Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tulikukka ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1927
Tulimaalaiset—Tulipinta
1928
sekä sen saaren, jonka eteläkärjen Le Maire ja
Van Schouten 1(I!0 nimittivät Kap Iloorniksi.
l’:n ympäri purjehtivat ensi kerran 1019
veljekset Noilal. Vasta 1800-luvun alkupuolella
englantilaiset retkikunnat (Kingin 1826-28,
Fitz-roy’n 1831-36, jota Darwin seurasi) tutkivat T:ta,
mutta sen yksityiskohtaisempi tutkiminen alkoi
vasta, sen jälkeen kuin T. 1881 oli jaettu Chilen
ja Argentiinan kesken. Näistä tutkijoista
mainittakoon Bossi (1881), Bove (1882), Ramon
Lista ja Julio Popper (1886-87), O.
Nordenskjöld ja P. Dusén (1895-97). |W. Parker Snovv,
„A two years’ cruise off Tierra del Fuego"
(1857) ; G. Sergi, »Antropologia fisica della
Fue-gia" (1887); O. Nordenskjöld, „Från Eldslandet"
(1898), ,,Wissenschaftliehe Ergebnisse der
schvve-dischen Expedition nacli Magcllansländern
1895-97" (v :sta 1899) .j E. E. K.
Tulimaalaiset ks. Tuli m a a.
Tulimajakka ks. M a j a k k a, Luot s i- j a
m a j a k k a 1 a i t o s.
Tulimittari ks. K u u m u usmittar i.
Tulindberg/-bärjj, E r i k (1701-1814), Suomen
hallituskonseljin jäsen. Hoidettuaan eri tehtäviä
Oulun läänin lääninhallituksessa T. pääsi 1794
lääninkamreeriksi. Kutsuttiin 1809,
talonpoikais-säädyn ehdokkaana, hallituskonseljiin ja
määrättiin finanssitoimituskunnan päälliköksi. Toimi
sain. v. puheenjohtajana tullilaitoksen
järjestämistä varten asetetussa komiteassa. T:n ei
onnistunut poistaa vaikeuksia, joita syntyi
finanssihallinnon alalla sotavuosien sekasorron jälkeen,
eikä aikaansaada järjestystä, ja korkeinten
hallituspiirien tyytymättömyyden vuoksi hänen oli
poistuttava konseljista 1812. Hoiti senjälkeen
Turun läänin lääninkamreerin virkaa. K.XV.R.
Tulineuvot. Kitkaamisen (ks. Kitkatuli)
ohella on tulta varmasti jo aikaisin sytytetty
myös iskemällä: esihistorialliselta ajalta
(kivi-ja pronssikaudelta) on näet usein haudoista tai
muiden löytöjen yhteydessä tavattu kiviä (in. m.
rikkikiisun kappaleita yhdessä piikiven kera),
joita ei ole voitu muuksi selittää kuin
tulus-kiviksi. Itämerenmaissa (m. m. Suomessa) on
varhemmalta rautakaudelta saatu talteen paljon
n. s. soikeita tuluskiviä, joista kipunoita on
arveltu lyödyn tuliraudalla. Myöhemmällä
rautakaudella tulivat meillä käytäntöön varsinaiset
tuliraudat, pii ja taula, joilla vielä 1800-luvun
alkupuolella yleisesti viri
tettiin tulta.
Koivunkää-västä valmistettu taula
(ks. t.) saatiin kytemään,
kun siihen piistä
tuliraudalla iskettiin kipeniä
Tupakkapiippu sytytettiin
taulalla ilman muuta,
mutta puutikkuun saatiin
tuli siten, että se samalla
kertaa pantiin kytevän
taulan ja rikin yhteyteen. —
Nykyaikaisista t:sta ja
niiden kehityksestä ks.
Tulitikut. U. T. 8.
D ö b e r e i n e r i n
tulukset, lieriömäinen,
kannen tiiviisti sulkema
lasiastia (a, ks. kuvaa).
