Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Thymus ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1523
kaksi ja siellä pidettiin taruissa kuuluisa
laulajain kiista. Hermannin poika Ludvik Pyhä
ja tämän puoliso pyhä Elisabet ovat niinikään
tarinan ylistämiä. Viimeinen tätä sukua oli
Ludvik Pyhän veli Henrik Raspe, joka kuoli
Fri-drik II :n vastakeisarina 1247. Nyt syttyi eri
vallantavoittelijain kesken T:n perimyssota, joka
päättyi 12C3 Meissenin rajakreivin Henrik
Ylhäisen voittoon; hänestä polveutuvat
myöhemmät T:n maakreivit. Hänen poikansa
A1-brekt Pahantapainen joutui riitaan
poi-kainsa kanssa ja möi T:n 1294 kuningas Aadolf
Nassaulaiselle, joka yritti saada sitä
haltuunsa. Vihdoin Albrektin poika Fredrik
pääsi yksin T:n valtiaaksi, ja keisari Henrik
VII läänitti sen hänelle 1310. V. 1440 T. joutui
Saksin vaaliruhtinaalle Fredrik II:lle
Hiljaiselle ja hänen veljelleen, herttua V i
1-helm Ulille. V. 1482 T:n perivät Fredrik II:n
pojat Ernst ja Albert, jotka 1485
keskenään jakoivat maansa. V:n 1547 jälkeen
suurin osa Ernstin sukuhaaran maista joutui
Albertin sukuhaaralle. Siitä saakka T:n historia
sulautuu saksilaisten Ernstin sukuhaaran
omistamain lierttuakuntien historiaan (vrt.
Saksen-VVeimar-Eisenaeh y. m.). T:n piirin historia
taas, joksi Albertin sukuhaaran aluetta
nimitettiin, sulautuu Saksin ja v:sta 1815 Preussin
historiaan. G. R.
Thuringerwald [tyrir]arvalt] f = Thüringenin
metsä), matala, helppokulkuinen poimuvuoristo
Keski-Saksassa, Thüringenin ja Frankenin
vanhain maakuntain välissä, ulottuu luoteesta
Werra-joelta kaakkoon Wetzsteinin tienoille, 110 km,
toisten muk. vain Schwarza-joelle. 75 km;
luoteispäässä se on tuskin 10 km, kaakkoispäässä
n. 35 km leveä. Harjannekorkeus nousee vain
harvassa paikassa yli 900 m, ollen yleensä
korkeampi luoteisessa, hieman
jyrkkämuotoisem-massa, kuin kaakkoisessa, aivan loivapiirteisessä
osassa (Grosse Beerberg edellisessä, 983 m,
Kie-ferle jälkimäisessä, 868 m yi. merenp.). T. on
jäte Variskilaisesta, jo kivihiilikauden lopulla
valmiiksi poimettuneesta vuoristosta, ja siten se
on jo ehtinyt kulua ja murtua vain mitättömäksi
jätteeksi (vrt. Saksa, palsta 562).
Vuoriperus-tan ainekset ovat monelta eri ajalta. Arvokkaita
mineraaleja on, mutta verraten vähässä
määrässä. T:lta virtaavat vedet Elbeen, Weseriin ja
Reiniin. Ilmasto on vuoriston korkeimmissa
osissa keskim. v:ssa n. 4° C kylmempää kuin
laaksoissa. Metsät peittävät laajoja alueita;
alempana on sekaisin lehti- ja havumetsiä, vasta
800 m yläpuolella vallitsevat havumetsät.
Kaikenlaista teollisuutta on jo varhaisista ajoista
harjoitettu T:n laaksoissa. — T:n monessa
suhteessa viehättävät maisemat vetävät puoleensa
paljo matkailijoita. E. E. K.
Thyrojodiini (tyrojodiini) ks. J odotyriini.
Thyrsos (kreik.), vana 1. varsi; kevyt
käpy-päinen, viini- tai murattilehviin kääritty sauva
1. keppi, jota Dionysoksen haltioituneet palvojat
(todelliset ja mvytilliset) riehunnassaan
heiluttivat ilmassa. O. E. T.
Thysanoptera, rakkojalkaisista (ks. t.) usein
käytetty tieteellinen nimitys.
Thysanura, sukahäntäiset, ks. A p t
e-r y g o t a.
Thyselius [tys?-]. 1. P e r Erik Ludvig ’1.
