Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Torpparikysymys
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1723
Torppari kysytnys
kautinen vuokra-aika pakolliseksi sellaisilla
vuokra alueilla, joihin kuului suhteellisesti
paljon viljelyskelpoista maata. Vuokranantajalle
säädettiin täydellinen korvausvelvollisuus
vuokramiehen tekemistä parannuksista. — Kuu näiden
uusien säännöksien ohella ei pidetty huolta siitä,
että vuokranantajat olisivat tulleet estetyiksi
vuokramiehiään häätämästä, tulivat tällaiset
häädöt yleisiksi. Niiden johdosta
talonosanvuokra-miesten luku siinä määrin väheni, että niitä
v. 1900 oli jäljellä vain n. 27,000 ja sittemmin on
väheneminen edelleen jatkunut. Vuokramiesten
vähälukuisuuden takia ei Norjassa nykyään ole
maanvuokrakysymystä yhteiskunnallisena
kysymyksenä olemassa.
Tanskassa oli 1700-luvun puolivälin seu
(luilla n. 3/4 koko maan pinta-alasta
herrasmaan-omistajain alustalaislampuotien hallussa. Näistä
useimmat hallitsivat alueitansa n. s.
säännöstelyllä vuokraoikeudella (f(este). Jo 1683 oli
säädetty, että mitään maakylää tai
talonpoikais-tilaa ei saanut jättää asumatta ja autioksi
lisäämään päätilan viljelyksiä. Täten oli siis
vuokra-alueiden pysyminen erityisinä viljelminä
turvattu. Tehokkaampi lainsäädäntö tällaisten
vuokramiesten aseman parantamiseksi saatiin
aikaan 1700-luvun lopulla. Siten 1787
määrättiin, että vuokralle antamisen tapahtuessa oli
aina pidettävä katselmus. V. 1790 uudistettiin
jo 1523 ja 1683 annetut säännökset, joiden
mukaan elinkautisen vuokra-ajan tuli olla
pakollinen. V. 1792 sallittiin kuitenkin vuokralle
antaminen myös 50 v:ksi. Sen epämääräisyyden
poistamiseksi, joka vuokramiehiä rasittavassa
päivätyö velvollisuudessa (lioveri) oli yleinen,
kehotettiin asianosaisia tekemään siitä
sopimuksia sekä säädettiin, että missä sopimusta ei
muuten saatu aikaan, hallituksen asettamien
arvio-miesten oli annettava lausunto sen suuruudesta.
V. 1799 säädettiin nimenomaan, että
päivätyö-velvollisuuden suuruuden tuli olla kaikkialla
määrätty.
Tällaiset uudistukset, jotka olivat aiheuttaneet
paljon mielten kuohua ja yhteiskunnallisia
riitoja. saivat suurtilalliset pienentämään
maa-omaisuuksiaan ja myymään vuokraviljelmiään
vuokramiesten omiksi. Samalla ne saivat aikaan
suuren maanviljelyksen edistymisen sekä yleisen
hyvinvoinnin kohoamisen.
Jo 1700-luvulla oli ollut esillä kysymys
alustalaislampuotien saattamisesta
pakkolunastuksella viljelmiensä omistajiksi. Tämä kysymys
tuli entistä suuremmalla ponnella esille
1800-luvun puolivälin seuduilla. Tuloksena näistä
pyrkimyksistä oli laki 19 p:ltä lielmik. 1861,
joka monessa kohden paransi vuokramiesten
asemaa ja samalla valmisti maanomistajalle, joka
möi vuokra-alueita vuokramiehille, siitä
erinäisiä etuja. Vuokra-alueiden myyminen, jota jo
jiakkolunastuskysvmyksen esillä ollessa oli sangen
laajasti toimitettu, sai tämän uuden asetuksen
johdosta erikoisen vauhdin. Siten oli
alustalais-lampuoteja
1850—21,600
1857—14,700
1873- 8,831
1905— 3,695
Vaikka alustalaislampuoteja siis nykyään on
vain aivan vähän, on kysymys niiden aseman
järjestämisestä vielä päiväjärjestyksessä.
