Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Torpparikysymys - (Printed column numbers are offset by +100)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1827
Torpparikysymys
1728
Torppien väheneminen, johon ovat vaikuttaneet
yleiset taloudelliset ja yhteiskunnalliset syyt,
erityisesti väestön siirtyminen tehdaspaikkoihin ja
kaupunkeihin sekä ulkomaille, on kuitenkin
osoittanut, että maanvuokraolot vaativat muita
toimenpiteitä edellämainitun lainsäädännön lisäksi.
Eräs hallituksen asettama komitea saikin 1911
valmiiksi verraten radikaaliseen suuntaan
käyvän ehdotuksen tällaisiksi toimenpiteiksi. Tämä
ehdotus ei kuitenkaan ole vielä johtanut
lopulliseen lainsäädäntöön asiassa.
S u o m e s s a on vuokraviljelmien luku
suhteellisesti suurempi kuin missään muussa
Euroopan maassa, lukuunottamatta Englannin ja
Irlannin aivan erikoisia oloja. Viljelmien koko luvusta
on vuokraviljelmiii
Tanskassa ..........................................................15 %
Saksassa ..............................................................27 %
Hauskassa ..........................................................29 %
Ruotsissa ............................................................40 %
Suomessa ......................................................59 %
Isossa Britanniassa ..........................................87 %
Samat syyt kuin muualla tekevät
vuokraviljelmien suuren lukumäärän meilläkin epäedulliseksi.
Puhtaasti taloudelliselta kaunalta on huomattava,
että vuokra-alueisiin kuului v. 1901 viljeltyä
maata kaikkiaan 652,000 ha eli n. 23% viljellyn
maan koko alasta. Sellaisiin torppiin ja
lampuotitiloihin, joita v:n 1909 maanvuokra-asetus
tarkoittaa, kuului v. 1912 peltoa 199,965 ha ja
luonnonniittyjä 104.475 ha eli yhteensä 304,440
ha viljeltyä maata. Vuokra-alueiden
viljelyskun-nosta 1912 tehtyjen kysymysten johdosta ilmoitti
38,s% maan kaikista vuokralautakunnista, että
vuokra-alueiden viljelykset
vuokralautakuntapii-rissä ovat yleensä huonommassa kunnossa kuin
maanomistajani omassa hallussa olevat
viljelykset, Tämä siis tietää maalle vuosittain suurta
taloudellista tappiota. Vuokra-alueisiin kuuluu
myös verraten laajoja aloja viljelyskelpoista
maata. Siten n. 56% maan kaikista
vuokralautakunnista ilmoitti v. 1912 vuokra-alueilla
asianomaisissa vuokralautakuntapiireissä yleensä
olevan uutisviljelysmahdollisuuksia. Kun nämä
viljelyskelpoiset maat jäävät vuokramiesten
köyhyyden ja epävarman aseman johdosta viljelemättä,
lisää tämä melkoisesti vuokrajärjestelmästä
johtuvaa taloudellista tappiota. — Torpparit ja
lampuodit suorittivat v. 1912 maanomistajille
vuokramaksuina hevospäivätöitä 596,260 ja
jalkapäivätöitä 1,788,408, joiden yhteenlaskettu raha-arvo
oli n. 6,588,200 mk. Kun vuokramiehet,
vuokrasuhteissa vallitsevien epäkohtien johdosta, yleensä
suorittavat veropäivätyönsä haluttomasti ja sillä
tuloksella, että niiden arvo monin paikoin
lasketaan vain n. ~l3:ksi tavallisten palkkainiesten
päivätöistä, aiheutuu tästä vuosittain maalle
miljoonissa markoissa laskettava taloudellinen
tappio. — Taloudelliselta kannalta on myös
epäkohdaksi katsottava se, että viljelystyö
maanomistajani omassa hallinnassa olevilla viljelmillä, joissa
varsinaisen tilattoman väestön tulisi saada
työansiota, teetetään suureksi osaksi vuokramiehillä,
joista useimmat voisivat käyttää koko
työvoimansa omalla viljelmällään. Lisäksi vuokra-alu
i-den paremmin viljeleminen tekisi myös
mahdolliseksi kotimaisen viljan- ja muiden
elintarpeiden tuotannon lisäämisen. Vuokramiesten
saattaminen alueittensa omistajiksi lisäisi teollisuus-
tuotteitten menekkiä omassa maassa ja
vilkastuttaisi teollisuuden ja maanviljelyksen välistä
vuorovaikutusta, aiheuttaen myös siten
taloudellista nousua.
