Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tšeremissit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1867
Tseremissit
1860
aikana t:llii oli omat ruhtinaansa.
Vallanalaisuuteen kuului määrätyn veron (.asakin)
maksaminen sekii avustus sodassa. Mitä jälkimäiseen
tulee, niin t. esim. 1455 tataarien
vaatimuksesta asettivat 30,000 jalkamiestä venäläisiä
(Iivana III :ta) vastaan. Samoin t. taistelivat
venäläisiä vastaan Kasaanin edustalle
rakentamistaan varustuksista Vasilij III:n aikana.
T. vartioivat N.-Novgorodista Kasaaniin
johtavia teitä ja torjuivat monesti voitollisesti veu.
voivodien hyökkäykset. Niinpä t. esim. 1530
tuottivat ruhtinas Fedor Obolenskij-Tjopatalle
tappion, jossa tämä menetti koko kuormästonsa
sekä 70 tykkiä. Mutta Iivana Julman päästyä
Moskovan herraksi kääntyi onni t :llekin
vastaiseksi. Tataarilaisvallan heiketessä sisäisten
riitaisuuksien vuoksi pitivät ne t., jotka asuivat
Volgan eteläpuolella, n. s. vuoritseremissit,
vii-saimpana ajoissa rakennella liittosuhteita
läntisen naapurin kanssa. Ile lähettivät 1546
Moskovaan lähettiläitä, jotka selittivät olevansa
valmiit auttamaan venäläisiä tataareja vastaan.
Iivana Julma lähetti heti ruhtinas Aleksanteri
Gorbatyjn vuoritseremissien luo, jotka tälle
antoivat 100 panttivankia uskollisuutensa
Vakuudeksi. Mutta Volgan pohjoispuolella asuvat n. s.
niittytseremissit pysyivät yhä edelleenkin
tataarien liittolaisina ja ahdistelivat menestyksellä
niitä ven. sotajoukkoja, jotka Galitsista päin
pyrkivät Kasaania ahdistelemaan. Vasta silloin,
kun Kasaani kukistui 1552, tunnustivat
niitty-tseremissit Moskovan ylivallan.
Moskovan ja Venäjän vallan aika.
Venäläiset laskivat heti sekä t. että votjaakit
raskaaseen veronalaisuuteen, koettivat taivutella
heitä kristinuskoon ja anastelivat heidän
maitaan. Siitä oli seurauksena, että nämä
sukulaiskansat jo 1553 tekivät liiton kieltäytyen
maksamasta veroa sekä nousivat kapinaan Moskovaa
vastaan. Vasta 1557 kapina saatiin kukistetuksi.
V. 1572 t. jo olivat uudessa kapinassa toivoen
saavansa apua Krimin tataarikaanilta; mutta
kun apua ei tullutkaan, niin täytyi
kapinoitsijain laskea aseensa. Sitkeämpi oli 1582
syttynyt yritys, jota venäläisten kasaanilaiset
voi-vodit eivät omin neuvoin kyenneet kukistamaan:
Moskovasta täytyi pyytää apujoukkoja, joiden
sitten askel askelelta täytyi uudestaan
valloittaa t:n maa. Nyt venäläiset rakensivat t:n
alueelle useita linnoituksia (Kozjmodemjanskin.
Tsiviljskin, Koksajskin, Santsurskin jaUrzumini,
joiden avulla seuraava kapina 1592 helposti
tulikin tukahdutetuksi. 17:nneu vuosis. alkupuolella
vallitsevan sekasorron aikana läntiset
niitty-tseremissit 1609 liittyivät Vale-Dimitrij II:eeu,
jotavastoin itäiset niittytseremissit pysyivät
Vasilij Sujskijlle uskollisina. V. 1611 tavataan
t:ejä siinä nostoväessä, jota kerättiin Moskovan
pelastamiseksi puolalaisten vallasta.
17:nnellä vuosis. t. jo alkavat mukautua ven.
ylivaltaan. Venäjän vallan puolesta he
suorittavat vartiopalvelusta kaukana idässä baskiirien
maalla; siten tällaisista sotilaista sekä myös
niistä t:stä, jotka pakenivat raskasta verotusta,
saavat alkunsa Permin ja Ufån
kuvernement-tien tseremissi-siirtolat. Tataarilaisvallan aikana
tseremissiläinen kansa oli jaettuna kolmeen
luokkaan: veronmaksajiin, verosta vapaihin
asevelvollisiin (tarhaanit) ja näistä lähteneisiin
tilanomistajiin sekä ruhtinaihin, joiden käsissä
kansan lähin hallinto oli. Venäjän vallan aikana
tämä jako vielä aluksi säilyi, kuitenkin niin.
että hallintovalta riistettiin kotimaisilta
ruhtinailta ja annettiin ven. voivodien käsiin.
