Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuhohyönteiset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
84
Tuhohyönteiset 1891
v a t) ovat saipan lajin eri sukupolvia, toinen
tuonien-, toinen kauran khdissä asustava. Tämä
siirtyminen toisesta isäntäkasvista toiseen on
tarkoin säännönmukainen. Ennenmainituilla
liavukirvoilla (Cliermea ja sen lähisukulaiset)
ovat eri sukupolvet myös jakautuneet kahteen
eri isäntäkasviin ja voivat siis viettää erilaista
elämäntapaa (ks. Kirvat). Eri sukupolvet ovat
epäilemättä juuri erilaisten elämäntapojen
seurauksena muuttuneet ulkomuodoltaan, ne ovat
mukautuneet erilaisiin elämänehtoihin. — Hyvin
omituista on, että samalla havukirvalajilla,
vieläpä saman kantaemon jälkeläisillä, kehitys voi
tapahtua sangen eri lailla. Toisissa tapauksissa
kehitys nim. johtaa jo parin sukupolven
jälkeen lähtökohtaan, edellä mainittuun,
hedelmöityksen tuloksena syntyvään kantaemoon, toisissa
tapauksissa taas vasta useampien polvien
jälkeen. Tällöin siis esiintyy useita kehitysketjuja,
sykkeleitä, kukin harvemmista tai lukuisemmista
sukupolvi-,,nivelisiä" kokoonpantu, mutta aina
lopuksi samaan lähtökohtaan, kantaemoasteeseeu,
johtavia. Tällainen polysyklinen kehi
tyksen kulku voi kuten edellisestä on käynyt
selville olla erittäin monimutkainen.
Sen vahingon luonne, minkä hyönteiset
tuottavat isäntäkasveilleen, on olennaisesti
riippuvainen siitä, ovatko niiden suuosat purevat vai
imevät. Tämän mukaisesti erotetaan tav.
puremavahingot ja imuvahingot,
joita jälkimäisiä usein seuraavat,
myrkkyärsytys-vahingot. Vain harvoin hyönteiset tuottavat
vahinkoa muuten kuin suuosillaan. Poikkeus ou
kuitenkin täysi nkehittynyt olkipistiäisnaaras
(Ceplius), joka munia laskiessaan voi aiheuttaa
osittaisen valkotähkämuodostumau. Myös
lehti-kirvojen imelät, juoksevat ulostukset, n. s.
mesi-kaste (ks. t.), voivat tuottaa suurta vahinkoa
isäntäkasville vähentämällä lelitien
yhteyttämiskykyä ja lisäksi tarjoamalla hyvän maaperän
monille vahingollisille loissienille. Muurahaisten
erittämä muurahaishappo voi myös synnyttää
pienempiä polttopilkkuja kasveihin.
Sekä purema- että imuvahingot voivat
esiintyä mitä erilaisimmissa kasvin osissa. Vahingon
laatii ja suuruus tietysti riippuvat osaksi tästä
ja itse alidistamistavasta, osaksi isäntäkasvin
yleisestä tilasta ja iästä sekä näistä riippuvasta
suuremmasta tai pienemmästä vastustuskyvystä.
Monet hyönteiset ovat hyvin tarkkoja sen osan
suhteen isäntäkasvia, jota ne käyttävät
ravinnokseen. Niinpä jotkut lajit, ainakin samalla
kehitysasteella, käyttävät ravinnokseen
yksinomaan juurta tai maanalaisia, toiset
maanpäällisiä varsia, toiset taas oksia ja nuoria versoja
tai silmuja ja lehtiä (tai neulasia), useat muut
taas kukan tai kukkasilmujen osia tai
ainoastaan hedelmiä.
J u u r i e n ahdistelu ei puiden ja pensaiden
suhteen yleensä ole erikoisen vaarallista, ellei suuri
joukko hyönteisiä samalla kertaa ole työssä ja
suurin osa juuristoa vahingoitu. Pahemmin ou
ruohokasvien laita, etenkin jos pääjuurta
vahingoitetaan. Niinpä esim. nuoret kaalintaimet
kaali-kärpäsen toukkien tai nuoret oraat
juurimato-jen ahdistamina melkein auttamattomasti
kuolevat. Tyypillisiä juurien vahingoittajia ovat
näiden lisäksi m. m. turilaan (ks. t.) toukat.
