Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tuno ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1975
aistilla varustettu. Tämä ei ole sijoittunut
mihinkään määrättyyn elimeen tai ruumiinosaan, vaan
on alkulima kokonaisuudessaan kosketukselle,
lämmölle ja kylmälle ärtyisä. Monisoluisilla
eläimillä t. keskittyy kuitenkin aivan
määrättyyn elimeen, ihoon (ks. t.), jossa
keskushermostosta johtavat tuntohermot (ks. Hermot) joko
päättyvät pienen pieniin hermoliaaroihin tai
selkärankaisilla erityisiin elimiin,
tuntokappalei-hin 1. -nystyröihin. Tuntoaistimus ei ole
kaikkialla ihossa yhtä herkkä, vaan herkin
ulkone-vissa ruumiinosissa, kuten onteloeläinten ja
eräiden matojen lonkeroissa, niveljalkaisten ja
nilviäisten tuntosarvissa, kalojen suun ympärillä
olevissa tuntorihmoissa ja evissä, imettäväisten
kuonossa viiksikarvojen tyvessä, sian kärsässä
j. n. e. vrt. Tuntoaisti. — Laajemmassa
merkityksessä nimitetään usein t:iksi koko
hermostoa ja aistinelimiä yhteensä. P. B.
Tuntohermo, tuntoaistimusta välittävä hermo,
ks. Hermot ja Aisti.
Tuntokappaleet ks. Tuntoaisti.
Tuntokarvat ks. Tuntoeli n.
Tuntokasvi ks. M i m o s a.
Tuntonystyrät ks. Tuntoelin ja T u n t
o-aisti.
Tuntopisteet, ihossa,iniltei kaikkialla
tavattavat kohdat tai „pisteet", joita jollakin
esineellä, esim. jäykällä karvalla hiljaa
koskettamalla voidaan herättää tuntoaistimus. Nämä t.
I. kajoamispisteet sijaitsevat enimmäkseen
ihokarvojen juurilla, mutta niitä on olemassa
täysin karvattomissakin ruumiin kohdissa. Paitsi
t:tä on myöskin olemassa kipupisteitä ynnä sekä
kylmän että lämpimän aistimusta välittäviä
pisteitä. ks. Tuntoaisti. M. 0-B.
Tuntosarvet, nimitys, jota käytetään eräistä
pään lisäkkeistä pääasiassa kahdessa
selkärangattomien ryhmässä, nim. nilviäisten
(kotiloilla. ks. t.) ja erityisesti niveljalkaisten (muilla
paitsi liämähäkkieläimillä) pääjaksoissa. Nivel
jalkaisten t:ia, antenneja, on 1-2 paria pään
etuosassa. Ne ovat nivelikkiiitä, synnyltään
nähtävästi raajoihin kuuluvia, rakenteeltaan ja
muodoltaan hyvin monenlaisia, ennen kaikkea tunto
ja haju-, joskus myös kuulo-, tasapaino- tai muita
aistimia kannattavia elimiä. Erityisen
monimuotoisia ovat hyönteisten t.: rihmamaisia,
nuijamai-sia, kampamaisia y. m.; usein ne ovat koiraalla
pitemmät kuin naaraalla (vrt. esim. kuvaliitettä
Kovakuoriaisia II, kuv. 12 ja 13).
Tuntsajoki, Koutajokeen lännestä laskeva
suuri lisäjoki, alkaa Värriötunturien
kaakkoispuolelta, Sauoivan ympäristöltä, Kuolajärven
pitäjän pohjoisimmasta osasta, kerää vesiä laajalta
alueelta Maanselän itäisiltä rinteiltä, virtaa
mutkikkaana ja koskisena etelää ja kaakkoa, sekä
lopuksi itää kohti ja alimmalla juoksullaan,
Vienan-Karjalassa, virrattuaan Tuntsajärven ja
Vuo-lasjärven läpi yhtyy Susijärvessä Koutajokeen.
Pituus n. 150 km, leveys keskijuoksulla n.
50-60 m, alajuoksulla 200-250 m. Suurin koski on
Peuraköngas (255 m3 vettä sek:ssa ja 11,560
hevosv. keskiveden aikaan) n. 7 km Suomen
rajalta (Suomen puolella). T. juoksee
kauttaaltaan metsäisten ja jylhien, melkein
asumattomien seutujen kautta. Ainoat asutukset T:n
varrella Suomenpuolella ovat Kurtinkylät lähellä
Suomen rajaa (Yli-Kurtti n. 12 km ja Ala-Kurtti
1976
n. 7 km rajalta) sekä Vienan puolella Tuntsan
kylä Tuntsajärven rannalla. — T. on Lapin
parhaita uittoväyliä. [J. E. Rosberg, „Lappi", siv.