17:nnen vuosis. lopulla pantiin maatilan
omistuksen ehdoksi, että omistaja oli kristitty, ja
näin tseremissiläisetkin tilanomistajat
muuttivat uskontoa ja venäläistyivät. Verosta
vapaiden asevelvollisten tarhaanien luokka
lakkautettiin 1718, jolloin sen jäsenet liitettiin suureen
veroa maksavaan talonpoikaisjoukkoon, joka
vuorostaan nyt sai ruveta suorittamaan yleistä
sotapalvelusta. Maaorjuuteen joutui t:stä pääasialli
sesti vain se osa, joka asui Volgan eteläpuolella,
ii. s. vuoritseremissit.
16:nnelta vuosis. lähtien venäläiset koettavat
käännyttää t:ejä kristinuskoon, käyttäen tässä
työssä hallituksen neuvosta taivuttelukeinoina
kaikenlaisten aineellisten etujen (esim.
verovapauden) myöntämistä. Elisabetin hallitessa,
1700-luvun keskivaiheilla, t:ejä täten siirtyi
joukoittain kristinuskoon. Aikaa myöten eivät
saavutetut aineelliset edut kuitenkaan tuntuneet
riittävän edullisilta. Uuskristityt eivät saaneet
yhtä vapaasti kuin ennen harjoittaa
pakanallisia menojaan, heidän täytyi ylläpitää ven.
papistoa sekä poliisin käskystä käydä kirkossa.
Pakanoissakin tyytymättömyys hallitusvaltaa
vastaan kiihtyi sen johdosta, että heitä verotet
tiin sitä enemmän, kuta useampi uuskristitty sai
verovapauden. Näin niin pakanat kuin
kristitytkin t. olivat täysin kypsyneitä ottamaan
joukolla osaa Pugatsevin (ks. t.) kapinaan.
T:n venäläistyttämistä koulujenkin avulla
ven. viranomaiset alkoivat ajaa jo 18:nnen
vuosis. alkupuolella. Nämä yritykset kuitenkin
epäonnistuivat ja keskeytyivät, alkaakseen
uudelleen ja täydellä voimalla vasta 19:nnen vuosis.
keskivaiheilla. Paljoa tuhoisampi kuin ven.
kirkko ja koulu on tseremissiläisen
kansallisuuden olemassaoloon nähden ollut ven. uudisasutus.
Ven. uudisasukkaiden varsinainen tulva alkaa
18:nnella vuosis., saavuttaa suurimman voi
mansa 19:nnellä vuosis. ja jatkuu yhä vieläkin.
Sen vaikutus ilmenee selvimmin läntisillä
tsere-missiläisalueilla; kuta idemmäksi tullaan, sitä
vähemmän huomattavissa on ven. vaikutus.
[Tietoja t:stä tavataan Herbersteinin,
Olea-riuksen, St.ralilenbergin, Pallaksen. Rytskovin ja
Georgi’n matkakertomuksissa. Muuta
kirjallisuutta : G. Fr. Mtiller. „Naehriclit von dreyen
im Gebiete der Stadt Casan vvohnhaften
heid-nischen Völkern, den Tseheremissen, Tsehuvassen
und Wotiaeken" (Samml. Russ. Geseli. III, 4:
1759. Myös ven. 1791) ; „Gornye tseremisy v Kaz.
gub." (2urn. min. vnutr. del 1853) ; A. Fuchs,
„Zapiski o tsuvasah i tseremisah Kaz. gub."
(1840) ; G. Gorodskoj, „0 tseremisah,
proziva-justsih v Krasuouf. ujezde, Permsk. gub." (Etu.
sborn. VI, 1864) ; A. F. Rittili, „Materialy dlja
etuografii Rossii. XIV. Kaz. gub." (1870) ;
S. K. Kuznetsov, ..Otserki iz liyta tseremis".
I. ,,Tseremisskaja svatjba" ja II. ,,Tseremisskie
prazdniki" (Drevn. i Novaja Rossija 1877 II ja
1879 II); A. O. Heikel, ..Die Gebäude der
Tseheremissen, Mordwinen, Esten und Finnen" (1888) ;
I. N. Smirnov, ..Tseremisy" (Izv. obsts. arh., ist.
i etn. VII; 1889); N. Troitskaja, »Tseremisy
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