Tällaisten taloudellisten syiden ohella vaativat
maanvuokraolojen järjestämistä meillä myös
yhteiskuntapoliittiset syyt, Torppariluokka on
meillä syystä tyytymätön asemaansa, kun sillä
useinkaan ei näytä olevan mitään
mahdollisuuksia kohota torpparin asemaa korkeammalle ja kun
tämä asema on monessa suhteessa käynyt
sietämättömäksi. Ja samoin ovat maanomistajat
useissa tapauksissa vuokrajärjestelynään
tyytymättömiä. Vuokramaksun suuruus on usein
määrätty aikana, jolloin maalla oli vain pieni osa
sen nykyisestä arvosta. Jos se on määrätty sil
loin rahana, ei vuokramaksu nykyään usein
läheskään vastaa niitä etuja, joita vuokramiehelle
kuuluu. Jos taus vuokramaksu on määrätty
päivätöinä, johtuu päivätöiden arvon suuresta
kohoamisesta, että vuokramaksu nykyisen
päivätyön hinnan mukaan rahaksi muutettuna on
vuokramiehen nauttimiin etuihin verraten
kohtuuttoman korkea. Vuokranantajalle taas eivät
vuokramiesten päivätyöt ole yhtä sopivia kuin
ennen, koska uudet viljelystavat vaativat niihin
ja erityisesti koneiden käyttöön tottunutta väkeli
ja koska myöskään vuokramiesten hevoset, eivät
aina ole uusien maanviljelyskoneiden
vetämiseen sopivia. Vuokramiesten
metsänkäyttö-oikeudet ovat usein määrätyt aikana, jolloin
metsällä oli vain osa sen nykyisestä arvosta. Siitä
johtuu, että aikaisemmin myönnettiin suhteelli
sesti laajoja metsänkäyttö-oikeuksia, jotapaitsi
vuokramiehillä on monasti ollut tilaisuus vuokra
kirjan epätarkan sanamuodon perusteella
käytännössä laajentaa näitä oikeuksiansa yli sen,
mitä alkuaan oli tarkoitettu. Kun metsän arvo
nykyään on moninkertainen entiseen verraten,
on tämä omiansa aiheuttamaan epäsuhdetta
vuokramaksun ja vuokramiehen nauttimien
etujen välillä. Ne tapaukset eivät olekkaan aivan
harvinaisia, joissa vuokramaksu ei vastaa edes
vuokramiehelle kuuluvan metsänkäyttöoikeuden
arvoa. Vuokramiehille kuuluvat laidunoikeudet
eivät myöskään enää aina sovellu nykyaikai
seen maatalouden järjestelyyn. Ennen
kaikkea on kuitenkin vuokramiesten kannalta
arveluttava heidän riippuvaisuutensa
maanomistajasta ja epävarma asemansa. V. 1912 oli kaikista
torppareista ja lampuodeista 30% suullisen
sopimuksen varassa ja muutamissa lääneissä
enemmänkin (Uudenmaan l:ssä 45% sekä Viipurin ja
Mikkelin l:eissä 42%). Mäkitupa-alueilla oli
vastaava luku koko maassa 56% (Uudenmaan 1 :ssä
67%, Turun ja Porin l:ssä 63% ja Hämeen 1 :ssä
61%). Lisäksi on joukko sellaisia kirjallisia
vuokrasopimuksia, jotka on voitu milloin tahansa
irtisanoa. Nämä molemmat ryhmät
huomioonottaen havaitaan, että sellaisia vuokramiehiä,
joille vuokra-alueen hallinta on ollut turvattuna
vain vuodeksi eteenpäin, on ollut n. 31%
torppareista ja n. 52% mäkitupalaisista. Ja esim.
Uudenmaan l:ssä olivat vastaavat luvut
52 ja 63%. Tämä epävarma asema on ollut
vuokramiehille sitä arveluttavampi, kun usein
ne henkilökohtaiset suhteet, jotka
vuokrasuhteen syntyessä ovat vuokranantajan ja
vuokramiehen välillä vallinneet, ovat myöhemmin hävin-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