Sen sisällä 011 lasinen
kaasusäiliö b, jonka sisällä on varrellinen
sinkki-pala d. Kun astiaan asetetaan mietoa
rikkihappoa, muodostaa se sinkin kera vetyä, joka hanan f
kautta syöksyy kehyksen <j läpi, jossa on hienoa
platinasientä. Platina alkaa hehkua ilman ja
vetykaasun yhteisvaikutuksesta ja sytyttää vedyn
liekkiin. Pneumaattisista tuluksista
ks. t. 8. 8.
Tulinuolet silmissä, silmän valonaistimuksia
välittävien osien sisällisestä kiihoittumisesta
aiheutuneet karhanäöt, jommoisia huomataan
muutamissa silmätaudeissa sekä aivojentaudeissa.
Tulipa ks. Tulppaani.
Tulipesä, tila. jossa polttoainetta poltetaan.
Pohjana on arina (ks. t.) ja takana
höyrykattiloissa tulikynnys, muuri, joka
pakottaa polttokaasun ja ilman hyvin sekoittumaan
toisiinsa ja siis täydellisemmin palamaan sekä
lieskan kohtaamaan pesän yläpuolisiakin osia.
V. V-la.
Höyrykattilan t. on se osa
kattilalaitoksesta, jossa polttoaine palaa. T:n pohjan
muodostaa arina (ks. t.), jolle polttoaineet
levitetään. Arinan
etupuolella on
tuli-pesäluukku, josta
polttoaineet
heitetään t:ään,
takapuolella tulenkestävistä tiilistä tehty
koroke, n. s.
tuli-kynnys, joka estää
polttoaineita
putoamasta arinan
taakse ja saa
aikaan savun ja ilman paremman sekoituksen.
T. voi olla joko sisäpuolinen, kun sitä
ympäröi kaikilta puolin vedeu jäähdyttämä
kat-tilaJevy (ks. kuvaa), tahi ulkopuolinen, kun
t :ää rajoittaa molemmin puolin kattilamuuri
(ks. Höyrykattila, kuvat 3 ja 5).
Edellistä muotoa käytetään tulitorvikattiloissa,
lokomobiileissa, höyryvetureissa ja
laivakatti-loissa; siinä 011 lämpötila suhteellisesti
alhainen ja palaminen siitä syystä enemmin tai
vähemmin epätäydellinen, eikä arinalle usein
saada riittävää tilaa. Jälkimäisessä muodossa,
jota käytetään etupäässä vesiputkikattiloissa,
saadaan korkeampi lämpötila, mutta lämmön
säteily on jonkunverran isompi. Paitsi tavallisia
t. :iä on erikoismallisia, joissa on esim.
sovituksia hiilien mekaanista syöttämistä varten,
sovituksia joilla pellit suljetaan kun hiiliä
heitetään t :ään, sovituksia lämmitetyn lisäilman
laskemista varten t:ään y. m. E.-S-a.
Tulipinta (höyrykattiloiden), se osa
kattila-levystä ja putkista, jota toiselta puolen
koskettavat tuli tahi polttokaasut. toiselta puolen vesi;
koska taivutettujen levyjen molemmat pinnat
ovat jossakin määrin erisuuret, lasketaan yleensä
t :ksi tulen ja polttokaasujen koskettama puoli.
Välittömäksi t:ksi sanotaan sitä t.:n osaa, jota
tuli suorastaan koskettaa, välilliseksi sitä, jota
vain polttokaasut koskettavat; edellinen
tietenkin on tehokkaamjii. Etupäässä t:n
suuruudesta riippuu, paljonko höyryä kattila voi
kehittää. Keskimäärin voidaan laskea t:n kunkin
m2:n kehittävän höyryä tunnissa 18-20 kg. Tämä
arvo muuten riippuu useasta eri seikasta, kuten
DNbereinerin tulukset.
Sisäpuolinen tulipesä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
