Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Thulé ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1519
vain eteläisin kärki ulottuu alppialueelle.
Thur-joen ja Boden-järven välissä on ylätasankomainen
selänne, jonka korkein kohta Ottenberg on 071 m
yi. merenp. — Elinkeinot. V. 1912
kantto-nin pinta-alasta oli metsää 17,« %, peltoa,
niittyä, laidunta ja viinitarhoja 69,s %. Karjatalous
on syrjäyttänyt maanviljelyksen. V. 1911 T:ssa
oli 6,553 hevosta, 67,267 nautaa. 28,415 sikaa,
823 lammasta ja 6,680 vuohta.
Hedelmäpuu-tarhanhoito huomattava. Teollisuus on
erinomaisen tärkeä, varsinkin puuvilla- (koruompele-)
teollisuus. V. 1905 tehdasteollisuudessa työskenteli
26,127 ja kotiteollisuudessa 6,085 henkeä. —
Ope-tusolot mainiolla kannalla. — Hallitusmuoto
puhtaasti kansanvaltainen, v:lta 1869.
Kansanäänestys. Lakia säätää 3 v:ksi valittu suuri neuvosto
(Orosaer RatJ, hallintoa hoitaa 5-jäseninen
hallintoneuvosto ( Regiertmgsrat). Pääkaupunki
F r a u e n f e 1 d. — Historia. T. oli nimenä
vanhalla alemannilaisella kreivikunnalla, joka
käsitti myös Zürichin, Uri’n, Schwyzin, Zugin,
Appenzellin nyk. kanttonit sekä osia Sankt
Gal-lenin, Aargaun ja Luzernin kanttoneista.
Kyburgin kreiveiltä T:n 1264 peri Rudolf
Habs-burgilainen, 1460 valaliittolaiset valloittivat T:n
kokonaan Itävallalta ja tekivät siitä
alamaisinaan. Siitä asemasta se vapautui vasta 1798 ja
1803 siitä tuli täysarvoinen kanttoni, joka 1814
sai vanhoillisvlimysvaltaisen perustuslain. V. 1831
hyväksyttiin vapaamielisempi hallitusmuoto, jota
sittemmin on kehitetty yhä vapaamielisempään
suuntaan. E. E. K.
Thurn, Heinrich Mathias von
(1580-1640), kreivi, böömiläisten kapinan pääjohtajia
kolmikymmenvuotisessa sodassa. T. oli niitä,
jotka enimmin vaikuttivat majesteettikirjan
antamiseen 1609, ja nimitettiin yhdeksi 30
uskonpuo-lustajasta (defensorit). Toukok. 1618 hän asettui
böömiläisten kapinan etupäähän ja tuli heidän
avmeiansa johtajaksi, sekä tunkeutui Wieniin
saakka 1619. Valkoisen vuoren taistelun jälkeen
(1620), johon T. otti osaa, hän pakeni
Sieben-biirgeniin Bethlen Gaborin luo; oleskeltuaan
jonkun aikaa Tanskassa T. meni 1629 Ruotsin
palvelukseen ja nimitettiin Inkerinmaan
kuvernööriksi; oli mukana Breitenfeldin ja Liitzenin
taisteluissa. Johti senjälkeen ruots. osastoa
Slee-siassa, oli Wallensteinin kanssa neuvotteluissa,
jotka eivät kuitenkaan johtaneet tuloksiin;
pakotettiin 1633 Steinaun luona antautumaan, mutta
päästettiin jälleen vapaaksi. G. R.
Thurn und Taxis, entinen itsenäinen saks.
ruhtinassuku, it. alkuperää; sitä pidetään uuden
ajan postilaitoksen perustajana. ks.
Postilaitos, palsta 912. V. 1615 suku sai Saksan
valtakunnan pääpostimestarin viran
perinnölliseksi ja 1744 tämä perinnöllinen virka
korotettiin ,,valtakunnanlääniksi"; sai 1695
valta-kunnanruhtinaan arvon: on sittemmin korvausta
vastaan luopunut postimonopolistansa.
