Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tolstoj ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1667
Tolosa—Tolstoj
1669
Tolstoj.
ja valtiomiehiä. T:n isä, husaariväen
everstiluut-nautti, Nikolaj Iljits T.. oli elämänhaluinen mies
ja intohimoinen
kortinpelaaja, joka tuhlattuaan
suurimman osan melkoista
omaisuuttaan meni
naimisiin vähän kauniin eikä
aivan nuoren ruhtinatar
Maria Volkonskijn kanssa.
Tästä, muuten onnellisesta
avioliitosta syntyi neljä
poikaa, joista nuorin oli
Leo, ja yksi tytär. Äiti,
joka oli lahjakas,
herttainen nainen ja
erinomainen satujen kertoja, kuoli
Leon ollessa toisella
ikävuodellaan. Orvoiksi
jääneet lapset joutuivat
erään naissukulaisen,
neiti Jergoljskijn ja
kreivitär Osten-Sackenin
huomaan. V. 1840
viimemainitun kuoltua lapset
muuttivat Kasaaniin isän
sisaren luo. Täällä nuori Leo
joutui iloiseen ja
loistavaan seuraan. Mitä T.
kirjoissaan ..Poikaikä" ja
„Nuoruus" kertoo
Irtenje-vistä ja Nehljudovista, on
kuvausta hänen omasta
seuaikuisesta elämästään.
Hänkin tahtoi loistaa seurassa, mutta hän oli ruma,
kömpelö ja ujo. Samalla hänessä oli pyrkimys
ankaraan siveellisten velvollisuuksien täyttämiseen.
Hän mietiskeli jo silloin kaikkia elämän suuria
kysymyksiä, tarkasteli sen räikeitä vastakohtia
ja hänessä kehittyi ..alituinen moraalinen itsensä
analyysi, joka hävitti tunteen tuoreuden ja
arvostelun selvyyden". Saatuaan ensinnä kotiopetusta
eräältä saksalaiselta Rösselmanilta, josta hän on
.,Lapsuus" nimisessä kirjassaan antanut niin
herttaisen kuvan, ja senjälkeen eräältä
kovakouraiselta ranskalaiselta T. pääsi 1844, siis
15-vuotiaana, Kasaanin yliopistoon, jossa hän. vaikka
sangen epäsäännöllisesti ja vastenmielisesti,
opiskeli kolmatta vuotta ensinnä itämaisia kieliä ja
sitten lakitiedettä — koko hänen olentonsa oli
tieteellistä opiskelua ja tutkimusta vastaan —
kunnes hän 1847 siirtyi Jasnaja Poljanaan.
Täällä hän alkoi toteuttaa niitä
yhteiskunnallisia ihanteita, jotka siihen aikaan olivat kuin
ilmassa Venäjän aatelisten maanomistajain
keskuudessa. Hän yritti olla maaorjiensa
hyväntekijä. mutta epäonnistui: venäläinen talonpoika
— maaorja — ymmärsi häntä yhtä vähän kuin
niitä muutamia muita idealistisia nuoria
maanomistajia. jotka sovittaakseen esi-isiensä synnit
tekivät samanlaisia kokeita. T. ei saanut
herätteitä samanaikaisesta kansanvaltaisesta liikkeestä
Venäjäl.ii, vaan toimi aivan itsenäisesti,
korkeintaan häneen olivat vaikuttaneet Moskovan
slavofiilit ja Rousseau’n lukeminen — viimemainitun
vaikutus T:kin on yleensä valtava. V. 1848 hän
matkusti Piitariin aikoen suorittaa lakitieteen
kandidaattitutkinnon, mutta jättikin tuumansa
kesken ja palasi maatilalleen, josta usein kävi
Moskovassa hävittäen näillä retkillä korttipelissä
melkoisia summia. Tähän aikaan hän harrasti
myöskin intohimoisesti musiikkia. V. 1851 hänen
vanhempi veljensä Njkolaj, joka palveli upsee
rina Kaukaasiassa, kehoitti T:ta lähtemään
kanssansa ja T. lähtikin voidakseen yksinkertaisissa
oloissa elää vähällä, siliä hänen raha-asiansa
olivat pelipöydän ääressä joutuneet hunningolle.
