Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tulitorvi ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1933
Tulitorvi—Tulivuori
1934
tnisia. Lastuja asetetaan n. 50-100 kpl.
päälletysten erityiseen koneeseen, jonka terä leikkaa
tikut valmiiksi. Nämä kuivataan ja puhdistetaan,
minkä jälkeen ne joutuvat koneeseen, joka
järjestää ne yhdensuuntaisiksi. Sitten ne joutuvat
kehyksiin, kukin tikku hieman erillään toisista.
Kehyksessä on n. 2,000 tikkua, joiden
esiinpis-täviit päät kastetaan ensin sulaan paraffiiniin
ja sitten erikoiseen juoksevaan seokseen, joka
tarttuu päihin. T. kuivataan kehyksissä ja paka
taan laatikkoihin. Laatikot valmistetaan koneella
samanlaisesta lastusta kuin t:kin ja
hankaus-seos kiinnitetään laatikon kylkeen koneella.
Heh-kumattomien t:jen puu on kastettu erinäisiin
suolaliuoksiin, jotka estävät helikumisen liekin
sammuttua. — Vahatikut valmistetaan siten, että
puuvillalankasydämet kastetaan sulaan vahaan
tai paraffiiniin. Niiden päässä on keltaista
fosforia. — Suurteollisuudeksi on tulitikkuteollisuus
kehittynyt Ruotsissa, Ranskassa, Italiassa ja
Japanissa. Suomessa oli 1913 (1914) 11 (10)
teli-dasta. joiden henkilökunta oli 629 (692).
Raaka-aineiden arvo oli 504 (776) tuhatta Smk. ja
tuotannon bruttoarvo 1.137.400 (1,556,200) Smk.
Meillä ei tulitikkuteollisuus ole kehittynyt
suurteollisuudeksi sopivien raaka-aineiden puutteen ja
naapurimaiden kilpailun takia. Kotimaisen
kilpailun ehkäisemiseksi ovat tulitikkutehtailijat
perustaneet renkaan. Suomen vienti ou
viimeisinä vuosina ollut seuraava:
V. Laatikkoa, joissa 1,000 pien. laatikkoa Arvo 1,000 Smk.
1905 n. 10,250 101
1906 „ 11,800 127
1907 „ 9,270 91
1908 „ 19.000 204
1909 „ 34,523 372
1910 „ 13,900 161
1911 „ 13,000 163
1912 „ 5,300 n. 60
S. S.
Tulitorvi (höyrykattilan), väljä torvi
(halkaisija 0:1,i m), jossa palamiskaasut kulkevat, ja
johon tulipesä (ks. t.) usein sovitetaan. Kuu
höyrynpaine vaikuttaa t:een ulkoapäin, on t.
jollakin tavoin vahvistettava, jotta se olisi tarpeeksi
kestävä tarvitsematta olla ylen paksua ainetta.
Nykyään t :t melkein aina tehdään n. s.
aalto-levystä (vrt. Tulipesä. kuva), jolloin ne ovat
sekä kestävät että myöskin pituussuunnassa
joustava!. mikä seikka on tärkeä siihen nähden, että
t. on kattilan kuumin osa. ja pituussuunnassa
täysin jäykkä t. synnyttää aineen laajentumisen
takia kattilan päätylevyissä vaarallisia
lisäjän-nityksiä. E. S-o.
Tulitorvikattila, höyrykattila, jossa on yksi,
kaksi tai kolme kattilan sisällä olevaa 700-900
mm:n lialkaisijallista ja kattilan läpi ulottuvaa
tuli torvea (ks. t.). Yksitulitorvista t :aa
sanotaan joskus c o r n w a 11-kattilaksi,
kaksitulitor-vista 1 a n e a s h i r e-kat tilaksi. Usein tulitorvet
tehdään aaltolevystä ja varustetaan
poikittaisput-killa. n. s. ga 11 o w a y-putkilla; näin tulipinta
suurenee ja torvi kestää paremmin veden
puserrusta. T :ssa on hvvä lämmönkävttö. ks. mvös
Höyrykattila." V. V-la.
Tulium, alkuaine, harvinainen maametalli.
Kem. merkki Tu. 8. S.
