Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuhohyönteiset ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1900
Tuhohyönteiset
1891
toissa, mutta on peljätty vihollinen
museoissakin. Samoin on Anthrenua muscorum, joka tekee
tuhoja hyönteiskokoelmissa sekä täytetyissä
linnuissa ja nisäkkäissä ja myöskin turkiksissa.
Turkiksien ja villavaatteiden kuten muidenkin
villatavaroiden hävittäjiä ovat vielä Attagenus
peZMo-kovakuoriainen ja tavallisen koiperhosen,
’linea pellionella, toukka. Asuntojen
kuokka-\ ieraista mainittakoon lopuksi sirkat ja
torakat.
Sekä kotieläimiämme että ihmistä itseään
ahdistavat lukuisat eri hyönteiset, jotka syystä
voimme lukea t :iin. Ne ovat osaksi katsottavat
tilapäisloisiksi, osaksi varsinaisiksi
„ammatti"-loisiksi; viimemainitut taas ovat joko pinta- tai
sisiiloisia, ks. lähemmin L o i s e 1 ä i m e t.
Tilapäisiin verenimijöihin kuuluu lukuisia
kaksisiipisiä, kuten pistokärpänen (Stomoxys
calci-trans), paarmat (Tabanidæ), sääsket (Culicidce)
y. m., sekä sitäpaitsi kirput ja luteet. Monet
tällaisista tilapäisloisista voivat olla vaarallisia
taudinlevittäjiä (vrt. myöhemmin). Varsinaisista,
ainakin jollakin kehitysasteella jatkuvasti
isäntä-eläimessään asustavista loisista ovat
huomattavimmat eräät kärpäset sekä täit.
Viimemainitulta on sekä ihmisellä että kotieläimillä useita
lajeja (ks. Täit). Vertaimeviä päällysloisia
ovat myös täikärpäset (Pupipara), ks. t., joista
maamiehelle tuttuja ovat etenkin
hevostiiikärpä-nen (Ilippobosca equina) ja lammastäikärpänen
(Melopliagus ovinus). .— Sisäloisina
(toukka-asteellaan) kotieläimissä (osaksi myös ihmisessä)
elävät hyönteiset kuuluvat pääasiassa kahteen
kaksisiipisten heimoon, niin. varsinaisiin
kärpäsiin (Muscidæ) ja saivartajiin (tEstridæ).
Edellisistä m. m. eräät Lucilia- ja Sarcophuga-toukat
loisivat sekä nautaeläimissä että ihmisessä.
Sai-vartajista ovat tunnetuimmat hevosen-,
härän-ja lampaansaivartajat (ks. Saivartajat). —
Erityisesti viime vuosikymmeninä on
täydellisesti todettu monien hyönteisten suuri merkitys
tarttuvien tautien levittäjinä.
Nämä hyönteiset voidaan jakaa kahteen
ryhmään: 1) sellaiset, jotka vain mekaanisesti
kuljettavat tartuntaa (bakteereja y. m.), esim.
kosketuksen välityksellä turmelemalla ihmisen
ravintoaineita, 2) sellaiset, jotka
säännönmukaisesti ovat erinäisten tauteja synnyttävien
pikku-eliöiden isäntäeläimiä ja verta imieasään
siirtävät ne esim. ihmiseen, jossa ne veren mukana
leviävät, lisääntyvät ja aiheuttavat tauteja.
Edelliseen ryhmään kuuluu m. m. tavallinen
huonekärpäsemme, joka todistettavasti monesti on
ollut syypää vaikeisiin tyyfusepidemioihin.
Erityisesti Ameriikassa huonekärpänen tässä
suhteessa on huomattu turmiolliseksi, sen vuoksi
onkin esitetty, että sitä olisi nimitettävä
..tyyfus-kärpäseksi". Itämailla esiintyvää erittäin
vaarallista paisenittoa levittävät kirput (ks.
Paise-rutto), samoin voivat koiran kirput siirtää
lapsiin erään Etelä-Euroopassa esiintyvän
vaarallisen taudin, joka aiheuttaa pernan
suurenemisen. Toiseen ryhmään kuuluu joukko
hyönteisiä, joiden merkitys tartunnan levittäjöinä vasta
verraten äskettäin on saatu selville. Tässä
mainittakoon vain muutamia huomattavimpia. Täit
ja luteet levittävät toisinto- ja pilkkukuumetta
(ks. t. ja T y p h u s r e c u r r e n s), horkkaa,
levittävät Anophelcs-aä&sket (ks. Anopheles,
llorkka ja Sporozoa), keltakuumeita
(ks. t.) »i t cgomyia - sääsket, vaarallista troopillista
tilariasis-tautia eräät OiieÆ-sääsket, unitautia
varsinainen tse-tse-kärpänen ja nautaeläinten
nagana-rutloa eräs toinen laji (ks.
