Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tunturikirvinen ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
1977
Tunturi kirvinen—Tuomarinohjeet
1978
t. niittymäisiä yhdyskuntia, vrt. A 1 p p i k a
s-v i s t o. K. L.
Tunturikirvinen ks. K i r v i n o n.
Tunturikurmitsa ks. Kurmitsat.
Tunturileivonen I. (Lapissa) kellolintu
(Otocorys alpestris), leivosen heimoon kuuluvan
sukunsa ainoa edustaja. Siitä» erotetaan kyllä
(korkeintaan) 35 alalajia, jotka useiden tutkijain
mukaan ovat katsottavat itsenäisiksi lajeiksi.
T. tunnetaan parhaiten kahdesta pään sivuilla
olevasta suiposta töyhdöstä ja mustasta
puolikuun muotoisesta kaulan alaosassa olevasta
hiutumasta. Myös päälaen etuosa ja ohjaksista
poskille kulkeva, taaksepäin levenevä juova ovat
mustat, muu osa päätä kellertävä. Ruumiin
pituus 17-19 em. Pesii vuorilla ja tuntureilla,
mieluimmin pensasrajan yläpuolella. Kohoaa
laulaessaan ilmaan, kuten peltoleivonen, jota se
muutenkin elintavoiltaan muistuttaa. Tämä
melkein yksinomaan pohjoisen pallopuoliskon
asukas tavataan meillä pesivänä vain Lapin aukeilla
tunturiseuduilla, muualla Suomessa vain silloin
tällöin muuttomatkoillaan. Meillä tavattava t:n
alalaji (O. a. fia ra) pesii pohjoisosassa
Eurooppaa ja Aasiaa. E. M-o.
Tunturipöllö ks. Pöllöt.
Tunturisopuli ks. Sopulit.
Tunturisotka ks. Sotka.
Tunturisusi, omaksi suvuksi erotettu tai
koiran sukuun yhdistetty, lähellä tavallista sutta
oleva laji. ks. Susi.
Tuohi, koivun rungon ja oksien kerroksikas,
paperinohkaisina levyinä hilseilevä korkkipeite.
joka ulkopinnalta on valkea, sisäsivulta
kellanruskea. Mustat poikittaisviirut t:ssa ovat
korkki-huokosia. joissa korkkisolukko on aivan höllää;
ne voivat myöskin olla pienten jäkälien
itiö-kotelopulloja. T:ta, joka helpoimmin
irroittau-tuu puusta mahlan aikana, käytetään yleisesti
kotitarpeena tuohisten, konttien, virsujen y. m. s.
tekoon, myös koriste-esineiden valmistukseen,
helpon svttyväisyytensä takia (sisältää öljyjä
ja hartseja) sytykkeeksi, edelleen parkitsemiseen,
kimröökin. koivutervan (ks. t.). koivtiöljyn y. m.
valmistukseen. Hyvän vedenpitäväisyytensä takia
t :ta käytetään kattoaineeksi, kengänpohjien
väli-täytteeksi y. m. K. L.
Tuohiteollisuus. Alkeelliset kansat käyttävät
paljon puunkuorta erilaisiin tarkoituksiin, m. m.
pukuaim kseksi. Alhaisimmalla sivistystasolla
olevat suomalais-ugrilaiset kansat, ostjaakit ja
vogulit, valmistavat eräissä s: uduissa
kaikenlaiset säilytysastiansa, yksinpä kehdonkin,
levytuo-liesta. Muut suomensukuiset kansat tekevät
tuohivalmisteensa etupäässä tuohisiisnoista 1. n. s.
saroista näitä yhteennitomalla. Tuonoin vielä
oli tuohenkäyttö meidänkin maassamme
varsin laaja; esim. maitotalouden alalla
valmistettiin siitä siivilöitä, maitokehloja (rove),
eräänlaisia kuorintalusikoita ja kirnuja, putinoita 1.
piimänsäilytysastioita, huosiamia 1. astiain
pesu-vihkoja; edelleen tehtiin säilytysastioita:
suola-tölkkejä, kopsia. vakkoja ja seinäkoreja;
kantovälineitä tai suojuksia: kontteja, kirveen- ja
puukontuppeja; vielä puukon- ja sirpinpäitä.
Tuohesta tehtiin myös köyttä, eritoten
nuotan-köyttä. Arkkitehti Yrjö Blomstedt-vainaja yritti
säilyttää tuobenkäyttöä kotimaisessa
teollisuudessa soveltaen sitä osittain uusienkin val-
misteiden, kuten esim. kynttiläjalkain
raaka-aineeksi. {/. f. S.
