Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Teollisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
13S9
Teoll isuus
1392
1616. 1600-luvulla perustettiin joukko muitakin
rautatehtaita varsinkin Uudenmaan ja
Varsinais-Suomen rajaseuduille: Anskuu. Pinjainen,
Fager-vik, Fiskari, Koski, Trollshovda, Teijo,
Kirjak-kala, Mathildedal ja Taalintehdas, Pernajaan
syntyi Koskikylä, Euraan Kauttua, Uudellekirkolie
(Viipurin lääniin) Juankoski. Vuosituotanto oli
näissä tehtaissa keskimäärin 100 tonnia ja
työväkeä oli niissä enintään muutamia kymmeniä.
Niissä valmistettiin etupäässä kankirautaa,
nauloja ja peltiä, joskus myös sotatarpeita. esim.
Juankoskella tykkejä ja mörssärejä, Koskella
lavetteja. Kun Suomen järvistä saatu malmi
osoittautui vähemmän sopivaksi ja vuorimalmi täällä
loppui pian — Ojamon kaivos jätettiin jo 1673
— täytyi tehtaiden käyttää ruotsalaista
raakarautaa. Siitä huolimatta voitiin rauta-t :1a
edelleen harjoittaa menestyksellä, sillä Suomessa oli
runsaasti vesivoimaa ja metsiä, joista saatiin
polttoainetta. Ympärystön talonpojat
velvoitettiin tekemään päivätöitä ja hankkimaan
ruukkeihin sysiä ja halkoja. Näiden talonpoikien ja
ruukkien kesken syntyi usein hankauksia.
Antamalla talonpojille etukäteen tavaroita ruukit
saattoivat talonpojat taloudelliseen
riippuvaisuuteen. Joskus talonpojat „lakolla" keskeyttivät
jonkun tehtaan toiminnan pitemmäksi aikaa.
Tehtaat puolestaan yhtyivät „renkaaksi" pitäen
siten sysien hinnat alhaisina. Hallitus piti —
jo sotalaitoksen tarpeiden vuoksi — rauta-t :n
edistämistä erittäin tärkeänä ja pyrki 1600-luvun
lopulla sijoittamaan kaikki kankirautatehtaat
Norlannin ja Suomen metsärikkaisiin seutuihin.
V:n 1700 tienoilla oli Suomessa 8 masuunia ja
15 vasarapajaa. Samalla kuin hallitus antoi
rautatehtaille vapaat kädet metsiin nähden,
koetti se kaikin tavoin ehkäistä metsissä olevan
raaka-aineen käyttämistä muihin tarkoituksiin.
Niinpä rajoitettiin rautatehtaiden hyväksi
sahateollisuuden toimintaa ja tuotantoa, niin että
tämän Suomelle luonnollisen t:n kehittyminen
saattoi päästä vauhtiin vasta paljoa myöhemmin.
Paitsi yllämainittuja rautatehtaita syntyi
Suomeen 1600-luvulla muutamia muitakin
t.-laitok-sia: Uuteenkaupunkiin lasitehdas, joka tuhoutui
1685, kalkkiuuneja Paraisiin, Kemiöön ja
Ahvenanmaalle. Turkuun perustettiin 1642 maamme
ensimäinen kirjapaino. Suomen vanhin tunnettu
paperitehdas (,,paperimylly"), jonka piispa
Gezelius osti 1660, oli Pohjan pitäjän Thomasbölessä.
Ison vihan aikana kaikki t.-toiminta lakkasi,
mutta vapauden ajalla se huomattavasti
vilkastui. Hallitus harrasti merkantilismin
peri-. aatteita noudattaen 1700-luvulla erityisellä
innolla t:n 1. „manufaktuurien" kohottamista.
Vv:n 1739 ja 1770 hallijärjestykset
myönsivät tehtaille ja manufaktuureille suuria etuja.
Tehdasoikeuksien saaja vapautettiin
ammatti-pakosta ja sai käyttää myöskin ammattitaitoa
vailla olevia työmiehiä, naisia ja lapsiakin
pal-kollissäännön mukaan ja manufaktuureja sai
perustaa maaseudullekin. Paitsi suojelustulleilla
koetettiin teollisuutta edistää myöskin lainoilla
ja palkinnoilla. Hävitettyjen kaupunkien ja
kylien uudestaan rakentaminen lisäsi raudan
kysyntää, minkä johdosta rauta-t. pian rupesi
virkoamaan. Vanhojen rautatehtaiden lisäksi
perustettiin vielä uusiakin, m. m. Juantehdas
Nilsiään, niin että näiden laitosten lukumäärä
1700-luvun lopulla oli 30. Rauta-t :n ohessa oli
snha-t. ainoa teollisuudenhaara, jonka
tuotteita riitti jonkun verran maasta vietäviksi.
