Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Teehuone ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1331
Tegcl—Tegnér
1332
itsenäisyytensä. Persialaissotien aikana taisteli
T:n kansalaisia Thermopylain ja Plataiain
taisteluissa. Seuraavina aikoina T. enimmäkseen
oli ystävällisissä suhteissa Spartaan, mutta yhtyi
Leuktran taistelun (371 e. Kr.) jälkeen n. s.
Arkadian liittoon, missä se edusti Thebaa
kohtaan ystävällistä, kansanvaltaista suuntaa;
Man-tineian taisteluun 362 e. Kr. tegealaiset ottivat
osaa Theban puolella. Myöhemmin T. uudestaan
liittyi Spartaan, mutta yhtyi 222 e. Kr.
akhaia-laisliittoon. — T:n lounaisosassa (nyk.
Piali-kylän alueella) oli Skopaan (ks. t.) n. 394 e. Kr.
rakentama ia runsaasti koristama Athene „Alea"n
marmoritemppeli, jonka jäännökset Ateenan
ranskalainen muinaistieteellinen koulu vv. 1879
ja 1902 on paljastanut. E. R-n.
Tegel (Berlin-T.), kylä Preussissa, Berliinistä
n. 10 km luoteiseen. Havelin muodostaman
Tege-ler See-järven rannalla, rautatien varrella; 18,752
as. (1910). — Linna (ennen Wilhelm von
Humboldtin omistama; puistossa hänen ja hänen
veljensä haudat), pari kirkkoa, keisari Wilhelm
I:n muistopatsas, reaalikoulu. Suuret Borsigin
konepajat ja valimot, mylly y. m.
teollisuuslaitoksia. Sähkörait-iotie Berliiniin.
Tegel, Erik Jöransson (n. 1560-1636),
ruots. historiankirjoittaja, Eerik XIV:n
kuuluisan suosikin Yrjänä Pietarinpojan poika, tuli
ulkomaan yliopistoissa opintoja harjoitettuansa
1598 Kaarle herttuan sihteeriksi, osoittaen
toimissaan kykyä ja taitavuutta, mutta myöskin
tehden itsensä tunnetuksi vehkeistä ja
oman-voitonpyynnistä, ollen siis isänsä kaltainen.
Kuninkaan kansliassa palvellen oli hänellä
tilaisuus käyttää parhaimpia lähteitä edellisten
aikojen historiaan, ja niiden perustuksella hän
kirjoitti tärkeät ja monessa suhteessa ansiokkaat
historialliset teoksensa „I\onung Gustaff then
Förstes Historia" (1622) ja „Konung Erik XIV:s
Historia" (painettu vasta 1751), vähempiä
julkaisuja mainitsematta. V. 1614 T. nimitettiin
valtakunnan historiografiksi, 1617
kamarineuvokseksi, 1626 kihlakunnan tuomariksi. K. G.
Tegengren [tëgengrën], Jacob August
(s. 1875), runoilija, vliopp. 1896. kävi Mustialan
maanviljelys- ja meijeriopiston 1899,
Ahvenanmaan kansanopiston johtaja 1900-01, Närpiön
maamies- ja emäntäkoulun johtaja 1902-15, nyk.
pankinjohtajana Vöyrissä. T. on kirjoittanut
vienohenkisiä suorasanaisia tunnelmapaloja
(„Mi-niatyrer" 1904) sekä useita runokokoelmia
(„Dik-ter", „Skuggor och dagrar", „Ny vår", ,,Lyrik",
yht. 7 os.. 1900-16), joissa hän osoittautuu
taitavaksi, vaikka ei suinkaan erittäin
voimakkaaksi ja alkuperäiseksi luonnonkuvailijaksi.
Tegetthoff, Wilhelm von (1827-71),
vapaaherra, itäv. amiraali, meni 1845 Itävallan
meriväkeen, otti 1848 49 osaa Venetsian
saartoon; johti 1864 Helgolannin kohdalla
urhoollisesti pientä itäv.-preussil. laivastoa Tanskan
Pohjanmeren eskaaderia vastaan, mutta joutui
tappiolle, Heinäk. 20 p. 1866 T. saavutti
loistavan voiton ylivoimaisesta italialaisesta
laivastosta Lissan kohdalla; tuli 1868 amiraaliksi,
laivaston komentajaksi ja herrainhuoneen jäseneksi.
