Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tunne ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1967
Tun
neli
1968
Tunneli, on maanalainen, tavallisesti
liikennettä, toisinaan vedenjohtoakin varten
rakennettu käytävä, jonka kumpikin pää avautuu
ulkoilmaan. T:t ovat tie-, rautatie-, joki- t.
kanava t :eita välittämänsä liikenteen laadun
mukaan. Useimmin t :11a puhkaistaan tielle tai
rautatielle käytävä sellaisen korkean mäen tai
vuoren läpi, jonka yli ne eivät pääse nousemaan
ja jota ei voida kiertää. Niitä rakennetaan myös
äkkijyrkkien tai lumivyöryjen uhkaamien
vuorenrinteiden sisään ja myös jokien ja vesien
alitse (vrt. Maanalainen rata). T.
tehdään kernaimmin suora ja sen suunnan
määräämiseksi on usein suoritettava laajatöisiä
mittauksia. Se nousee, milloin korkeussuhteet sen
sallivat, kumpaisestakin päästään heikosti
keskustaa kohti, jotta molemmilta tahoilta aletut
tuunelilouhokset varmemmin kohtaisivat toisensa
ja vesi valuisi t:sta ulos. Jokien alitse
johtavissa t:eissa, joiden keskikohta on alimpana,
johdetaan tästä vesikanavat syvempiin, rannoille
kaivettuihin kaivokuiluihin, joista vesi
pumpu-taan pois (kuva 1). T:n poikkileikkausmuoto ou
ehyessä kalliossa pystyseinäinen ja
holvikattoi-nen ja ilman sisusmuurausta, mutta
rikkinäisessä kalliossa ja pehmeässä maassa, joissa
t.-reikä ei pysy auki ilman vahvaa painetta
kestävää sisusmuurausta, hevosenkengän muotoinen
tai kaikille suunnille holvimainen (kuva 2).
T.-reikä tehdään niin suuri että se juuri riittää
rautatielle, maantielle tai kanavalle; pitkien
rautatie-t:ien seiniin tehdään varasyvennyksiä
ratavartijoita y. m. varten, kaksiraiteisilla
radoilla tehdään toisinaan kummallekin raiteelle
eri t :t. Sisusmuuraus tehdään luonnollisesta
kivestä, tiilestä, betonista tai rautabetonista
lyhemmissä (6-10 m) palasissa holvikaavojen ja
tukitelineiden varassa, joiden kestettävänä on
koko ympärillä olevan maan paine, siksi
kunnes tunnelimuuraus on ehtinyt kovettua täyteen
voimaansa (kuva 3). Telineet ja kaavat tehdään
puusta tai raudasta monella eri tavalla t:n
kai-vamistavasta riippuen. Muuraustyön suoritus on
hyvin vaikea peräti ahtaan tilan, huonon
valaistuksen ja muiden samaan aikaan tehtävien
töiden tuottamien häiriöiden takia ja vaatii suurta
huolellisuutta. Louhimistyö kallioon tehdään
työn suuruuden mukaan joko käsiporauksella ja
ampumalla tai räjäyttämällä koneella
porattuihin reikiin sovitetuilla panoksilla (vrt. K i v
i-teollisuus). Suurten
kuntoonpanokustannus-ten vuoksi käytetään korieporausta vain
pitempien t:ien rakennuksessa, paitsi silloinkuin
sähkövirtaa on läheltä saatavissa. Suurten t:ien
rakennusta varten ou perustettu erityisiä
vesivoima- ja sähkölaitoksia, sillä koneporauksella
työ käy lähes kolme kertaa nopeammin kuin
käsiporausta käyttämällä. Koneporat ovat joko
isku- tai kiertoporia, ja niitä käytetään
paineilmalla, painevedellä tai tav. sähköllä joko
välittömästi tai edellisten kanssa kombinoituna.
Räjähdysaineina käytetään erilaatuisia
nitro-glyseriinivalmisteita (ks. Nitroglyseriini).
