen realistinen kaupunkilaisporvariston ja
ylioppilaselämän kuvaus ruotsinkielisessä
kirjallisuudessamme, rakenteeltaan epätasainen ja
hauras, mutta yksityiskohdissaan elävä ja
lyyrilli-sesti väreilevä, täynnä nuorekasta pessimismiä ja
ironiaa. Talvella "1886-87 T. oleskeli Tukholmassa
ja Kööpenhaminassa, jossa hän tutustui uuden
suunnan edustajiin, m. m. Brandesin veljeksiin.
V. 1888 ilmestyi avioelämän kuvaus ,,En infö
ding" ja kertomuskokoelma „I Jörbindelser".
Julkaistuaan kielikysymystä ja -taistelua käsit
televän näytelmän „Affärer", rikassäveleisen
runokokoelman "Dikter i väntan",
novellikokoelman ..Marin och genre" (1890) sekä muutamia
pikkunäytelmiä ,,Fyra dramatiska småstycken"
(1891) T. kokosi taas voimansa laajaan
romaaniin ,,I hårda tider" (1891; suom.), jossa hän
kuvailee 1860-luvun nälkävuosia Hämeen
sisäosissa ja jonka eräästä sivukertomuksesta hän
myöhemmin muodosteli „Uraino torp"
nimisen näytelmän. Seur. vuosina T. oleskeli paljon
matkoilla ulkomailla ja kirjoitti kokoelman
lyy-rillissävyisiä novelleja „Unga år" (1892),
psykopatologisen luonnetutkielman ..I förbund med
döden" (1892), romaanin ,,Kvinnoregemente"
(1894; ja kuvitelmakertomuksen „Finska vikens
hemlighet" (salanimellä). Palattuaan 1895
vakinaisesti Suomeen T. toimi sanomalehtimiehenä
Hangossa ja Porissa, kirjoitellen samalla ahkerasti
runoja sekä suorasanaista: „En patriot utan
fos-terland" ja ..Uikter" (1896). Merkillisin T:n
viimeisistä tuotteista on epopea ..Laureatus" (1897).
Nämä runot antavat kuvan runoilijan
vaihtelevista mielialoista ruumista jäytävän sairauden
kehittyessä musertavaksi kohtaloksi. Niissä on
uhmaa ja altistumista, yksinäisyyttä ja ikävöimistä,
ja niissä värähtelee kuoleman odotus. Viivat ovat
väljentyneet, värit ohentuneet ja henkevöit.yneet.
Omituinen, puoleksi sairaasti koskettava
kirkkaus väikkyy kuvausten yllä. V. 1897 toi
julkisuuteen myös pienen, puoleksi humoristisen
poika-kuvauksen ,,Lille Karl", johon kirjailija on
punonut omia lapsuuden- ja
nuoruudenmuisto-jaan. T. kuoli Porissa 20 p. maalisk. 1898.
K. A. Tavaststjerna.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
