Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tiaiset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1525
Tiaiset—Tibbu
1526
PakRsitainen.
Tiaiset (Parinæ). alaheimo tiaislintujen
heimoa varpuslintujen lahkossa. Nokka on suora,
päätä, lyhempi ja
kekomainen. Siivet
pyöreäpäiset,
kolmas, neljäs ja
viides käsisulka
pisimmät. Nilkka lyhyt.
Höyhenpeite
pehmeä ja tuu|iea.
Käsittää kaikkiaan
seitsemän sukua,
joista kaksi tavataan meillä: pyrstötiaisen
suku (Ægithalus) ja tiaisen suku (Parus).
Edellisten pyrstö 011 ruumista pitempi, sen kes
kimäiset sulat reunimaisia paljon pitempiä.
Pesä oksanhangassa. ks. Pyrstötiainen.
Jälkimäisillä on pyrstö tavallisen pituinen ja
muotoinen. Pesä ontossa puussa. Kaikkiaan
tunnetaan 60 lajia, niistä 6 meillä. — P a k a s-,
pakkaa- 1. talitiaisella (P. major),
sukunsa suurimmalla, on keltaisella vatsalla
musta, pitkittäinen juova. Pää on musta, posket
ja niskatäplä valkeat, selkä kellanvihreä, yläperä
tuhkanharmaa. Tavataan yleisenä Etelä- ja
Keski-Suomessa, harvempilukuisena
Pohjois-Suo-niessa Lapin rajoille saakka. Asuu kesällä
metsissä ja puistoissa, talvella ihmisasuntojen
läheisyydessä. Luonteeltaan se on varovaisempi
kuin muut sukulaisensa. — Mustatiaisen
(P. ater) vatsa on vaalea, pää musta, niskassa ja
poskilla iso valkea täplä. Leveneminen sama
kuin edellisen lajin. On havumetsän asukas.
Kiertelee talvisin kuten seuraavatkin lajit paikasta
toiseen,- tullen harvoin ruokalaudalle.
Sinitiainen (P. cæruleus) tunnetaan, parhaiten
sinisestä päälaestaan ja keltaisesta vatsastaan.
Tavataan harvalukuisena Etelä-Suomessa. —
Lapintiaisen (P. cinctus) päälaki on
harmaanruskea, kurkku ruskeanmusta, vatsa ja
ala-perä kellanruskeat. On yleinen Lapissa ja
pohjoisimmassa Pohjois-Suomessa Kajaaniin saakka.
Etelämpänä vain talvisilla kiertoretkillään. —
Hömötiaisen (P. borealis) erottaa
edellisestä parhaiten mustasta päälaesta ja
vaikeahkosta alaruumiista. Yleisin tiaislajimme. Pesii
kaikkialla maassamme Lapin eteläosiin saakka.
— Töyhtötiaisen (P. cristatus) tuntee
helposti päälaella olevasta mustan ja
valkeankirja-va.sta töyhdöstä. Yleinen Etelä-Suomesta
Pohjoissuomen keskiosiin saakka. — T. ovat
kaikkiruokaisia, etupäässä hyönteisten, vähemmin
siementen ja marjojen syöjiä. Talvisin kiertelevät
eri lajitkin vhdessä. Laulutaito 011 huono.
E. M-o.
Tianåan (myös Tjansan ja Tiensan, kiin., =
„taivaan vuoristo"; turk. Tengritagh, = ..henkien
vuoristo" mahtava vuoristosar ja Keski-Aasiassa,
Venäjän Keski-Aasian. Dzungariau, Gobi’n,
Itä-Turkestanin ja Pamirin välissä, ulottuen
68°-92° it. pit. (uloimmat haarakkeet 67°-102°
it. pit.) ja 45°-36° pohj. lev. Rajat Pamiria
ja Altaita vastaan eivät ole aivan selvät. —
T. on syntynyt lännestä itään kulkevista,
osittain etelään kaartuvista vuoristojonoista, joiden
korkeus yleensä kasvaa idästä ja lännestä
keskustaan. ja pohjoisesta etelään päin. Ne ovat
poimuttuneet kahtena eri kertana, ensiksi
kivi-liiilikauden lopulla, kivihiilimeren hävittyä, sekä
sitten tertiääriajan jälkipuoliskolla. Samalla
tapahtui puristus pohjoisesta etelään päin.
