Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tiili ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1575
Tiiligotiikka—Tiiliteollisuus
1576
sassa, ovat vaarallisia, ja pursuvat kosteista
t ristii, aiheuttaen muurimädän (ks.
Muurin-s yö pii). Tämä vika, joka useimmin esiintyy
rannikkojen myöhäisissä savikerrostumissa,
voidaan poistaa polttamalla t:t
„sintraus"-kuumuu-dessa, tai sekoittamalla itse savimassaan
kemiallisesti vaikuttavaa baryyttia, viteriittiä (IiaC03)
tai klorbariumia (BaCL). Saven talvetus
auttaa myös vaikka vain osittain, vrt. Tiili teol
1 i s u u s. E. VJ-n- -ri.
Tiiligotiikka, luonnollisen kiven
puutteessa tiiltä rakennusaineena käyttävä
goottilainen tyyli (ks. t.). Oman, itsenäisen
ryhmänsä t. muodostaa Poli jois-Saksan tasangolla
ja muissa eteläisen Itämeren ympärillä olevissa
maissa (..baltilainen ryhmä"), joissa se aineen
pakosta ja varhaisempaan romaanilaiseen
tyyli-kehitykseen liittäen saa kireän, arvokkaan
luonteen. Kirkkorakenteessa katedraalityyppi,
kotimaahansa verraten, vaimenee porvarillisen
yksinkertaiseksi. Hallirakenne, josta triforiumit
häviävät ja jossa säästäen jäsennöidyt, pyöreät tai
monisivuiset pilarit usein kannattavat
tähtihol-via, on suosittu kirkkomuoto. Kaskaat,
nelikulmaiset tornirungot päättyvät korkeisiin
8-sivui-siin tornikekoihin, jotka aina ovat puusta.
Tukijärjestelmä kepeiden holvien vuoksi vähemmin
tärkeänä yksinkertaistuu tai, kuten ikkunain
ruusustokin, usein kokonaan puuttuu;
sistersiläi-nen tasapäätteinen kuori on yleinen. Ihan
koruttomana tämä baltilainen t. ajanpitkään
kumminkaan ei pysyttele, vaan käyttämällä lasitettuja
muototiilejä, tummanvärisiä tiilinauhoja sekä
rappausta paikoitellen (esim. seinäkomeroiden,
korkeiden räystäsfriisien ja umpigalleriain
pohjissa) yritetään täälläkin luoda
liiekkakiviveistos-ten kanssa kilpailevaa dekoratiivista komeutta.
Päädyt etenkin muodostuvat maalauksellisen
rikkaiksi. Tyylin varhaisempia töitä on Lyypekin
1270-1310 basilikaksi rakennettu Marian kirkko,
muita mainittavia tätä tyyliä edustavia kirkkoja
on esim. Liineburgissa, Rostockissa, Wismarissa,
Stralsundissa, sistersiläiskirkko Doberanissa;
lisäksi mainittakoon Lyypekin ja Stralsundin
raatihuoneet. Saksan ritariston linna
Marien-burgissa, Lyypekin Holsteintor ja Stendalin
Uenglingertor y. m. sekä vielä erinäisiä
kirkollisia ja maallikkorakenteita Pohjois-Saksasta,
Itämerenmaakunnista, Tanskasta,
Etelä-Ruot-sista. Hollannista ja Belgiasta. U-o ff.
Tiilikivi, poltettu tiili (ks. t.).
Tiiliruukki, eräs Viipurin (ks. t.)
esikaupungeista.
Tiilitehdas ks. Tiiliteollisuus.
Tiiliteollisuus käsittää rakennusalalla
esiintyvien saviteosten. pääasiassa muuritiilien sekä
myös salaojaputkien valmistuksen. Alkuaan tii
let. valmistettiin lihasvoimin; saven sotkivat
nautaeläimet jaloillaan, tiilet muodostettiin —
..lyötiin" — käsin, kuivattiin kentällä ja
poltettiin roviossa tai miilussa. Sitten tulivat
käytäntöön kierrettävä savikirnu 1. -rana, puumuotit,
kuivauslaudat ja katokset ja polttaminen
suoritettiin tiiliseinien rajoittamassa, useilla pesillä,
harvalla arinalla ja avonaisella katoksella
varustetussa n. s. kenttäuunissa. Tällaisessa
tiiliruukissa voidaan yhtenä työkautena
valmistaa n. 200,000 tiiltä lyöjää kohti. Meillä
on tämä menettely maalaisoloissa säilynyt nyky-
aikoihin saakka. V. 1854 Schlickeysen keksi
tiilikoneen ja 1858 Fr. Hoffmann kehäuunin.
