Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tervanpoltto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1-1-11
Tervan
poltto
1442
Kauan 011 tehty jolitotorvellisiakin hautoja. Tor
vea (kuva ; 1 varten, joka tehdään sahalla
halkaistusta ja sitten onteloidusta tukista, kaivetaan
oja haudan keskustasta siihen suuntaan, mihin
haudan paikka viettää. YläpuoliSkon toiseen
päähän porataan tervalle juoksureikä.
Tervahaudan pohjan tuhe olla tiivis ja tasainen. Se
rakennetaan tavallisesti savensekaiselle
hiekkamaalle. Pohja lyödään kovaksi ja sivellään
savella n. 7 cm: n vahvuudelta. Ensikerralla
pohja on vielä hatara, mutta toiseen polttoon s?
on läpäisemätön ja kova imeytyn en tervan ja
tervaveden vaikutuksesta. Tervas miilun
muoto vaikuttaa suuresti saadun tervamäärän
pal-joutien. Se 011 tavallisesti rakennettava
pallon-puolikasta hieman korkeammaksi, koska yläosa
kuumenee palaessa muodostuvien kuumien
kaasujen vaikutuksesta nopeammin ja koska
palamisen tulee tapahtua mahdollisimman tasaisesti
sisäänpäin, ettei muodostunut terva palaisi.
Tulokseen vaikuttaa myös paljon tervaksien
1 a d o n t a t a p a. (Sysimiilusta ks. M i i 1 u.)
Tervasmiiluissa täytyy latomistavan olla
sellainen, ettei se pane mitään esteitä tervan
juoksulle tervahaudan keskipisteeseen. Tervakset
ladotaan siis sisäänpäin kallelleen kerros
kerrokselta jyrkempään, joten keskiosassa olevat
puut tulevat seisomaan pystyssä. Sitäpaitsi
asetetaan tervakset tervan kulun
helpottamiseksi suomukseen kattopäreiden tapaan (kuva 4|.
Ennen latomista pannaan tervahaudan navan
päälle litteä kivi, joka estää roskia tukkeamasta
johtotorven reikää. Kuu hauta on ladottu,
peitetään miilu ensin huonommalla puukerroksella,
sitten sammalilla ja marjanvarsiturpeella (pinta
sisäänpäin). Sytyttämistä varten jätetään
alareuna n. 20 em:n korkeudelta peittämättä.
Turvekerroksen päälle heitetään vielä multaa
peitteeksi. -— Tervas m iii un sytyttäminen
tapahtuu tyynellä ilmalla ja samalla kertaa joka
puolelta. Tuulella sytyttäminen on alettava
tuulen alta. Viritysreiät tehdään n. 30 cm
läpimitaten ja ne täytetään hienoilla
tervas-säleillä. Kuu tuli 011 syttynyt, tuketaan reiät.
Tärkein ja seuraava tehtävä 011 tulen k u I e
t-taminen. Periaatteena hoidossa on saada
palaminen rajoitetuksi ulommaiseen,
hiiltv-mättömiä sisäpuolisia tervaksia ympäröivään
hiiltyneeseen kerrokseen. Tulta koetetaan siis
kulettaa kerroksittain yli miilun sen
juuresta huippuun asti. Näin menetellen on
tervaksien kulutus polttoaineeksi vähäisin ja
tervan saanti siis runsain. Kulettamista edistetään
tekemällä henkireikiä halutuille paikoille, ja
palaminen taas ehkäistään nuijimalla jossakin
paikassa tiiviiksi kulloinkin sitä vaativa paikka,
jolloin ilmanpääsy ehkäistyy. Tulen kulkua voi
seurata kepillä, jolla pistelemällä saadaan
selville, kuinka syvältä hauta jo on sysillä.
Tervas-miilun eri paikoista nousevasta savusta voidaan
tuntea palamisen kulku. Sen tulee olla
harmaata vesihöyryä. Jos se on valkoista, on tuli
liian suuressa vauhdissa, ja jos se on mustaa,
on tuli menossa napaan polttaen tervaa.
Huonosti poltettu tervasmiilu voi mennä
tuhka-kasaksi ja tervaa syntyy siitä tuskin ollenkaan.