Imu-vahinkoja juuriin aiheuttavat m. m. eräät lehti-
kirvat (vrt. esim. Vi in iki rva). —
Puunrunkojen vahingot ovat monenlaisia. Tav. on
kysymyksessä puremavahingot, ja niitä
aiheuttavat etupäässä lukuisat kovakuoriaislajit, osaksi
täysimuotoiset, mutta pääasiallisesti toukat.
Ahdistelu voi kohdistua osaksi vain kuoreen,
osaksi jälsikerrokseen kuoren ja puun välille tai
samalla myös puuhun tai myöskin yksinomaan
viimemainittuun. Puunrungoille vahingolliset
kovakuoriaiset ovat etupäässä kaarnakuoriaisiin
Tomicidæ, mutta myös Bupreslidoe ja
Vurculio-nidce heimoihin sekä Longicorncs-ryhmän
heimoihin kuuluvia. Muista runko-t:stä on erityisesti
mainittava „puuntuhooja" Coasua cossiis (ks. t.)
-perhosen toukka sekä puupistiäisten (Siricidae)
toukat. Ruohokasvien varren ahdistajista
mainittakoon perunaperhosen (Llydræcia micacea)
toukka, joka kaivertaa ontoksi varren alimman
osan. Heinäkasvien, m. m. viljalajien korsia
purevat poikki tai vahingoittavat imemällä useat
eri hyönteislajit ja punkit, aiheuttaen siten
valkotähkä- (ks. t.) muodostuksen. — Puiden ja
pensaiden oksia ja nuoria versoja ahdistavat
monet rungon t:stä tai niiden lähisukulaiset.
Toiset lajit rajoittuvat yksinomaan nuoriin
versoihin, eläen joko niiden sisässä tai ahdistaen
uiitä ulkoapäin. Nuoria petäjän kerkkiä m. m.
ahdistavat kahden kääriäisperhosen, Heliniä
rcsi-nella ja K. buoliana, toukat. Edellinen asustaa
ulostihkuneen ja jähmettyneen pihkan
muodostamassa pähkinän tai saksanpähkinän kokoisessa
äkämässä, jälkimäinen etenkin nuorien petäjien
sisässä aiheuttaen luonteenomaisen käyristyksen.
Nuorten kuusen kerkkien sisässä elää Dioryctria
ubietella koisaperhosen toukka, päärynän
kasvaimissa erään kasvipistiäisen, Gephus comprcssus,
toukka ja ruusun versoissa toisen pistiäisen,
Ardis bipunctata, toukka. Omituisia vahinkoja
eräiien lehtipuiden versoille tuottavat eräät
Rhynchiies-suvun lehdenkiertäjät, esim. Rh.
betu-leti (ks. Lehdenkiertäjät). Sekä puiden
että pensaiden ja ruohokasvien versoissa
esiintyy usein myös imuvahinkoja, jotka etupäässä
lehtikuvat aiheuttavat. Jatkuva imeminen saa
usein aikaan verson lyhenemisen ja usein
epämuodostuneiden lehtien asettumisen tiheiksi
ryhmiksi. — Myös silmuilla on omat t:nsä.
Petäjän talvisilmut, tav. päätesilmut, syö ontoiksi
ja tappaa Retinia iimoncma-kääriäisperhosen
toukka. Lukuisien lehtipuiden, m. m. myös
hedelmäpuiden, ja pensaiden silmuja ja
kehittyviä lehtiä ahdistavat hallaperhosen fCheimatobia
brumata) ja silmukääriäisen (Olethreutes
varie-gana) toukat; kirsikkapuun silmuja tuhoaa
pienen Argyresthia ep/iipptcHo-koiperhoseu toukka.
Tässä yhteydessä mainittakoon, että eräät
punkit, (Eriopliyidæ) imemällä saavat aikaan
eräiden puiden ja pensaiden silmujen turpoanii-ren
ja suurenemisen, ehkäisten lehtien puhkeamisen,
esim. koivussa Eriopliyes rudis, pähkinäpensaassa
E. avellans: ja viinimarjapensaissa E. ribis. —
Ne kasvinosat, joita verrattomasti suurin osa
t:iä ahdistaa, ovat tietysti lehdet, sekä
tavalliset että havupuiden neulaset. Neulasia syövät
etupäässä eräät perhos- ja pistiäistoukat. Meillä
ovat vahingollisimmat männynneulapistiäiset
(ks. t.) sekä Panolta pmiperdo-yöperhosen toukka.
Ulkomailla ou mäntymetsiä tuhonnut meilläkin
esiintyvä mäntykehrääjä (Lasiocampa pini),
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