Tuohus, tuohi- tai pärosoihtu; kreik.-katoli
sessa kirkossa käytetty vahakynttilä.
Tuokko ks. T ö r n e r o o s. A.
Tuokslahti, rautatiepysäkki
Sortavalan-Eli-senvaarau rataosalla, Kuokkaniemen ja Sortava
lan asemien välillä. — T:sta fi km:n päässä,
Kiteenjoen varrella, sijaitsee N i e m i s k o s k e n
o.-y :n puumassa- ja paperitehdas (ruskeata
käärepaperia) ; perustettu 1897.
Tuoksuherne, h a j u h e r n e, ks. L a t h
y-r u s.
Tuoksumaratti ks. A s p e r u 1 a.
Tuomaalaiset ks. Tuomask ristityt.
Tuomaanpäivä, Tuomaan-messun päi
v ä, apostoli Tuomaan päivä 21 p. jouluk., oli
Ruotsi-Suomessa kameraalinen merkkipäivä, niin
kauan kuin jyväveroa maksettiin ja
virkamiesten palkat suoritettiin viljassa. Niiden, jotka
halusivat toimittaa tai vastaanottaa maksun
jyvissä voimassaolevan verohinnan mukaan
lasketun rahamaksun sijasta, tuli ennen tätä
päivää ..irtisanoa vilja" toimitettavaksi. T:n
merkityksestä muuttopäivänä ks. Lähtöpäivä,
vrt,. Tuomas, piispa.
Tuomari (ruots. domare), viranomainen, jolle
kuuluu oikeudessa vireille pantujen
oikeusjuttujen tutkiminen ja ratkaiseminen. Yleiset
kelpoisuusvaatimukset t: n-virkoihin ovat Suomen
lain mukaan: 1) Suomen kansalaisoikeus, 2)
mies-sukupuoli, 3) täysi ikä (lautamiehen alin ikä
25 vuotta), 4) kristillinen uskontunnustus,
5) hyvä maine, 6) maan lakien tunteminen
(vaatimus ei koske lauta- tai kunnallisneuvosmiestä),
7) kummankin kotimaisen kielen taito
(vaatimus ei koske lauta- tai kunnallisneuvosmiestä).
Paitsi näitä henkilökohtaisia ominaisuuksia
vaaditaan vielä 8) että t,. on laillisesti virkaan
määrätty ja 9) vannonut t:n-valan. T., jonka
yleisiin kelpoisuusvaatimuksiin nähden ei ole mitään
huomauttamista, voi kumminkin määrättyjen
syiden vuoksi olla estetty käsittelemästä jotakin
juttua (ks. Jäävi). Kuten yleensä on
Suomessakin se periaate vallalla, että t:t ovat
viroistaan erottamattomat. Tämä on perustuslaeissa
erittäin turvattu (v:n 1772 Hallitusmuodon 2 §
ja v:u 1789 Yhdistys- ja Vakuutuskirjan
vahvistus). Poikkeuksena erottamattomuusperiaatteesta
ovat senaatin oikeusosaston jäsenet, jotka
nimitetään virkoihinsa vain kolmeksi vuodeksi,
(ks. Kihlakunnantuomari,
Neuvos-mies, Pormestari.) B. S.
Tuomarien kirjat ks. T u o m a r i t.
Tuomarila (ruots. Domargård), maatila
Porvoon pitäjässä, 5 km kaupungista koilliseen.
Luonteeltaan allodiaalisäteri, käsittäen 6 verotilaa
(ent. Wächjärven kylä). Jo 1570-luvulla
mainitaan omistajana eräs Olavi Laurinpoika; 1002
Kaarle herttua lahjoitti sen Porvoon kaupungille,
joka kuitenkin Kaarle XI:n reduktsionissa sen
ajaksi menetti. 1600-luvun alkupuolella sen
omisti ratsumestari Jaakko Sabelhjerta. Viime
vuosisadalla se kuului m. m. Solitander-,
Tliesleff-ja öhman-suvuille. E. C-g.
Tuomarinkapat ks. K ä r ä j ä k a p a t.
Tuomarinohjeet, kokoelma oikeusperiaatteita,
joiden tekijäksi yleisesti on arveltu tunnettua
Olavi Pietarinpoikaa (k. 1552). T. ovat huomat-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