J. F.
Tegnér /teqn&r]. 1. Esaias T. (1782-1846),
ruots. runoilija, s, 13 p. marrask. 1782
Kyrke-rudissa Värmlaunissa. Isänsä, joka oli pappi,
Ksaias Tcgné:
T. kadotti jo varhain, ja varattomana täytyi
hänen aluksi luopua opin
tieltä. Pian hän
kuitenkin sai tilaisuutta
harjoittaa omin päin opinnoita.
täydentäen niitä
sittemmin veljensä johdolla.
17-vuotiaana hän pääsi
Lundin yliopistoon ja
opiskeltuaan siellä
erinomaisella menestyksellä
etupäässä filosofiaa,
estetiikkaa ja klassillisia kieliä,
hän seppelöitiin 3 v:n
kuluttua maisteriksi.
Hänet kiinnitettiin sitten
yliopistoon, sai aluksi
estetiikan apulaisen viran ja
nimitettiin 1812 kreikan kielen professoriksi.
T. oli alkanut jo varhain runoilla, mutta
hänen kehityksensä tapahtui tällä alalla hitaasti.
Hänen aikaisin tuotantonsa kulki vielä vanhan
koulun merkeissä ja usein, vaikka turhaan, hän
kilpaili akatemian palkinnosta. Sittemmin hän
sai eri tahoilta hedelmöittäviä vaikutteita:
varsinkin Schiller, Byron ja Øhlensehläger jättivät
huomattavia .jälkiä hänen kehitykseensä ja hän
oppi myöskin tuntemaan pohjoismaiden muinais
runoutta. Ennen kaikkea oli Schillerillä
ratkaiseva vaikutus T:n aate-elämään. T:n runous oli
aluksi ollut läpeensä retorista ja opettavaista laa
tua, mutta onneton sota 1808-09 herätti
isänmaallisuuden hänessä vireille ja hän sepitti
joukon ajan henkeen liittyviä runoja. Tältä
tunnepohjalta on noussut hänen kuuluisa runonsa
„Svea" (1811), jolla hän vihdoin voitti akatemian
suuren palkinnon. Kirjallishistoriallisesti se
merkitsee uuden kauden alkua T:n runoudessa. Hän
vapautui yhä enemmän akateemisen
klassillisuu-den kahleista ja sulatti itseensä uusia
vaikutteita, voimatta kuitenkaan hyväksyä uuden
suunnan aatteita ja pyrkimyksiä. Päinvastoin hän
varsinkin v:sta 1814 lähtien asettui
fosforistei-hin nähden jyrkästi tuomitsevalle kannalle, esim.
suurenmoisessa puheessaan uskonpuhdistuksen
riemujuhlassa 1817. Myöskin runoissaan hän
selvitteli kantaansa ajan virtauksiin ja kirjallisiin
riitakysymyksiin nähden. Huolimatta aika ajoin
ilmenevästä raskasmielisyydestä, joka näyttää
olleen T:lle synnynnäinen, oli tämä ajanjakso
hänen elän.änsä onnellisin. Harrastuksella ja
antaumuksella hän hoiti yliopistollista
opetustointaan, ja hänen runoutensa kohoaa nyt
kukoistukseensa. Romanttiset virtaukset alkoivat saada
jalansijaa hänen tuotannossaan ja vaikuttivat
siihen elähyttävästi. Hän sepitti joukon
oivallisia lyyrillisiä runoja sekä muutamia laajempia
kertovia runoelmia: ..Nattvardsbarnen" (1820),
..Axel" (1822) sekä ennen kaikkea pääteoksensa,
romanssisikermän ,,Frithiofs saga" (1825). joka
on ruots. runouden huomattavimpia tuotteita.
Hän halusi siinä osoittaa, että vanhoja
skandinaavisia tarinoita saattoi käsitellä runoudessa
loukkaamatta nykyaikaista kirjallista makua ja
kauneuskäsitettä. Alkuperäisen tarina-aiheen T.
kuitenkin sovitti oman aikansa
sankari-ihanteiden mukaiseksi ja runoili siihen lisäksi paljo
omia aatteitaan ja käsityksiään. Ennen kaikkea
on isl. sadulle vieras runoelman eetillinen puoli,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