T:n rakennustyön edistyminen riippuu paljon
siitä, kuinka nopeasti irtiammutut kivet saadaan
kuljetetuksi t:sta ulos ja poraustyötä päästään
jatkamaan räjähdyttämisen jälkeen. Sen takia
t.-kaivokseen viipymättä järjestetään työraide ihmis-,
hevos-, kone- tai sähkövoimalla liikuteltavine
kuljetusvaunuilleen ja erilaatuisia niiden
täyt-tämisvälineitä. Pitemmissä (600-800 m:n) t :eissa
on työntekijäin luonnollisen ilman tarpeen
tyydyttämiseksi, räjähdyskaasujen poistamista ja
ilman jäähdyttämistä varten käytettävä
keinotekoista tuuletusta. Tämä tapahtuu joko siten,
että pilaantunut ilma ventilaattorilla imetään
ulos t:sta tai siten että puhdasta ilmaa
painetaan t: n perälle torvi johtoa tai toista
pienempää käytävää pitkin, joka on tehty pää-t:n
viereen tai alapuolelle ja vissin matkan päässä
aina yhdistetty tähän poikkikäytävällä. Simplon
t:ia (19,731 m) rakennettaessa tehtiin viereen
16 m:n päähän yhdensuuntainen pienempi
tuuletus- ja kuljetuskäytävä ja yhdistävät
poikki-käytävät 200 m:n etäisyydelle toisistaan; t. on
yhtä raidetta varten, mutta sivukäytävä
laajennetaan t:ksi, kun toinen raide tulee
tarpeelliseksi. Vuoren halkeamista tulevan perusveden
johtamista varten tehdään t:n pohjaan kanava
(kuva 2). Työpaikan valaisemiseksi käytetään
kaivos- y. m. yksityisiä lamppuja, harvoin
joh-dollista sähkövalojärjestelmää. Työjärjestys t:n
louhimisessa on useammanlainen. Jos vuori
on niin ehyt, ettei kattoa tarvitse tukea,
louhitaan t. koko profiilin laajuisena joko
.ylenevin (kuva 4j tai alenevin (kuva 5) askelmin.
Jos katto on tuettava ja t. muurattava,
louhitaan ensin profiilin alaosaan pienempi käytävä,
jolla t:n suunta määrätään ja johon työraidj?
sovitetaan ja sitten eri osat siinä järjestyksessä
kuin numerot kuvassa 6 osoittavat. Pitkissä t:issa
käy pohjakäytävä 1 niin paljon edellä, että siitä
puhkaistaan kuilu ylöspäin osaan 2, jota
louhitaan kalitaalle päin (kuva 7). Tällaisilla
työ-järjestelmillä saadaan useita työpaikkoja, joissa
voidaan työskennellä samaan aikaan, työ siten
jouduttaa ja kivet mukavasti kuljettaa pois. Ne
ovat tarpeelliset myös t:n tukemiseksi työn
aikana ja muuraustyön suorittamista varten.
Vesistöjen alitse johtavia t:eita rakennettaessa
käytetään laajaa rautaista torvea 8 (kuva 8),
joka puristimilla tai ruuveilla P valmiiseen
t.-muuriin ponnistaen painetaan edessä olevaan
maahan. Torven etuosa D on väliseinällä erotettu
työkammioksi, josta vesi paineilmalla ajetaan
ulos ja johon ilmasulun L välityksellä voidaan
mennä sisälle maata irroittamaan ja sitä sieltä
tyhjentämään t:iin. T:n sisustus tehdään osista
kokoonkyhätyistä rautarenkaista T ja F sekä
betonista. (vrt. 11 m a k a i v o.) Vanhemmissa
(Thames-virran alitse johtavissa Lontoon) t:eissa
on muurauksen asemesta rautainen torvi;
uudemmissa t:eissa käytetään paljon rautabetonia.
Vesijohtoja ja vuorikaivoksia varten,
enimmäkseen kuitenkin vain ehyeen kallioon,
rakensivat t :eita jo assyrialaiset, babylonialaiset ja
erittäinkin roomalaiset. 17:nnen vuosis:n lopulla,
kun ruuti oli keksitty, ryhdyttiin varsinaisten
tie-t.:ien tekoon, mutta vasta 19:nnellä vuosis.
muodostui varsinainen t.-rakennustekniikka,
jonka avulla paineenkin alaisia t:eita voitiin
rakentaa sekä vuorien läpi että vesistöjen alitse.
V. 1842 valmistui Brunelin (ks. t.)
rakennuttama ensimäinen Thames-t. Lontoossa kahtena
360 m:n pituisena 4,3-4,8 m:n läpimittaisena
raudalla sisustettuna torvena, joita ensin
käytettiin katua sittemmin rautatietä varten.
Suurimman käytännön t:t ovat saaneet rautatieraken-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