T:n perustan pääaineksina ovat graniitit, syenii
lit, liuskeet, vanhat’kvartsiitit, kalkkikivet y. ni.
Näihin liittyy nuorempia muodostumia. —
Pääosat ovat idästä lukien: Peisan, Bogdo-ola
(huiput 5,100-5,400 m), Borohoro 1. Irenhabirgan
(Dös Mögen Ora 6,100 m yi. merenp.,
Dzunga-rian Alatau (luetaan myöskin Altaihin),
molempien viimein, eteläpuolella ovat Kök Tekke,
Terskei gorv ja Halyktau sekä T:n keskus,
mahtava Khan Tengri (6,950 m, toisten laskujen
muk. 7,300 111 yi. merenp.). Sen länsipuolella on
pohjoisessa Trans-ililäinen Alatau, Kungei
Alatau. Aleksanterin vuoristo, keskellä Terskei
Alatau, Dzumgaltau, Talastau (sekä äärimäisenä
etuvartiana Kizilkumin ja Mujunkumin arojen
väliin työntyvä Karatau) ja etelässä Koksaltau,
Terektau sekä Alai (Pik Baba 6,000 m yi.
merenp.). Vuorijonojen välissä on pitkiä
laakso-syvennyksiä ja tasankoja, kuten n. s.
Pritian-sanin hauta (Bodzante-järven pinta 130 111
merenp. alapuolella), Ili’11 laakso, Juldusin
laakso, Issyk-kulin hauta ja Narynin laakso.
T:n solat ovat yleensä 3,000-4,000 m yi. merenp.;
tärkeimmät ovat Akbel, Tes, Narynkol, Musart,
Kuikule, Narat, Kotyl. jotka etupäässä
välittävät liikennettä Itä-Turkestanin sekä Ili’11 alueen,
Dzungarian . ja Länsi-Turkestanin välillä. —
T:n vuorien muodot ovat yleensä samanlaisia
kuin muualla vähäsateisessa Keski-Aasiassa:
pyöreämuotoisten graniittivuorten ja
terävämpi-piirteisten liuskeharjänteiden rinteitä peittävät
kaikkialla mahtavat rapautumisjätekasat. —
Ilmasto 011 puhtaasti mantereinen. Sademäärä
vaihtelee 250-500 mm v:ssa. Vuorten rinteillä,
n. 1,300-2,900 m yi. merenp. kasvaa havumetsiä
tai alppinurmia, laaksot ovat aroa. Ikuisen
lumen raja 011 n. 3,700 m yi. merenp.
Korkeammat huiput ovat jäätiköiden peitossa (Khan
Tengrin suurin jäätikkö 011 26 km pitkä) ; ennen
niiden leveneminen oli paljoa laajempi. — T:lla
asuu moneen eri kansaan kuuluvia
paimentolaisia, jotka talvella laiduntavat laumojaan
laaksoissa, kesällä vuorten rinteillä. — T:ia ovat
tutkineet monet venäläiset ja saksalaiset
matkailijat. E. E. K.
Tiara (lat. tiä’ra t. tiäfras), muinaisten per
sialaisten ja muidenkin itämaisten kuninkaiden
päähine (turbaani) ; nyk. paavin
kolminkertainen kruunu, Kristuksen sijaisen,
pappiskunin-kaan ja paaviktininkaan tunnuskuva. Kuva ks.
K r ti 11 n u (kuva 7).
Tibbu (myös tebu = ,.kallioiden miehet", ja
tubu). kansa Pohjois-Afrikassa, Saharan
itäosassa Tibestissä ja Borkussa sekä niitä
ympäröivillä alueilla etelässä Tsad-järvelle, pohjoisessa
Fessaniin, lännessä Bilman tienoille ja idässä
Dar-Furin rajoille asti: lukumäärä arvioidaan
hyvin summittain 60.000-100.000 hengeksi. T:t
ovat epäilemättä berberiläisperäisiä, tuaregien
sukulaisia, vaikkakin varsinkin etelässä ja
keitaissa voimakas neekerisekoitus on
huomattavissa. He ovat keskikokoisia,
ruumiinrakenteeltaan hyvin sopusuhtaisia (kädet ja jalat pienet),
laihoja, jäntereisiä. Ihonväri vaihtelee
tummanruskeasta vaskenpunaiseen. tukka ei ole villainen
kuten neekerin, parrankasvu huono,
kasvojen-piirteet ovat säännölliset ja miellyttävät, lukuun-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
