Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tibet - Tibetin kieli ja kirjallisuus
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1535
Tibetin kieli ja kirjallisuus
1536
mutta Kiinan hallitus kieltäytyi
allekirjoittamasta, jolloin Englanti muitta mutkitta julisti
Kiinan menettäneen kaikki oikeutensa T:ssä,
kunnes sopimuksen allekirjoitus tapahtuu.
[Dutreuil de Rhins ja F. Grenard, „Missiou
scientifique dans la haute Asie" (1897) ; W.
Filch-ner, „Das Rätsel des Matscliu" (1907) ; Sven
Hcdin (ks. t.) ; P. K. Kozlov, »Venäläinen
Tibetin retkikunta 1899-1901" (1902) ; P. Landon,
„Lhasa" (1905) ; A. Launay, „Histoire de la
mission du Thibet" (1903); M. V. Pevtsov, »Tibetin
retkikunnan 1889-90 tulokset" (1896) ; N. M.
Przewalski, »Reisen in Tibet" (1884) ; W. W. Roekhill,
»The land of the lamas" (1891).] E. E. K.
Tibetin kieli ja kirjallisuus. 1. Kieli.
Muutamien Etu-Intiän pohjois- ja koillisosissa
(Nepal, Sikkim, Bhotan, Assam, Munipur, y. m.)
puhuttujen läheisten sukulaiskieltensä kanssa
t. k. kuuluu n. s. tibetiläi s-b i r m a 1 a
i-seen kieliryhmään, joka on osa laajalle
levinnyttä indokiinalaista kielikuntaa.
T. k. on, varsinkin vanhimmassa,
kirjallisuudessa säilyneessä äänneasussaan, tämän
kielikunnan vanhoillisimpia edustajia ja sentähden
alkukielen luonnetta suuressa määrin valaiseva.
T. k:n sanojen alussa ja lopussa esiintyy usein
merkillisiä konsonanttiyhtymiä, milloin esim.
kiinan kielessä vastaavassa sanassa on vain yksi
konsonantti, esim. tib. gsurn (kolme) = kiin.
san (3), tib. drug (6)= kiin. luk, liu (6), tib.
brgjad (8)= kiin. pa (8), tib. 6rgja (100)= kiin.
pa, pai (100). Vanhasta taivutuksesta on t. k:ssä
jäljellä prefiksien (esiliitteiden) ja suffiksien
(päätteiden) käyttäminen ja vokaalivaihtelu,
etenkin verbivartaloiden taivutuksessa, esim.
rgjug (juokseminen) ^ brgjugs (juoksi) ^ brgjug
(juostava) ; hdebs (heittäminen) ^ btab (heitti)
^ gdab (heitettävä) ; hgrel (selvittäminen) ^
hgrol (selviytyminen) ^ bkral (selvitti). Nämä
seikat viittaavat siihen, että kieli on alkuaan
ollut monitavuinen, että korottomat vokaalit
ovat varhain hävinneet ja että on ollut olemassa
varsinainen taivutus. T. k:ssä ovat sanat
kuitenkin nykyään aina yksitavuiset, niinkuin
kiinan kielessäkin, ja prefiksien ja suffiksien
vaihtelusta on kehittynyt vaihtelua musikaalisen
koron (sävelkorkeuden) suhteen: vokaali
äännetään joko korkeammalla tahi matalammalla
sävelasteikolla. Kirjoitetun kielen moninaiset
konsonanttiyhtymät äännetään suuresti
supistettuina (kirj. brgjad luetaan Lhasassa gjä, dzä,
kirj. dbus — maakunnan nimi — luetaan yy) ;
suurimmat supistukset tavataan Keski-Tibetin
eli sivistyneiden kielessä, uloinna lännessä ja
idässä kieli on vanhoillisemmalla kannalla.
Taivutus tapahtuu pääasiallisesti erityisten
apusanojen (päätesanojen eli postpositsionien) avulla,
joista muutamat jo ovat menettäneet itsenäisen
merkityksensä. Näitä apusanoja taas vuorostaan
lyhennetään tahi jätetään ne, vieläpä uusimmassa
kirjallisuudessakin, kokonaan pois. Sanan
merkityksen määrää aina tarkemmin sen asema
lauseessa, jonka sanajärjestys siksi on tarkkojen
lakien alainen (määräys seuraa määrättävää,
objekti käy verbin edellä). Ajatus voidaan
sen-vuoksi ilmaista hyvin suppeassa muodossa. Verbi
on persoonaton, ja aktiivinen teko ilmaistaan
passiivisesti (minä haen = minun avullani
haetaan) .