1524
(1808-81), ruots. pappi, historiantutkija; tuli 1837
lehtoriksi Karlbergin sota-akatemiaan, 1853
kirkkoherraksi Nyköpiugiin; julkaisuja:
„Hand-lingar rörande svenska kyrkans och läroverkens
historia" (1839-41), „Handlingar rörandeSveriges
inre förhållanden under Konung Gustaf I"
(1841-45), „Reformationens införande och
fort-ging i Sverige intill Vesterås riksdag 1527"
(1843) y. m.
2. Karl Johan T. (1811-91), valtiomies,
edellisen veli; yleni virkauralla 1856
oikeusneuvokseksi. Vv. 1860-63 T. oli valtioneuvoksena ja
kirkollisasiain päällikkönä; oli sittemmin
maaherrana ja 1864-75 kamarikollegin presidenttinä;
oli toukok. 1875-huhtik. 1880 siviiliministerinä ja
kesäk. 1883-toukok. 1884 pääministerinä
(valtioministerinä) ollen ensimäinen aateliton mies,
joka Ruotsissa pääsi tähän korkeaan asemaan;
1868-S6 ensimiiisen kamarin jäsenenä. J. F.
Thyssageetit, jo Ilerodotoksen mainitsema
„suuri ja muista eroava kansa", joka asui
budii-nien (ks. t.) itäpuolella Donin yläjuoksun
varrella. T:n toisella puolella asuivat iyrkit. Vai
kea on ratkaista, olivatko t. jokin
suom.-ugrilainen vai turkkilaissukuinen kansa. J. J. il.
Thököly, Imre [tököli imräj (1657-1705i,
kreivi, unk. ylimys, oli keisari Leopold I:n
vainoaman protestanttisen ylimyksen poika; pakeni
Transsilvaniaan, mistä unkarilaisten pakolaisten
johtajana tunkeutui Ylä-Unkariin pakottaen siten
keisarin tekemään 1681 myönnytyksiä protestan
teille. T. jatkoi taistelua tämänkin jälkeen
ryhtyen yhteistoimintaan Turkin hallituksen kanssa,
joka nimitti hänet Unkarin ruhtinaaksi. V. 1682
maapäivät tunnustivat hänet kuninkaaksi ja
seur. v. hän seurasi Kara Mustafaa tämän
retkellä Wieniä vastaan. Jouduttuaan tappiolle
Wienin edustalla viimemainittu antoi petollisesti
vangita T:n, joka vietiin kahleissa Adrianopoliin,
mutta laskettiin 1686 vapaaksi. Sulttaanin
korotettua hänet Transsilvanian suuriruhtinaaksi T.
hyökkäsi 16.000 miestä mukanaan tähän maahan,
missä hänellä aluksi 1689 oli menestystä ja
missä säädyt valitsivat hänet ruhtinaaksi;
ennen pitkää hänen kuitenkin täytyi vetäytyä
Valakiaan. Vielä myöhemminkin hän otti osaa
turkkilaisten taisteluihin Itävaltaa vastaan ja
saavutti suuren vaikutusvallan sulttaaniin.
Sodan loputtua 1699 T. ei päässyt yleisestä
armahduksesta osalliseksi, vaan jäi Turkinmaalle,
missä kuoli. T:n päiväkirjat julkaistiin 1868-73,
hänen kirjeenvaihtonsa 1896. [Angyalin
kirjoittama elämäkerta (1888-89), Szädeczky. ,.T:n
transsilvanialainen suuriruhtinaskunta" (1898).]
./. F.
Ti, titaanin (ks. t.) kem. merkki.
Tiainen, Olli (1770-1833), taloupoikaispääl
likkö; johti v:n 1808 sodassa erinomaisella
taidolla ja urheudella yhdessä tilanhaltia Iisak
Steniuksen kanssa Pielisjärven pitäjän
puolustusta. Vaikka hänellä ei ollut käytettävänään kuin
muutamia satoja talonpoikia, osasi hän uskotella
viholliselle, että hänellä oli miehiä muutamia
tuhansia; voitti vihollisen m. m. Mönninvaaralla
ja Jauhiaistensalmella. Syksyllä 1808 hän pakeni
Ruotsiin, missä vielä otti osaa taisteluihin: sai
Ruotsin kuninkaalta palkintoja ja vuotuisen
eläkkeen. Pysyen Ruotsin alamaisena T. 1818
asettui jälleen kotiseudulleen Nurmekseen.
Thuringerwald—Tiainen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