Vietettyään ensin muutamia kuukausia yksinäistä
elämää vuoristossa hän suoritti juukkaritutkinnon
ja astui erääseen tykistöbrigadiin, jonka
asemapaikka oli Terekin varrella. Kaukaasian luonto,
joka niin ratkaisevasti oli jo ennen vaikuttanut
Puskiniiu ja Lermontoviin, herätti T:nkin. Hän
alkoi kirjoittaa, kertoa taiteilijan näkemyksessä
omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja lähetti
aikakauskirjaan „Sovremennik" „Lapsuus" nimisen
teoksen. Kertomuksen tavaton yksinkertaisuus,
terävä sielullinen erittely ja havainnollisuus voittivat
heti lukijain suosion, parhaat kirjailijat ja
arvostelijat antoivat sille ehdottoman tunnustuksen.
Vietettyään Kaukaasiassa kaksi vuotta T. lähti
Krimin sodan puhjettua Tonavan armeiaan
ottaen osaa sen taisteluihin ja oli senjälkeen
Sevastopolissa lokakuusta 1854 koko piirityksen
ajan. Keskellä piirityksen kauhuja tuo
urhoollinen upseeri kirjoitti ..Metsän hakkuu" nimisen
kertomuksen Kaukaasian elämästä ja
„Sevasto-poli joulukuussa 1854". Viimemainittu kertomus
ilmestyi heti senjälkeen „Sovremennik"issä ja
herätti yleistä ihastusta. Keisarikin luki sen ja
käski käyttämään T:ta hengelle vähemmän
vaarallisissa tehtävissä. T. ei kuitenkaan käyttänyt
etua hyväkseen, mutta kun hän oli tehnyt
muutamista kenraaleista pilarunon, joka saavutti
suuren suosion sotaväen keskuudessa, lähetettiin
hänet elokuussa 1855 kiireimmiten Pietariin.
Täällä hän julkaisi ,,Sevastopolin kertomukset",
joiden ensimäisenä osana oli äskenmainittu
„Sevastopoli joulukuussa". T. oli nyt kaikkien
tunnustama, kuuluisa kirjailija. Villin
vuoris-tolaiselämän ja sodan kieltäymykset hän korvasi
Pietarissa iloisilla, jopa hurjilla nautinnoilla.
Myöskin sen ajan parhaimpien kirjailijoiden
kanssa hän seurusteli, varsinkin Turgenevin
kanssa hän oli läheinen ystävä. Mutta pian oli
nautinnon pikari tyhjennetty. T. alkoi syventyä
omaan itseensä jfi hakea pysyväistä elämän
tyydytystä. Hän rikkoi välinsä kirjailijoiden kanssa
ja jätti „inhoten ihmisiä ja omaa itseänsä" 1857
Pietarin lähteäkseen ulkomaille. Matka Saksaan,
Ranskaan, Englantiin, Sveitsiin ja Italiaan,
samoinkuin toinen ulkomaanmatka 1860 oli T:n
silloisessa mielentilassa hänelle täydellinen
pettymys. Hän näki Länsi-Euroopasta vain
ulkonaisen kuoren, vastakohdan rikkaiden ja
köyhien välillä. Ainoastaan kansanopetuksen
järjestäminen Saksassa herätti hänen mielenkiintoansa.
Huomattavista henkilöistä hän tapasi vain
harvoja — hän oli liian suljettu ja ylpeä
hakeakseen tuttavuuksia. Mielen kääntymistä
sisäänpäin lisäsi vielä hänen rakastetun veljensä
kuolema tällä matkalla. T:n Venäjälle palatessa oli
maaorjuus juuri äsken lakkautettu ja hän haki
sisällistä tyydytystä työstä vapautettujen
talonpoikien hyväksi. Tässä häntä johti osaksi
slavo-fiiliromant.ikoilta peritty luulo, että rahvas on
paljoa korkeammalla sivistynyttä luokkaa, osaksi
halu olla hyödyksi lähimmäisilleen. Hän toimi
rauhantuomarina ja johtajana sekä opettajana
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
