Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Temperamentti ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1371
Temppeliherrain ritaristo—-Temrjuk
1372
kreik. t-.eisaä yleensä johtanut millinkään liialli
seen rakennusmassojen kasaamiseen, etusijalla on
muodon ja sopumittaisten suhteiden kauneus.
Uljaat pylväshallit, useampiaskeliselle jalustalle
korottaminen sekä useinkin koko rakennukselle
arvokkuutta antava asema korkealla kukkulalla
antoivat kreik. I ille sen erikoisen, vksinäislaa
tuisen luonteen. Roomalaisetkin korottivat t:nsä
•korkealle alustalle fpodium), mutta tälle
kohosivat portaat vain toisesta päästä. — Suuren
kokoushuoneen vaatimuksia
silmälläpitävän, kristityn t:n, kirkon (ja muhamettilaisen
moskeian) kehitys noudattaa toisia teitä kuin
pakanallisen t:n. Lähtökohtana on yhtäältä
roo-mal. tuomiosali, oikeusbasilika, jotapaitsi
yksityistalon pohjasommitus ja yksityisbasilika lie
nevat muodostukseen vaikuttaneet, toisaalta
Itä-Roomassa sentraaliaate (ks.
Sentraali-rakennus), vrt. Salomon temppeli.
V-o AT.
Temppeliherrain ritaristo, burgundilaisen
ritarin Hugo Payensilaisen ja Gottfried St.
Ome-rilaisen yhdessä kuuden muun ritarin kanssa
1120 perustama hengellinen ritarikunta, jonka
lähimpänä tarkoituksena oli suojella
Jerusalemissa käypiä pyhiinvaeltajia rosvojen ja muiden
pahantekijäin hyökkäyksiltä. Jerusalemin
kuningas Balduin II antoi ritaristolle Salomonin
temppelin alueella sijaitsevan majapaikan. Paavi
Jlonorius II vahvisti ritarikunnan 1127, ja seur.
v. Bernhard Clairvaux’lainen suunnitteli sille
Troyes’n kirkolliskokouksessa benediktiinisääntöä
noudattelevat säännöt. Jerusalemin patriarkan
yritys alistaa ritaristo allensa raukesi tyhjiin,
kun Innocentius II 1139 sitoi sen suorastaan
paaviin ja takasi sille lopullisesti itsenäisen aseman
veljeskuntana. Temppeliherrain pukuna oli valkea
liinavaippa, jota koristi 8-kulniainen punainen
risti. Suurmestarilla oli oikeus kenraalikapitulin
suostumuksella muuttaa veljien kanssa säätämiään
veljeskunnan tapoja sekä päättää sodasta,
rauhasta, ostoista, myynneistä j. n. e. Ritarikunta,
joka oli varsinkin suurten suosiossa, kasvoi
jäsenluvun ja varallisuuden puolesta niin, että siinä
v:n 1260 tienoilla oli 20,000 ritaria ja vuotuiset
tulot nousivat kymmeniin miljooniin
markkoihin. Ritariston pääpaikka oli Jerusalem.
Sitäpaitsi sillä oli suuria laitoksia Antiokiassa,
Ak-konissa, Tyroksessa, Sidonissa, Beirutissa y. m.
Palestiinan lopullisen menettämisen jälkeen 1291
T. r. siirtyi Kypron saarelle. Kohtalokkaaksi
muodostui sen asettuminen Ranskaan 1306. Jo
alkupuolella 13:ta vuosis. oli temppeliherroja
syytetty ylpeydestä, epäluotettavuudesta,
ahneudesta ja huonoista elämäntavoista, mutta
uudistussuunnitelmat, jotka varsinkin v:n 1291 jälkeen
saivat, vahvan pohjan, eivät vieneet toivottuun
tulokseen. Alkuperäisen tehtävänsä menetettyään
ritaristo oli antautunut pääasiallisesti
rahaliikkeen harjoittamiseen ja hankkinut siten
itselleen suuria pääomia sekä vaikutusvaltaa.
