Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tolstoj ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1667
Tolosa—Tolstoj
1671
perustamassaan koulussa, jossa johtavana
aatteena oli vapaus kaikista kasvatusopin
metodeista ja ulkonaisesta pakosta. Samassa
tarkoituksessa hän julkaisi myöskin „Jasnaja Poljana"
nimistä aikakauskirjaa, jossa oli
kasvatusopillisia kirjoituksia ja kertomuksia sekä
lasten-satuja. Näissä julkaisuissa hän esitti usein
sellaisia ajatuksia, että koko kulttuurikehitys ei
ole muuta kuin yhä parannettujen keinojen
keksimistä alemman kansanluokan riistämiseen.
Siksi syntyikin laajoissa vapaamielisissä
piireissä sangen kylmä mieliala T:ta kohtaan.
Häntä pidettiin vanhoillisena, vieläpä
taantumuksellisenakin. Kului hyvän aikaa ennenkuin yleisö
oppi tuntemaan T:n omituisen
kirjailijapersoonallisuuden. Yhteiskunnallisen toimintansa aikana
(1801 (14) T. meni 1862 naimisiin
saksalaissyntyisen moskovalaisen lääkärin Beersin tyttären
Sofian kanssa, josta hän sai tarmokkaan ja
käytännöllisen avustajan kirjallisessa työssään.
Yhteiskunnalliset harrastukset eivät sentään
vieneet häntä kokonaan pois kirjallisuudesta.
Voidakseen lukea alkukielellä suuria muinaisajan
kirjailijoita hän opiskeli kreikan kieltä. Hänen
kaunokirjallisista teoksistaan ilmestyi
erinomainen kertomus ,,Kasakat" (1863) ja vähän
aikaisemmin hän oli ryhtynyt kirjoittamaan
jättiläismäistä historiallista romaania „Sota ja rauha",
joka ilmestyi 1864-69. Siinä ei ole ainoastaan
usein suorastaan maalauksellinen panoraama
Napoleonin sodasta Venäjää vastaan, vaan
myöskin Venäjän kansan psykologia, varsinkin
joukko-ilmiöissä. Ja läpi koko jättiläisromaanin, tuon
Venäjän ..kansalliseepoksen" käy punaisena
lankana tekijän maailmankatsomus, hänen
käsityksensä historian kulusta ja persoonallisuuden
suhteesta siihen. ..Jokaisen ihmisen elämässä on
kaksi puolta: persoonallinen elämä ja
luonnonvoimainen, parvieliimä." Koska historia on
..ihmiskunnan tajuttoman, yleisen, parvielämän
ilmiö", suhtautuu T. itsetajuiseen persoonalliseen
toimintaan kielteisesti. Vain kollektiivinen järki,
joka ruumiillistuu kansan viisaudessa, voi
ratkaista suuret kysymykset. Siksi hän ei pidä
Napoleonista eikä edes Speranskijsta, vaan tekee
sankariksi Kutuzovin, koska tämä toimi vain
tuon itsetajuttoman kansan tahdon täyttäjänä.
Kaikissa tähänastisissa T:n teoksissa on
jonkinlainen panteistinen elämänilo, mutta hänen
seuraavassa suuressa romaanissaan ..Anna
Karenina" (1873-76) ilmenee jo sisäinen murrostila,
varsinkin tekijää itseänsä kuvastavan Levinin
persoonassa. Niin paljon kuin teoksen erinomaista
ylhäisömaailman kuvausta ihailtiinkin. ei sen
syvälle pohjaavaa sielullista erittelyä ja siinä
esiintyvää sisäJlistä eetillistä kilvoittelua
kuitenkaan täysin ymmärretty ennenkuin vasta
useamman vuoden kuluttua. Tämän
Levin-kautensa sielullista murrosta T. on kuvaillut
kirjassaan ,,’Tunnustus" (1881). Hänen elämänsä oli
pimennyt, sillä hän ei voinut selvittää itselleen
sen tarkoitusta ja päämäärää, koko se pohja,
jolla hän oli seisonut, tuntui murtuneen.
