Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Topelius, 3. Toini Matilda - Topiikka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1695
Topiikka
,—Topsøe
1696
3. Toini Matilda T. (1854-1910),
kirjailija, edellisen tytär, julkaissut tekstejä useihin
kuvakirjoihin, kertomukset ,,l utvecklingstid"
(suom.), „l«’amiljen Himmelst järna",
„Siden-svuhnska holaget" (1892; suom.) y. m. sekä
satukokoelman „Sommarsnö oeh vintersno" (suom.)
ja toimittanut lastenlehteä „Nya Trollsländan".
Topiikka (kreik. topos = paikka), puhetaidossa
käytetty oppisana, jolla tarkoitetaan taitoa
löytää ja käyttää yleisiä lauselmia ja
todistusperus-teita retorisesti käsiteltävää ainetta varten.
Topinard /töpinä’r], Paul (s. 1830), ransk.
lääkäri ja antropologi, toimi professorina École
d’authropologie-laitoksessa Pariisissa. Oli ..Kevue
d’anthropologie" nimisen aikakauslehden
toimittajana.
Topografia (kreik. topos = seutu, ja grapliein =
kirjoittaa), yksityiskohtia mahdollisimman
tarkasti kuvaileva paikallinen maantiede. —-
Topografisista kartoista ks. Kartta.
Topologia (kreik. topos =;seutu, ja logos =
oppij, paikkakuntaoppi, paikkakuutatiede.
Toppasokeri ks. Sokeri.
Toppelius (Topelius) J-C-] -suku on
saanut nimensä Toppilan talosta, joka sijaitsi
nykyisen Oulun kaupungin alueella. Suvun
ensi-mäinen tunnettu jäsen Jakob toimi 1600-luvulla
kauppiaana Oulussa. Hänen pojanpoikansa,
oululainen tullitarkastaja Mikael, joka
ensimäi-senä käytti T. nimeä ja joka kuoli ison vihan
aikana liuotsissa, oli naimisissa kristityn
juu-talaisnaisen Maria Zebulonin kanssa, josta suvun
taiteellisten lahjain sanotaan periytyvän, vrt.
Topelius.
1. Mikael T. (1734-1821), suom.
kirkkomaa-laaja, s. 10 [i. kesäk. 1734 Oulussa, jossa isä
Ivristofer T. toimi ammattimaalarina ja
sittemmin tullinhoitajana. Kotonaan T. oppi taiteensa
ensi alkeet saaden samalla seurata sukulaisensa
Lars Galleniuksen kirkkojen koristamistyötä.
V. 1751 T. joutui Iisalmen kirkkoherran H. Ilel
singiuksen suosituksesta Tukholmaan
hovimaa-laaja J. Paschin oppilaaksi. Syksyllä 1752 hiin
palasi kotimaahan alkaakseen omintakeisen
taiteili jauransa. Vaikka hänen opintonsa olivatkin
sangen puutteellisia, harjoitti hän ahkerasti
maalaamista koko ikänsä elättäen itsensä ja
perheensä koristamalla Pohjanmaan ja Savon
kirkkoja. Hänen omien arveluillensa mukaan hänen
maalauksiaan oli n. 40 kirkossa; myöhefnmin
ovat kumminkin useat hänen töistään
joutuneet häviön omiksi, osaksi siitäkin syystä, että
hän käytti kestämättömiä liimavärejä.
Aikaisimmat T:n maalauksista (v:lta 1756) ovat.