Tliuionius [-H’-], Andreas (1632-65), suom.
tiedemies, syntyi Hämeenkyrössä, missä isä oli
pappina. Tuli Turussa ylioppilaaksi 1648,
maisteriksi 1653; herätti hyvin nuorena suurta
huomiota harvinaisella lahjakkuudellaan ja pääsi io
1657 logiikan ja metafysiikan professoriksi
Pietari Brahen suosion johdosta. Määrättiin 1660
sen ohessa myöskin fysiikan ja kasvitieteen
professoriksi ja näyttää etevällä tavalla hoitaneen
1520
yhtaikaa molempia virkoja. Oli yliopiston
rehtorina 1662-64. Kuoli 32 v:n iässä rintatautiin,
ollessaan merimatkalla Tallinnaan, jonne oli
lähtenyt saadakseen lääkkeitä, joita ei ollut
saatavissa Turussa. — T. osoitti tavatonta työkykyä
ja monipuolisuutta. Hän ehti julkaista suuren
joukon väitöskirjoja, jotka m. m. muodostavat
kaksi isonpuoleista teosta, „Institutiones logieæ’’
ja »Compendium metaphysieæ". Teoksissaan T.
osoittaa paljon oppineisuutta ja
teräväjärki-syyttä, mutta seuraa jokseenkin tarkkaan
vanhoja, perinnäisiä oppeja, nirn. uusskolastiikkaa
1. Melanchthonin muodostelernaa aristotelismia,
eikä ole ottanut mainittavasti huomioon
esiintyneitä uudempia aatesuuntia, esim. Descartesin
filosofiaa. [Th. Rein, „A. T." (Hist. arkisto 18).]
Thüry, Jözsef ftàri jözef] (1861-1906), unk.
filologi, v:sta 1888 unkarin ja latinan kielen
opettajana Halasin kymnaasissa, nimitettiin
muutamia viikkoja ennen kuolemaansa
itämaisten kielten professoriksi Budapestin yliopistoon
(opettajansa H. Våmbéryn seuraajaksi). T:n
arvokkaimmat julkaisut koskevat Unkarin
historiaa valaisevaa turkkilaista historiankirjoa
tusta (käännöskokoelma »Turkkilaisia
historiankirjoittajia" I, II, 1893, 1896),
muinaisosiha-nin kieltä (»Turkkilaisia kielenmuistomerkkejä
14:nnen vuosis. loppuun asti"; »Osmanin kieli
14:nnellä vuosis."), tsagatai-turkkilaista
leksikografiaa sekä Keski-Aasian turkkilaista
kirjallisuutta. Sitäpaitsi T. julkaisi pienempiä
tutkielmia Unkarin historian ja kirjallisuushistorian
alalta. 1880-luvun keskivaiheilla T. eräissä kir
joitelmissaan innokkaasti (vastoin Budenzia ja
Vämbéryn puolustukseksi) asettui unkarin
kielen turkkilaisperäisyyden kannalle. [Z. Gombocz,
,,J. T." (Finniseh-ugrische Forschungen VI
Anz.).] Y. W.
Thusby ks. Tuusula.
Thyestes /-e’stës] ks. A t r e u s.
Thylacinus ks. Pussihukka.
Thymallus ks. H a r j u s.
Thymele [-me’lé] (kreik.), tulisija, liesi,
varsinkin uhriliesi; myöskin pyörörakennus, jossa oli
pyhä liesi (niinkuin n. s. tholos Epidauroksessa,
ks. t.). Erityisesti sanaa on käytetty kreik.
teatterin orkhestrassa olleesta Dionysoksen
uhri-liedestä tai alttarista; roomalaisaikuisten
gram-matikkojen antamista sekavista tiedoista
päättäen sitä näkyy myös käytetyn metonyymisesti
koko orkhestrasta. O. E. T.
Thiimmel [-31], Moritz August von
(1738-18.17), saks. runoilija. Harjoitti jonkun
aikaa lakitieteellisiä opinnoita Leipzigissä, tuli
1761 kamarijunkkariksi Sachsen-Koburgin hoviin
ja nimitettiin 1768 ministeriksi, mistä virasta
luopui syntyneiden erimielisyyksien vuoksi 1783.
Paitsi pienempiä lyyrillisiä runoja T. on
kirjoittanut suorasanaisen koomillisen
sankarieepoksen »Wilhelmine, oder der vermählte
Pedant" (1764), leikillisen runokertoelman »Die
Inoculation der Liebe" (1771) sekä laajan
matka-romaanin ..Reise in die mittäglichen Provinzen
von Frankreich" (10 nid» 1791-1805). T:n
kuoltua julkaistiin jälkeenjäänyt runoelma »Der
heilige Kilian und das Liebespaar" (18.18).
Teoksissaan. jotka aikoinaan nauttivat suurta
suosiota. T. osoittautuu teräväksi huomioiden
tekijäksi ja hauskaksi kertojaksi Wielandin kevyeen
Thurn—Thum mcl
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