Nykyään puhuttu t. k. (bodskad, lue: bö-kii)
jakautuu 3:een toisistaan suuresti eriävään
murrerykmääa: 1) läntinen (Ngasi’n ja K h o
r-s u m in maakunnissa sekä naapurimaissa
Baltis-tanissa, Lahulissa, Ladakissa ja Kashmirissa);
2) keskinen (T s a n g in ja Yy 1. Db us in
maakunnissa), jonka murteista Lhasan ja
ympäristön murre on tibettiläisten sivistyneiden
puhekieli ja koko Tibetin virkamieskieli, ja 3)
itäinen murreryhmä (K h a m s in maakunnassa), joka
on äänneasultaan likinnä vanhaa kirjallisuuden
kieltä (ts’os-skad) ja liittyy Bhotanin kielen
kautta muihin Tibetin alueen ulkopuolella oleviin
vanhoillisiin sukukieliin.
T. k. tuli Euroopassa tunnetuksi
kapusiinimunkkien välityksellä, jotka v:sta 1719
lähetyssaarnaajina vaikuttivat Lhasassa.
Täydellisemmät tiedot saavutti unk. tutkija Sändor Csoma
(ks. t.). joka pitkät ajat eli lamana Tibetin
luostareissa. Myöhemmin ovat uudelleen
lähetyssaarnaajat edistäneet t. k:n tutkimista.
[Kielioppeja: J. J. Schmidt, »Gramm. der tib.
Sprache" (1839), H. A. Jäschke, »Tib. grammar"
(1883). Sanakirjoja: J. J. Schmidt,
„Tib.-deutsehes Wörterbuch" (1841), H. A. Jäschke,
»Tibetan-engl. dictionary" (1881). Sarat Chandra
Das, »Tibetan-engl. dictionary" (1902).]
2. Kirjallisuus. Tibetin laajan
kirjallisuuden kehityksessä on huomattava kaksi
aikakautta. Ensimäinen aikakausi, klassillisen
kirjallisuuden aika, alkaa 7:nnen vuosis.
alkupuoliskolta, jolloin T. k:n ja kirjaimiston luoja,
Thonmi Sambhota, kuninkaan Intiaan
opiskelemaan lähettämä ministeri, kotiin palattuaan alkoi
buddhalaisen kirjallisuuden kääntämistä
sanskritista tibetiksi. Tätä käännöstyötä jatkettiin läpi
vuosisatojen Tibetiin syntyneissä lukuisissa
luostareissa. Luultavasti jo 10:nnellä vuosis. otettiin
kirjallisuuden ja buddhalaisuuden palvelukseen
kiinalaisilta opittu kirjain painamistaito, joka
suuresti edisti kansansivistyksen nousua.
Missään maassa ei ole siitä lähtien uhrattu niin
paljon aikaa ja varoja uskonnollisten kirjojen
oppimiseen ja levittämiseen kuin Tibetissä. Maan
oppineimmat kääntelivät kaiken saatavissa
olevan intialaisen kirjallisuuden ja perustettiin
korkeakouluja eli yliopistoja, jotka tavallisesti
jakautuvat neljään tiedekuntaan: liturgiseen,
uskonnonhistorialliseen. filosofis-metafyysiseen ja
lääketieteelliseen. Myöhempänä aikana kaikkia
buddhalaisen maailman kirjateoksia opiskellaan
yksinomaan tibetin kielellä. Suurimmat ja
tärkeimmät pyhistä kirjoista ovat »Kandzur" (kirj.
bkah-hgjur) 108:ssa suuressa nidoksessa ja sen
selityskokoelma ..Tandzur" (kirj. bstan-hgjur)
225:ssä nidoksessa. Niiden sisältöön on
Euroopassa vain vaillinaisesti ehditty tutustua.
Vasta 18:nnen vuosis. lopusta voi katsoa uuden
aikakauden alkavan. Tähän kuuluvien teosten
tunnusmerkkinä on suurempi itsenäisyys,
rikkaampi sanavarasto ja uusien lyhennettyjen
lausetapojen käyttäminen. Uudemmassa
kirjallisuudessa huomaa Keski-Tibetin murteiden
vaikutusta, m. m. myöskin siinä, että prefiksien käyttö
on häilyvämpi kuin klassillisessa kirjallisuudessa.
Mutta tämäkin uuden ajan kirjallisuus on
uskonnollista laatua. Paitsi puhtaasti klassillisia
aiheita tavataan nyt paljon apokryfisia teoksia,
spiritistisiä ja maagillisia asioita koskevia paino
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