Sen edistymistä ehkäisivät kuitenkin edelleen
ankarat metsäin säästämistä tarkoittavat
säännökset. jotka rajoittivat sahausmääriä (enintään
muutamia tuhansia puita vuodessa) ja joskus
sahausaikaakin. Siitä huolimatta vesisahojen
luku lisääntyi, niin että niitä vuosisadan lopulla
oli n. 200. Vanhassa Suomessa, missä sahaus oli
täysin vapaa ja missä vasta 1798 kaikki
puutavarain vienti kiellettiin, tuotanto nousi joskus
koko muun Suomen tuotantoa suuremmaksi.
Lasi t, kehittyi nyt puheenaolevalla vuosis.
yhdeksi maamme tärkeimpiä t.-haaroja; tänä
aikana syntyneistä lasitehtaista ovat
mainittavim-mat Avikin, Nuutajärven ja Rokkalan tehtaat.
Kutomatehtaita perustettiin varsinkin Turkuun:
verka-, pellava- ja puuvillatehtaita y. m.,
jokunen myöskin Helsinkiin ja Porvooseen sekä
maaseudulle: Littoisiin ja vuosisadan lopulla
Jokioisiin. Syntyi myöskin muutamia käsipaperi
tehtaita, esim. Tampereelle 1783. joissa
lumpuista valmistettiin sekä kirjoitus- että
painopaperia. sekä muutamia pieniä sokeritehtaita ja
tupakkatehtaita (viimemainitulta esim. Turkuun
ja Pietarsaareeni, joissa tämän n. s.
manufak-tuuriajan periaatteiden mukaisesti alkuansa
käytettiin kotimaista raaka-ainetta.
1800-luvun ensimäisillä vuosikymmenillä
Suomen t. edelleen pysyi hyvin vaatimattomalla
kannalla. Vasta tämän sataluvun toisella
neljänneksellä alkaa sen alalla voimakkaampi kehitys.
Valtiokin alkoi entistä tehokkaammin harrastaa
t:n edistämistä. V. 1823 perustettiin
manufak-tuurirahasto, josta tehtaille annettiin edullisia
lainoja. V. 1842 perustettiin
manufaktuurijohto-kunta, jonka tehtävänä oli valvoa t:n etuja, ja
samaan aikaan sai myöskin t.-työväen opetus
(sunnuntaikoulut) alkunsa. Englannissa
1700-luvulla keksittyjä kehruu- ja kutomakoneita
ruvettiin Suomessa käyttämään 1820-, 30- ja
40-lu-vuilla Finlaysonin 1820-luvulla perustetussa
puuvillatehtaassa sekä Jokioisten ja Littoisten
verkatehtaissa. Höyrykone tuli Suomen t:^sa
ensi kerran käytäntöön Littoisten
verkatehtaassa 1844. Uusia puuvillatehtaita perustettiin
1840-luvulla Turkuun ja Forssaan, 1850-luvulla
Vaasaan; v. 1856 perustettiin Tampereen pel
lavatehdas. Työväkeä oli suurimmissa näistä
tehtaista 100-150 henkeä. Suomen pää-t:na pysyi
kuitenkin edelleen 1800-luvun alkupuoliskolla
rauta-t. Kun Haminan rauhan jälkeen Ruotsista
voitiin saada vain rajoitettu määrä rautamalmia
ja raakarautaa, ryhdyttiin Suomessa ottamaan
käyttöön uusia rautakaivoksia ja myöskin jälleen
valmistamaan rautaa suo- ja järvimalmista.
Mutta kun Ruotsi 19:nnen vuosis. puolivälissä
julisti rautamalmin viennin rajattomassa
määrin sallituksi, alettiin Suomessa jälleen
käyttää Ruotsin malmia ja kankirautaa. Uusista
rautatehtaista mainittakoon Karkkilan (Högfors,
per. 1820), jossa ensin ruvettiin käyttämään
putlausmenettelyä ja josta tuli Suomen suurin
valimo, ja Värtsilä (per. 1850). Raudan
valmistusta tärkeämmäksi alkoi kuitenkin tulla
raudan-jalostus. Fiskariin syntyi 1834 hienotaetehdas
ja 1837. ellemme ota lukuun Finlaysonin tehtaan
yhteydessä olevaa verstasta, maamme ensimäi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