Hyvin hoidettuna miilu palaa kerroksittain ja
tuli hiillyttää puita n. puolen metrin
vahvuudelta kerrallaan. Tervaa alkaa tulla haudasta
46. IX. Painettu «/„ 17.
vasta ensimäisen kiertokerroksen jälkeen, jonka
aikana tulee vain tervavettä. Jolitoputken suu
on suljettava tapilla ja tervaa lasketaan siitä
vain määräaikoina. Terva lasketaan kaukaloon,
jossa se ensin saa jäähtyä ja josta se kootaan
tervatynnyreihin. Tervatyn 11 y r i sisältää
125 litraa (terva viedään kaupan kruunatuissa,
määrätynmuotoisissa tynnyreissä, jotka tehdään
hongasta kahdeksan vanteisiksi). Tervahaudan
polttamiseen kuluu viikko ja enemmänkin riip
puen sen suuruudesta. Kuu terva on lakannut
juoksemasta, tukitaan miilu tuoreella, seipäillä
piukkaan lyödyllä mullalla. Parin vuorokauden
kuluttua aletaan sitä purkaa. Peite poistetaan
ja hiilet heitetään haudan ympärille läjiin.
Tällä tavoin saadaan sysiä n. 5-10
tilavuusprosenttia. — Muutamissa paikoin poltetaan
kotitarpeeksi tervaa suppilomaisessa kuopassa,
jonka keskustasta johdetaan maahan kaivettu
torvi. Kuoppaan ladotaan tervakset tiiviisti ja
niiden päälle asetetaan tavallinen pata
ylösalaisin. Tämän päälle ladotaan polttoaineiksi
risuja ja puita, tuli sytytetään ulkopuolelle
pataa ja pidetään tasaisena. Näin saadaan pieni
määrä tervaa ja raakaa puuetikkaa hyvin lyhyessä
ajassa.
T. tervahaudoissa on vaivaloista ja ilmoista
riippuva; sen ohella syntyneistä
hajaantumis-tuloksista saadaan vain vähemmän haihtuvat
osat talteen, kun paljon hyvin arvokkaita
tuotteita haihtuu ilmaan, imeytyy maahan tai palaa.
Hukan estämiseksi alettiin t:oa harjoittaa
muuratuissa kiviuuneissa. Vanhin ruots. tervauuni
011 F u n c k i 11 uuni (kuva 5) 1700-luvun
alkupuolelta. Tämäntapaisia uuneja parannettiin
sitten siten, että niitä alettiin lämmittää eri
puilla ulkoapäin. Näistä johduttiin vihdoin
1870-luvulla käyttämään pysty- tai vaakasuorassa
olevia pienehköjä, rautalevystä tehtyjä
retort-t e j a, joista tulleet kaasut johdettiin erityisiin
tiivist.yslaitteisiin. mistä kaikki syntyneet
tulokset voitiin ottaa talteen. Tämänlaatuisia retort
teja 1. ter vanune ja on käytännössä useita
eri lajeja. Niitä on vanhempia
jaksoittaisia, joissa siis poltto on keskeytettävä hiilten
poistamis- ja uunin täyttämisajaksi. sekä
jatkuvia (kontinuitiivisia). Ne voidaan jakaa myös
sellaisiin, joissa tervakset saavat suoraan
lämpöä tulisijasta johdetuista palamistuloksista ja
sellaisiin, joissa uuni lämpiää sen ympäri
kulkevissa kanavissa johdetuista kuumista
palamistuloksista. Edellisiä ovat S e h w a r t z i 11 (kuva
6) ja Ljungbergin uunit, jotka tav.
rakennetaan kuouatiilistä. Jälkimäisiä ovat esim.
e a r b o-u u n i t (kuva 7), joiden hiiltosäiliön
muodostaa suuri seisova, n. 400 ms:n vetoinen
rautalevylieriö. Lämmityskaasut kulkevat koko
ajan uunin ulkopuolella. Kuilu-uunit (kuvat
8 a ja 8 b) toimivat jatkuvasti, koska uunin (A)
alla on erityinen jäähdyttäjä f H), johon liiil t
kuumina voidaan laskea heti kuivatislauksen
loputtua ja uuni voidaan ylhäältä heti täyttää.
Ameriikassa käytetään t:ssa erityisiä
vaunu-uuneja (kuva 9). Nämä ovat rautaretortteja
(A), joiden kumpaisessakin päässä on ovet.
Näistä kuljetetaan kiskoja myöten puilla
lastatut vaunut (I>) sisään. Ovet suljetaan ja
hiilty-misen loputtua vedetään vaunut hiililleen
erityi-I seen jäähdytyshuoneeseen f Ii) ja uudet vaunut
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