1724
Sitä mukaa kuin alustalaislampuotien luku
väheni, tapahtui Tanskassa, samoin kuin Norja*
sakin, talonosanvuokramiesten (hiismand) luvun
lisääntyminen. Näiden vuokramn sten lukuisuus,
huono asema sekä niistä johtuvat
yhteiskunnalliset ja taloudelliset epäkohdat saivat
kysymyksen heidän asemansa parantamisesta esille 1830
luvun valtiopäivillä. Asian ajaminen sai
kuitenkin erityisen vauhdin vasta sitten kuin vuokra
miesluokan keskuudessa oli 1840-luvulla
syntynyt vilkas, poliittista laatua oleva liike aseman
parantamiseksi. Heidän keskuudestaan nousi
yksityisiä. voimakashenkisiä miehiä, jotka rupesivat
kiertämään mökistä mökkiin kysymystä selvit
täen ja nostaen vuokramiesluokkaa asiatausa aja
maan, saaden itse osakseen vallassaolevien taholta
paljon ikävyyttä ja vainoa. Mutta tuloksena
olikin, että jo 1848 saatiin aikaan säännöksiä
m. m. päivätyövelvollisuuden poistamisesta ja
elinkautisten vuokrasopimuksien teon
edistämisestä. jotapaitsi m. m. maanomistajani
kurinpito-oikeus poistettiin. Kysymys vielä pitemmälle
menevien parannuksien aikaansaamisesta pysyi
kuitenkin edelleen päiväjärjestyksessä ja
vihdoin saatiin sellaisia aikaan lailla 23 piltii
toukok. 1902. Siinä säädettiin m. m. vuokrapakko
erinäisiin talonosan vuokraviljelmiin
sovellettavaksi, myönnettiin vuokramiehelle korvaus
vuokra-alueella tehdyistä parannuksista ja
velvoitettiin vuokranantaja pitämään vuokrakauden
alussa huolla tulokatselmuksen pitämisestä.
Tämäkään uusi lainsäädäntö, joka oli kohdannut
maataomistavan luokan taholta erinomaisen kii
vasta vastarintaa, ei ole vielä vuokrakysymystä
Tanskassa lopullisesti järjestänyt, vaan on se
siellä vielä päiväjärjestyksessä.
Preussissa tapahtui vuokrasuhteiden jär
jestely 1800-luvulla toimeenpannun
alustalais-vapautuksen yhteydessä. Siten säädettiin 1811.
että kaikki viljelmät, joita hallittiin muulla kuin
omistusoikeudella, oli muutettava vapaalla ja
täydellä omistusoikeudella hallittaviksi korvausta
vastaan, joka oli maanomistajille maksettava
osaksi maassa, osaksi rahassa, ja tämän tuli
tapahtua silloinkin kuin viljelmää oli vain
määräaikaisella vuokraoikeudella hallittu. Näitä
määräyksiä tosin sitten rajoitettiin ediktillä 29 p :ltä
toukok. 1816, mutta ne saatiin uudelleen
laajennetuiksi asetuksella 2 p:Itä maalisk. 1850. Tällä
asetuksella erinäiset, m. m. perinnölliset
vuokramiehet tehtiin asetuksen voimaanastumispäivästä
vuokra-alueittensa omistajiksi. Asetus ulotti
kuitenkin järjestelyn vain niihin vuokrasuhteisiin,
joissa oli n. s. alustalaissuhde olemassa.
Perusajatuksena järjestelyssä oli. että vuokramiehen tuli
saada viljelmä omakseen ja päästä vapaaksi
isän-nyyssuliteen alaisuudesta, samalla kuin
vuokranantajan tuli päästä vapaaksi niistä
velvollisuuksista, joita hänellä vuokramieheen nähden
henkilökohtaisesti oli. Vuokra-alueilta suoritettava
vero oli maanomistajilta lunastettava asetuksen
voimaan astuessa suoritetun vuokramaksun
mukaan. Näiden maksujen välittämiseksi
perustettiin erityinen veropankki, joka suoritti
maanomistajalle koko hänelle tulevan korvauksen
haltiavelkakirjain (Rentenhriefj muodossa.
Velkakirjan pääoma laskettiin vuokramiehen
vuotuismaksun 20-kertaiseksi määräksi. Sen sisällölle
tuli viljelmän haltian suorittaa vuosittain 4 %
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