Tämä herätti ruhtinasten kateutta. Ranskan
kuningas Filip IV vangitutti 13 p. lokak. 1307
ritariston suurmestarin Jakob Molay’n ja kaikki
sen Ranskassa olevat jäsenet, ja heikko paavi
Klemens V kehoitti kaikkia muita ruhtinaita
tekemään samoin. Ritareita syytettiin mitä
raskaimmista rikoksista, kuten Kristuksen
kieltämisestä, toisen, maallisia iloja jakavan jumalan
Baphometin palvomisesta, luonnottomista
paheista y. m., ja muutamain veljeskunnan
jäsenten kevytmieliset lausunnot sekä kidutuksien
kautta esiinpuserretut tunnustukset antoivat
syytöksille näennäisiä todisteita. Oikeudenkäynnin
aikana, joka oli järjestetty syytetyille
mahdollisimman epäedullisesti, kuninkaan toimesta
julkaistut kirjoitukset sekä valtakunnan säätyjen
kanta vaikuttivat yleiseen mielipiteeseen, ia niin
poltettiin Pariisissa 12 p. toukok. 1310
maakunta-synoodin langettamina 54 temppeliherraa. Paavi
lakkautti ritariston 1312. Suurmestari Molav
poltettiin 1314. Kaksi kolmannesta ritariston
maaomaisuudesta joutui Ranskan valtiolle.
Kastiliassa ja osassa Englantia maatilat otettiin
myöskin valtiolle, muualla ne luovutettiin
toisille veljeskunnille. Portugalissa ritaristo säi
lyi Kristuksen veljeskunnan, Skotlannissa
Ohdakkeen veljeskunnan nimisenä. 18:nnen vuosis.
puolivälissä syntyi Ranskan ylemmissä piireissä
jesuiittain toimesta uusi T. r., joka tarkoitti
ritarillisen hengen vaalimista deistisen uskonnon
pohjalla. Tämä järjestö, jonka pyrkimykset oli
vat enimmältä osalta yleissivistyksellisiä ja
yhteiskunnallisia, sammui 1837. [Wilcke,
,.Ge-schichte des Ordens der Tempellierren" (2:ijen
pain. 1860) ; Prutz. „Geheimlehre und
Geheim-statuten des Tempelherrenordens" (1879); Gmelin,
,,Sehuld oder Unschuld des Templerordens"
(1893) ; Finke, „Papsttum und Untergang des
Templerordens" (1907).] A. J. /’•».
Temppelit, kankaan kutomaväline, jolla
palaillaan kudottava kangasosa pidetään pingoi
tettuna, jotta kangas kauttaaltaan tulisi yhtä
leveätä. ’ [7. T. S.
Temps, Le [tn] (ransk., = aika), iltalehti
Pariisissa; per. 1861; maltillistasavaltalainen.
Tempus (lat., genet. timporis, mon. tempovu.
= aika) 1. t e m p o r i. aikamuoto,
ajallisin u o t o, a i k a 1 u o k k a. T ;t ovat verbin
taivutuksessa tavattavia muotoryhmiä, joilla
ilmaistaan verbillä lausutun tekemisen aikasuhdetta.
Lähtökohdaksi voidaan ottaa se aika. jolloin
puhumme, ja verbin tekemisen aikaa erottaa
kolme eri lajia: nykyinen, mennyt ja tuleva.
Mutta lähtökohdaksi voidaan ottaa myös se aika.
josta puhumme; tällöin voi tekeminen
suhteessaan toiseen tekemiseen tai yleensä siilien
ajankohtaan, josta puhumme, olla joko
samanaikainen, aikaisempi tai myöhempi. Kaikkia näitä
teoreettisesti mahdollisia tapauksia varten ei
kielissä kuitenkaan yleensä ole erikoisia ilmauksia:
vieläpä ovat eri kielissä sekä t:ien luku että
niiden käytäntöalat suuresti toisistaan
poikkeavia. Niinpä suomessa on kaksi t:ta, jotka
ilmaistaan taivutuksen keinoin: preesens ja imperfekti,
tämän lisäksi on tapana erottaa kaksi t:t.a, jotka
muodostetaan sanaliittokeinoin: perfekti ja
pluskvamperfekti (ks. n.), latinassa lisäksi
futu-rum simplex ja futurum exaetum. .4. K.
Temrjuk [-u’k], piirikunnankaupunki
Etelä-Venäjällä, Kubanin provinssin länsiosassa.
Tama-nin niemimaan pohjoisosassa. T:n limaanista
Ahtanizovskijn limaaniin vievän salmen rannalla:
17,731 as. (1910). — Pari kirkkoa, muutamia
kouluja. Harjoitetaan viijanvientiä (18.s milj. mk:n
arvosta 1912) ja kalastusta. — Alueen joutuessa
Venäjälle 1774 T:n paikalla oli turkkilaisasutus;
1860 T:sta tehtiin kaupunki.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