Tulivuori 1. v u 1 k a a n i on paikka, missä
hehkuvansulia aineita purkautuu maau sisästä
pinnalle. Tavallisesti on t :n purkausatikon eli
kraaterin ympärille muodostunut
purkautuneista aineista kartiomainen vuori, mutta on
myös kraatereita ilman ympäröivää vuorta, n. s.
räjähdyskraaterit. Purkautuvat massat ovat
kotoisin maankuoren sisässä olevista sulista
magmavarastoista. Pääosina niissä ovat sula
kivi-aine, jota sen pinnalle purkauduttua sanotaan
laavaksi, ja kaasut. Laava on
silikaatti-ainesta vaihdellen kokoomukseltaan samoissa suit
teissä kuin yleensä eruptiivivuorilajit (ks. t.).
Se joko valuu laavavirtoina tai -patjoina tai
kohoaa purkausaukon päälle laavakummuiksi tai
myös sinkoilee kaasuriijähdyksistä heittelemä
ilmaan ja kasaantuu aukon ympärille
vulkaanisena tuhkana, hiekkana ja suurempina
myhky-röinä n. s. lapilleina ja 7>ommeina. Purkauksien
alussa sinkoilee ilmaan niitä kiinteitä aineksia,
jotka ennen olivat täyttäneet kraateriaukon.
Joskus koko kartiot räjähtävät ilmaan. Emäksi
sistä basalttilaavoista muodostuu usein
loivarinteisiä t: ia, joissa laavavirrat valuvat kauas
kraatereistaan, eikä niissä synny sanottavasti
Inittelettä (esim. Hawaii-saaren t:t). Toisissa
t:issa purkautuu kaikki laava heittelemä, joista
kasaantuu jyrkkärinteisiä tuffikeiloja (esim.
Stromboli ja Vulcano Lipari’n saarilla).
Kaikkein useimmat t:t purkavat sekä laavavirtoja
että lieitteleitä, ja niitten «vuorissa" vaihtelee
kova laava ja pehmeä tuffi kerroksittain (esim.
Vesuvius ja Etna). Kaikille t:n jälimeille
pur-kausaineksille on ominaista, että ne ovat
sul-keuksiin jääneistä kaasukuplista huokoisia,
joskus aivan vaahtomaisia (hohkakivi). Kaasuina
purkautuu vettä, kloorivetyhappoa, rikkiä ja sen
yhdistyksiä ja hiilidioksidia, pienemmissä
määrissä vetyä, typpeä ja happea, alkali- ja
rauta-klorideja sekä booriyhdistyksiä. Syvyydessä
kovassa paineessa kaasut ovat magmaan
liuenneina. Itse purkautuminen tapahtuu juuri
näitten pontevuudesta ja on verrattava veden „yli
kiehumiseen". — T:ien purkaukset ovat
suurenmoisia. usein ympäristölleen tuhoisia
luonnonilmiöitä. Suurimpia tunnetuita purkauksia on
Sunda-salmessa olevan Krakatoan purkaus 1S83,
jolloin koko kartion huippu räjähti ilmaan, niin
että entisen 820 m:u korkuisen vuorenhuipun
sijaan tuli 300 m syvyinen meri. Vielä
valtavampi oli Sumbava-saaren Tambora tulivuoren
purkaus 1815, missä on laskettu purkautuneen
200 kuutiokilometriä lieitteleitä. Tunnettu
Vesuviuksen purkaus v. 79 e. Kr., jolloin Pompeji’n
ja Ilereulaneumin kaupungit tuhoutuivat, oli
näihin verraten vähäpätöinen. Purkauksien
aikana huomataan maanjäristyksiä, jotka
kumminkin tuntuvat vain lähimmässä ympäristössä.
— T:ia syntyy sellaisiin seutuihin, missä
maankuori on tavalla tai toisella särkynyt ja
järkkynyt tiloiltaan. Nykyään toimivista t:ista, joila
Mercalli’n mukaan on 415, ovat sen vuoksi
kaikkein useimmat, yli 300, tertiäärikaudella
syntyneitten vuorijonojen vyöhykkeissä, missä
maankuori vieläkin on levottomana. Muut ovat enim
mäkseen valtamerien saarilla, joissa maankuori
on siirroksissa kohonnut ja siten särkynyt.
Myöskin muinaisina aikoina on t:ien toiminta
ollut yhteydessä suurien maankuoren häiriöiden
kanssa, niin ollen vilkkaimmillaan
vuorenpoiinut-tumiskausina. Esim. tertiääriajalla on t:ien
luku ollut nykyistä paljon suurempi, samoin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