Hailuodon kirkossa; niitä seurasi sitten pitkä sarja
sekä varsinaisia seinämaalauksia että
alttaritauluja. Viimemainituista on vanhin Paavolan
kirkkoon maalattu (v:lta 1765); sen aiheena
on Kristus syntisten keskellä. T:n
mielikuvituksen suurta joustavuutta osoittaa se, että vaikka
hän on ainakin kymmenen eri kertaa
maalannut ristiinnaulitsemisen ja melkein ylitä useasti
myöskin P. ehtoollisen, Getsemane-kolitauksen
y. m. tuttuja aiheita, ei hän kumminkaan ole
milloinkaan suoraan jäljentänyt aikaisempia
töitään. Samaa voi sanoa myöskin hänen
saarnatuolin laitoihin maalaamistaan evankelistani
kuvista, joissa varsinkin hänen oivallinen
luon-teistelukykynsä tulee näkyviin. Moniin maalauk-
siinsa hän on sitäpaitsi saanut melkoista
vauhtia ja vaikuttavaisuutta, kuten Haukiputaan kir
kon tunnetuissa ’kuvissa: Simson surmaa
jalopeuran ja Viimeinen tuomio. Pienempiä maalauk
sia ympäröivissä kehyksissä on huomattavissa
myöskin aito rokokomaista siroutta, joka lienee
perua hänen Tukholmanajaltaau. Paitsi
seinämaalauksia ja alttaritauluja T. valmisti joukon
pieniä uskonnollisaiheisia tauluja, jopa
muotokuviakin. Tekotavan kannalta arvostellen eivät
T:n maalaukset tosin täytä kovin suuria
taiteellisia vaatimuksia: hänen koulutuksensa oli
ollut liian vaillinaista, mutta ne osoittavat
kumminkin hänellä olleen huomattavia
taiteilijalah-loja: mielikuvitusta ja alkuperäisyyttä, jopa
huumoria ja voimaakin. T. kuoli Oulussa 28 p.
jouluk. 1821. [E. Nervander, .,Mikael Toppelius
ja hänen teoksensa" (1905).] F. Jj.
2. Gustaf T. (1786-1864), edellisen poika,
lääkäri; tuli 1812 lääketieteen lisensiaatiksi
Upsalassa. T. toimi alkuansa sotilaslääkärinä,
m. m. v:n 1813 sodan aikana Holsteinissa ja
Alankomaissa; tuli 1814 lääketieteen
apulaiseksi Karoliiniseen laitokseen Tukholmassa; oli
v:sta 1815 kaupunginlääkärinä Oulussa. T.
harrasti rokotuksen levittämistä ja osoitti
muutenkin suurta toimeliaisuutta varsinkin kovina
aikoina, Oulun palon jälkeen 1822 ja
katovuosina 1832-33, perusti 1845 Oulun säästöpankin
ja otti myöskin osaa läänin talousseuran
toimintaan. T. harrasti myöskin suomenkielen
viljelyä, kirjoitti suomalaisia runoja sanomalehtiin
ja otti osaa vanhemman veljensä Zacharias
Topeliuksen runokokoelmain keräämiseen ja
julkaisemiseen.
3. Woldemar Feodor T. (s. 1858), suom.
taidemaalari, palveli upseerina Suomen
kaartissa. Opiskeli maalausta v:sta 1881
Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, Hj. Munsterhjelmin
johdolla 1884-86 sekä 1887-88 Pariisissa ja
1892-95 Kööpenhaminassa P. S. Krøyerin oppilaana.
Oleskeli Hovingin matkarahalla 1897 ja 1898
Ranskassa, Englannissa ja Italiassa sekä kesät
1899 ja 1900 merimaalaukseen perehtyäkseen
Ruotsin länsirannikolla. T. on raikkaalla
realismilla kuvannut varsinkin myrskyistä merta
ja rantamaisemia, valiten aiheensa Suomen.
Ruotsin. Englannin ja Bretagnen rannikoilta.
Kotimaassa hän on saanut pariin kertaan palkintoja
maalauksistaan sekä Pariisin
maailmannäyttelyssä 1900 -mention honorablen. Kevättalvella
1916 T:lla oli suurenpuoleinen yksityisnäyttely
Helsingissä. F. L.
Toppila. 1. ks. O u 1 u, palsta 1715. —2. S a li a
ks. O u 1 u-y h t i ö.
Toppilansalmi ks. Oulu. palsta 1715.
Topsøe
sof, Vilhelm Christian [-Sigurd (1840-81), tansk. kirjailija ja
sanomalehtimies, tuli 1872 ,.Dagbladet"in toimittajaksi ja
johti etevällä tavalla lehteä kuolemaansa saakka.
Kaunokirjailijana T. tuli huomatuksi
romaanillaan ,,Jason med det gyldne skin" (1875) ; sitä
seurasi ..Nutidsbilleder" (1878) ja ..Fra
studie-bogen" (1879). Näissä teoksissaan, joiden aiheet
ovat otetut aateliston ja korkeamman
porvariston piireistä, T. osoittautuu eteväksi
todellisuuden kuvaajaksi ja hienoksi sielunelämän
tarkkaa-jaksi, saavuttamatta kuitenkaan ehyttä ja
taiteellista kokonaisvaikutusta. T:n muun tuotan-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