T:n harrastukset keskittyvät nyt
uskonnollis-filosofisten kysymysten ympärille. Hän
seurusteli pappien, erakkojen ja lahkolaisten kanssa
sekä tutkisteli kirkkoisien ja filosofien
kirjoituksia. Yksityisessä elämässään hän luopui
kaikista mukavuuksista. Tältäkin kaudelta on kui
tenkin muutamia taiteellisia teoksia, kuten
erinomainen „Ivan Iljitsin kuolema" (1886), täri
syttävän vaikuttava näytelmä »Pimeyden valta"
(1886), huvinäytelmä »Sivistyksen hedelmät"
(1889), »Kreutzer-sonaatti" (1890), »Isäntä ja
renki" (1895) sekä suuri romaani
»Ylösnousemus" (1899), jotka kaikki voimakkaalla tavalla
tuovat eteemme T:n silloiset uskonnolliset
mielipiteet ja koko hänen maailmankatsomuksensa.
Käsityksensä taiteen tehtävistä hän esitti
kirjassa »Mitä on taideY" (1898) ja »Shakespeare
ja draama" (1906). Aivan yksipuolisesti
arvostellen maailman kirjallisuuden ja taiteen
mestareja hän pitää heidän merkitystään
vähäpätöisenä, vieläpä vahingollisenakin. »Kuta enemmän
antaudumme kauneudelle, sitä enemmän
loitto-nemme hyvästä." Syvimpänä tarkoituksena on
kuitenkin, että taide vain silloin kun se
kannattaa ja ilmaisee aikansa suuria
elämäntarpeita, on oikeutettu ja elinvoimainen. T:ta
aska-roittavat ennen kaikkea siveelliset kysymykset
ja hän ratkaisee ne etupäässä alkukristillisyyden
tavoin. Me emme saa tehdä pahaa ei
suoranaisesti eikä välillisesti, kuten esim. valmistamalla
sotaa sotapalveluksen kautta. Radikaalisessa
johdonmukaisuudessa hän ei taistele ainoastaan
sotaa, vaan koko nykyistä valtio- ja
yhteiskuntarakennetta vastaan. Hän on idealistinen
anarkisti. Ratsionalistina luonteisilta
taipumuksiltaan hän ei hyväksy uskonnossa mitään
irratsio-naalisia, yliluonnollisia aineksia, kuten
kolminaisuutta, Kristuksen kuolleistanousemista ja
sakramentteja, vieläpä hän ivaakin niitä.
Yhden-jaksoisesti T. on esittänyt uskonnolliset
mielipiteensä kirjassa »Mikä on uskoni?" (1884|.
Hänen muista lukuisista, suorastaan
uskonnollisista kirjoituksistaan mainittakoon vielä »Lyhvt
evankeliumin selitys" (1881), »Dogmaattisen
teologian kritiikki" (1881), »Kristuksen oppi esi
tettynä lapsille" (1908). Ei aivan
perusteettomasti onkin hänestä sanottu, että hän on
Venäjän Rousseau ja Voltaire samassa persoonassa.
Venäjän kirkko ja hallitusmiehet, jotka jo kauan
olivat pelänneet T:ta ja estäneet useita hänen
kirjojaan ilmestymästä Venäjällä, lausuivat
pyhiin synodin kautta 22 p. helmik. 1901
tuomionsa: synodi erotti T:n kirkon yhteydestä.
Tämän toimenpiteen johdosta T:n vaikutus vain
lisääntyi. Ristiriita, joka vallitsi T:n elämän
ihanteiden ja niiden ulkonaisen toteuttamisen
välillä, kalvoi suuren vanhuksen mieltä. Samalla
jyrkällä johdonmukaisuudella, jolla hän oli
muodostanut eetilliset mielipiteensä, hän tahtoi
myöskin vihdoin kaikista perheen ja ympäristön
tuottamista esteistä vapaana elää sitä yksinkertaista
elämää, josta hän oli niin paljon kirjoittanut.
Hän lähti pois kotoansa, mutta kuoli tällä
matkalla 21 p. lokak. 1910 ja haudattiin
toivomuksensa mukaan Jasnaja Poljanaan, koko Venäjän
kansan ja koko sivistyneen maailman edustajien
osoittaessa kunnioitusta suuren vainajan
muistolle. T:n vaikutus ei ulotu yksin Venäjälle,
koko maailma oli hänen lukijakuntansa ja
siveellis-yhteiskunnallisille mielipiteilleen hän
sai hartaita kannattajia kaikissa maissa.
Varmaan ei kukaan muu 19:nnen vuosis. kirjailija
ole saanut osakseen yhtä suurta tunnustusta.
Hänen merkitystään 011 vielä mahdoton täysin
arvioida. Ajattelunsa huomattavista lieikkonk-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