Tse-tse-kärpänen, Unitauti ja
Trypano-s o m a) j. n. e.
Lopuksi on syytä kosketella
menettelytapoja taistelussa t:iä vastaan — tällöin
tarkoitetaan vain niitä t:iä, jotka ahdistavat
ihmiselle hyödyllisiä kasveja. Ensinnäkin erotetaan
v i I j e 1 y k s e 11 i s e t menetelmät, joiden
tarkoitus 011 edeltäpäin estää t:n vaikutus, ja
varsinaiset taistelu menetelmät, joihin
ryhdytään t:n jo ilmaannuttua. Viljelyksellinen
menetelmä käsittää osaksi erinäisiä yleisiä
suojelus- ja menettelysääntöjä, kuten maaperän
pitämisen hyvässä kunnossa, viljelyksen saatta
misen suureen kasvuvoimaan y. m., joiden kautta
t: n viihtymisen ja lisääntymisen edellytykset
poistetaan ja samalla kasvien vastustuskykyä
t:iä vastaan lisätään, osaksi taas erinäisiä
olosuhteista riippuvia erikoistoimenpiteitä.
Taistelu-menetelmiä erotetaan kaksi ryhmää:
teknilliset ja biologiset. Nämä eivät suinkaan
tee toisiaan tarpeettomiksi, vaan niitä voidaan
usein menestyksellä yhdistellä ja myöskin
käyttää yhdessä viljelyksellisten menetelmien kanssa.
— Teknillinen menetelmä tähtää suoranaiseen t:n
hävittämiseen (tai pääsyn ehkäisyyn) ja voi
asianhaarain mukaan kohdistua hyönteisen eri
kehitysasteita: munia, toukkia, koteloita tai
täysimuotoisia vastaan. Se voi tapahtua joko
mekaanisesti tai kemiallista tietä.
Mekaanisia keinoja ovat esim. t:n, joko
muna-kokoelmien, toukkien tai täysimuotoisteu,
kokoaminen ja tappaminen eri tavoin, haavimalla,
pyy-dystysojien ja -kuoppien tai liima- y. m. s.
pyy-dystysvöiden avulla tai käyttämällä syöttejä
j. n. e. Kemiallisten aineiden käyttö perustuu
niiden myrkyllisyyteen ja t:lle turmiollisiin
ominaisuuksiin. Yleisimmin käytetty kem.
menetelmä on ahdistettujen kasvien tai niissä olevien
t:n ruiskuttaminen erilaisilla liuoksilla tai
liuoksiin sekoitetuilla jauheilla tai erinäisistä
kasveista extraheeratuilla myrkyillä. Nämä myrkyt
ovat osaksi n. s. k o s k e t u s m y r k k v j ä,
suoranaisesta ulkonaisesta kosketuksesta t .iä tappavia,
osaksi s u o 1 i m y r k k y j ä, siis
ruuansulatuskanavaan joutuneina vaikuttavia. Suuressa
mittakaavassa nämä ruiskutukset toimitetaan varta
vasten valmistetuilla hajoittajilla varustetuilla
moottoriruiskuilla. Kem. myrkkyjä levitetään
välistä myös kuivana, hienona jauheena
hyöuteis-jauheruiskulla kasvien pinnan ollessa kasteesta,
sateesta tai kastelusta kosteana. Kolmas tapa
käyttää kem. aineita on ..savustaminen" erilaisilla
kaasumaisilla aineilla (formaliini-, nikotiini-,
rikkihiili-, syaanivetyliöyryillä y. m.). Myös
voidaan kem. aineita käyttää »sisäisesti",
jolloin erinäisiä kem. aineita tai liuoksia varta
vasten laadituilla kojeilla johdetaan suorastaan
puunrunkoihin, erityisesti hedelmäpuihin. —
Teknillistä menettelytapaa voidaan nimittää
keinotekoiseksi vastakohtana biologiselle, joka
viljelyksellisten menettelytapojen tavoin pyrkii
tukemaan luonnossa vaikuttavia tekijöitä ja jota
sen vuoksi voidaan nimittää luonnolliseksi
taistelukeinoksi. Biologinen menetelmä perustuu
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