61-64.] ’ L. Tl-ncn.
Tuntsan hoitoalue, Kuolajärven pitäjässä,
403,000 ha, käsittää pitäjän itäiset osat; kuuluu
Kemin tarkastuspiiriin.
Tuntumus merkitsee sotilaskielessä miehistön
asettamista riviin niin lähekkäin, että
käsivarret hieman koskettavat toisiinsa. Sotamiehet
eivät siia seista niin lähekkäin, että käsivarsien
liikkeet kivääriä käsitellessä ja ampuessa
estyvät. Ratsuväessä hevoset asetetaan rinnakkain
niin lähelle toisiaan, että jalustimet koskevat
toisiinsa. 11. v. B.
Tunturi, ent. maajääu alueella oleva,
maa-jään pyöreämuotoiseksi muovailema, usein
mahtavan murtokiviverhon peittämä, metsätön vuori.
T:eista puhuttaessa tav. ajatellaan pohjoisen
Fenno-Skandian (Lapin) vuoria. Lapin kielessä
gaisa = korkea t-, oaiwe?= matalampi,
pyöreälaki-nen t., tuoddar = tunturiselänne, tsokka = terävä
t.-huippu.
Tunturihaukka (Vale o gyrfalco), jalohaukan
sukuun kuuluva keskikokoinen laji. Koiraan
pituus 52-57, naaraan 57-61 cm. Tunnetaan
jiar-haiten etupuolelta alle keskivälin
höyhenpeittei-sistä nilkoistaan. Päältä t. on ruskeanharmaa,
vaaleita poikkijuovia ja täpliä lukuunottamatta,
alta valkea, täplikäs. Vanhat linnut ovat paljoa
vaaleampia, joskus melkein valkeita, samoinkuin
Irlannissa ja Grönlannissa tavattavat paikalliset
muodot. T. on erinomaisen hyvä lentäjä, joka
sieppaa saaliinsa ilmasta tai vedestä. Pesä
luokse-pääsemättömässä kallion kolossa, usein
lintuvuorella. T. pesii meillä harvalukuisena Lapin
tuntureilla. Talviseen aikaan vaeltavat etupäässä
nuoret yksilöt Etelä-Suom; en saakka. Muuten
tavataan sitä Euroopan, Aasian ja
Pohjois-Ameriikan pohjoisimmissa osissa. — Keskiajalla
käytettiin t:aa Euroopassakin metsästykseen.
Se oli kokonsa, voimansa ja nopeutensa vuoksi
ehkä suosituin jahtihaukka. Parhaimmat linnut
saatiin täysikasvuisina pyydystetyistä. Lintujen
hankinta, opetus ja hoito tulivat hyvin kalliiksi,
minkä vuoksi vain ruhtinaat ja rikkaat henkilöt
kykenivät tätä metsästystä harjoittamaan.
Haukkametsästys oli nähtävästi saanut alkunsa
Keski-Aasian paimentolaiskansojen keskuudessa
ja tullut Eurooppaan hunnien mukana. Nykyisin
se on Euroopassa jokseenkin harvinaista; sitä
harjoitetaan etupäässä Englannissa ja
Alankomaissa. E. M-o.
Tunturikasvisto, niiden kasvien
yhteisnimitys, jotka puurajan t. havupuurajan yläpuolella
muodostavat tunturien kasvipeitteen. Yleisiltä
ominaisuuksiltaan t:n kasvit muistuttavat
alppi-kasveja, ollen kuten nämäkin matalia,
monivuotisia, heleäkukkaisia. Tunnusmerkillisiä kasveja
ovat Loiseleuria procumbens, Pliyllodoce
cærn-lea, Amtostapliylos alpina. Empctrum nigrum,
Betula naiia, Diapensia, Juncus trifidus, eräät
Carcx-, Draba- ja Saxifraga-lajit, pienet
Sali.r-varvut j. n. e., sitäpaitsi varsinkin eräät
jäkälät: poron- ja islannin jäkälä, Platysma nivale,
Nephroma arcticum, Alectoria ochroleuca y. m.
Tuntuxikasvien lajimäärä on luonnontieteellisen
Suomen alueella 91. Tunturikasviyhdyskunnat
ovat osaksi aukeita varpukankaita. osaksi soita
Tuntohermo—Tunturikasvisto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