Näiden monipuolinen kehitys ja konevoiman
käyttö töiden suorituksessa on t:sta kehittänyt
suurteollisuuden. Ajanmukaisessa tiilitehtaassa
saven kaivaa ja kuormaa sähköllä käypä
kaiva u s k o n c (kuva 1), ratavaunut vievät sen
sekoittajaan (kuva 2), jossa siihen
syötetään hiekka ja kuivike tai tarpeen vaatiessa
vettä. Seos kulkee edelleen kiviä erottavaan
telastoon ja hienotelaston kautta varsinaiseen
tiilikoneeseen, jonka ruuvi (n. s.
pro-pelli) työntää suuttimen kautta ,,tiilipötkyn"
leikkauspöydälle (kuva 2). Tässä tiilet
käsin tai koneilla leikataan valmiiksi,
työnnetään sarjoittain kuivauskehille tai
erikoisvau-nuiUe kuivausuuniin ja kuivattuaan
edelleen kehäu uniin vietäviksi. .Siellä ne käsin
ladotaan polttokanavaan ja poltetaan ollen
hehkuvina n. 2 vuorokautta; n. 10 vuorokauden
jälkeen ne jäähtyneinä käsin poistetaan ja ovat
siten n. 11-12 vuorokaudessa joutuneet
savikuo-pasta valmiiksi kauppaan laskettaviksi. — Saven
käsittelyssä noudatetaan neljää eri menettelyä:
1) M ä r k ä m e n e 11 e 1 y, johon kuuluu
käsin-lyönti ja koneellinen pehmeä-tiilenpuristus (kiiva
3), jolloin seos on hyvin vedenpitoinen.
Täydellisin saven muokkaus on liettäminen, jolloin
savi lietekoneella (kuva 4) sekoitetaan paljoon
veteen (1:8 ja 1:9), kivet, hiekka y. m. lisä
erottuvat ja seos johdetaan laajoihin altaisiin,
joissa savi laskeutuu pohjalle ja vesi pinnalta
haihtuu ja lasketaan pois. Myös
suodatin-puristimella vesi erotetaan pienemmistä
savimääristä. — 2. Puoli märässä
menettelyssä savea käsitellään 18-20%
vedenpitoi-sena, jotta tiilet voidaan kuivata syrjällään. Kun
luonnonsavi on usein melkoista
vedenpitoisem-paa, sekoitetaan siihen kuivikkeeksi savi- tai
tiili-jauhoa, joka murskataan
muserrusmyl-1 y s s ä (kuva 5), kuulamyllyssä (kuva 6)
tai desintegraattorissa (kuva 7). Koko
tiilenvalmistuskoneisto on edellä selitetyn (kuva
2) tapainen; suuremmat niistä voivat valmistaa
6,000 tiiltä tunnissa. Tämä menetelmä on
yleinen Euroopassa. — 3. Puolikuivassa
menettelyssä, joka on yleinen Ameriikassa ja
Euroopassakin laattojen valmistuksessa, savi
murskataan ilmakuivana muserrinmyllyssä
jauhoksi, joka kostutetaan 6-8%-vedellä ja
puserretaan vankoilla puristimilla tiiliksi. — K u
i-vaa menettelyä käytetään vain hienompia
laattoja valmistettaessa ja siinä savi
hienonnetaan pölyksi ja puserretaan (esim.
Metlacher-laattoja tehtäessä) vesipuristimilla jopa 250
ilmakehän paineella laatoiksi. Tiilien
kuivatus ulkoilmavajoissa kestää meidän
ilmanalassamme n. 20 vuorokautta n. 120 kesäisen
vuorokauden aikana. Tällainen lyhyt työkausi
on pakottanut keksimään keinotekoisia
kuivaa-mistapoja käyttämällä joko osittain
polttouuneista tai pakohöyrystä saatua lämpöä taikka
yksinomaan lämmintä ilmaa, n. s.
kuivaus-uuneissa. Edellisiä, joita meillä on useita
käytännössä, ovat m. m. Tlolzmannin, tansk.
Smidthin (kuva 8) ja ruots. Svedalan (kuva 9)
laitokset ja jälkimäisiä, omine
lämpökeskuksilleen ja lämpimän ilman paine-erosta johtuvine
tai koneellisesti saatuine vetoineen, Bockin (kuva
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
