Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Turkki - Turkki, ks. Puki, palstat 1078, 1083 - Turkkikuoriainen - Turkkilainen kylpy, ks. Roomalainen kylpy - Turkkilaiset, ks. Turkkilaistataarilaiset kansat ja Turkki - Turkkilais-kreikkalaiset sodat - Turkkilais-tataarilaiset kansat
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2035
Turkki—Turkkilais-
tataarilaiset kansat
2036
kasta apua. Ne yritykset, joita länsivaltani lai
vastot tekivät Gallipolin varustusten valloitta
iniseksi 1915, raukesivat tyhjiin; Armeeniassa ja
Persiassa turkkilaiset sotivat vaihtelevalla
menestyksellä venäläisiä ja. Mesopotamiassa
englantilaisia vastaan. Hyökkäykset Egyptiä vastaan,
jonka Englanti tässä sodassa on muodollisesti
iiittänyt alueisiinsa, eivät ole T:lle tähän asti
menestyneet. [La Jonquiöres, „Histoire de 1’empire
ottoman"; Jorga, „Geschiehte des Osmanisehen
Reiehes"; Greene, „The eampaign in Bulgaria
1877-187S"; Maurice, ,,Tlie llusso-Turkish war
1877"; Hocquard, „La Turquie sous Abdul
Hamid 11"; Totoinjanz ja Toptschjan,
„Diesozial-ökonomische Tiirkei"; Uu Velay, ..Essai sur
l’his-toire finaneière de la Turquie"; Norodounghian,
„Recueil d’actes internationaux de 1’empire
ottoman"; Schopoff, „Les réformes et la proteetion
des chrétiens en Turquie 1673-1904", sama. „The
Balkan question".] G. R.
Turkki ks. Puku, palstat 1078, 1083.
Turkkikuoriainen (Attagenus), kovakuoriais
suku ihrakuoriaisten (Dermestidae) heimossa,
ks. A 11 a g e n u s.
Turkkilainen kylpy ks. Roomalainen
kylpy.
Turkkilaiset ks. T u r k k i 1 a i s-t a t a a r
i-täiset kansat ja Turkki.
Turkkilais-kreikkalaiset sodat. Kreikan va-
paudentaistelusta Turkkia vastaan ks. K r e i k k a.
historia. — V:n 1897 sodan aikaansai etupäässä
kreik. seura „Ethnike hetairia", joka kiihotti
sotaan Turkkia vastaan. Kreetassa helmikuussa
1897 syttynyt kapina edisti seuran aikeita, ja
se vaikutti Kreikan hallituksen kantaan. Kreikka
lähetti heti apujoukkoja Kreettaaii, ja saari
julistettiin yhdistetyksi Kreikkaan. Suurvallat
kuitenkin ehkäisivät kreikkalaisten toimia: luvaten
Kreetalle itsenäisen hallinnon Turkin
yliherruuden alla he vaativat Kreikan joukkojen
poistamista saaresta. Tämä vaatimus herätti suurta
suuttumusta Ateenassa, ja nopeasti koottiin
joukkoja Kreikan pohjoisrajalle, vaikka Kreikka
olikin sangen huonosti varustautunut sotaan.
Kreikan’ kruununprinssi Konstantinos otti
armeian päällikkyyden, ja huhtikuussa Ethnike
hetairian säännöttömät joukot aloittivat
vihollisuudet Turkkia vastaan, mutta lyötiin takaisin.
Kreikan pääjoukko kokoontui Thessaliaan,
pienempi osasto Epeirokseen. 18 p:nä huhtikuuta
turkkilaisten pääjoukko Edhem pasan johdolla
ryhtyi hyökkäykseen, ja vain muutamia päiviä
kreikkalaiset kykenivät pidättämään sitä
Thessa-lian pohjoisissa rajasolissa. Huhtikuun 25 p:nä
turkkilaiset valtasivat Larissan. Kreikkalaiset
peräytyivät etelämmäksi; ainoastaan eversti
Smo-lensko puolustautui vielä Velestinossa. Ateenassa
kukistui IJeiyanniin ministeristö, ja
kruununprinssin täytyi luopua armeian päällikkyydestä.
Uusi pääministeri Ralli kääntyi suurvaltain
puoleen avunpyynnöllä. Ennenkuin nämä kuitenkaan
ehtivät ryhtyä välittämään, valloittivat
turkkilaiset vielä Pharsalolcsen 6 p:nä toukok.; samaan
aikaan Smolenskon täytyi peräytyä.
Ratkaisemattoman taistelun jälkeen Domokoksen luona 17 p :nä
toukok. kreikkalaiset peräytyivät Furka-solalle.
Venäjän keisarin lähettämä sähkösanoma sai nyt
turkkilaiset taipumaan aselepoon. Lopullinen
rauha tehtiin Konstantinopolissa joulukuussa
1897, siinä Turkki sai rajan korjatuksi edukseen
(vrt. K r e i k k a, historia).
Keväällä 1912 tehtiin salainen liitto neljän
Balkauvaltion, Bulgaarian, Serbian, Montenegron
ja Kreikan välillä Turkkia vastaan. Kun
Tripoliin menetyksen johdosta sisällinen
tyytymättömyys Turkissa yltyi (nuorturkkilainen hallitus
kukistettiin heinäk. 1912), joudutti tämä
liittolaisten valmistaman sodan puhkeamista; sodassa
he toimivat yhteisen suunnitelman mukaan.
Montenegron ryhdyttyä vihollisuuksiin Kreikka
ja muut valtiot aloittivat sodan lokak. 18 p.
Kreikan armeia meni heti kruununprinssi
Konstantinoksen johdolla rajan yli, voitti
turkkilaiset Elassonan ja Servian (lokak. 20-23),
Nalbandkojn (lokak. 30) ja Jenidzen (marrask.
2 p:nä) tappeluissa sekä miehitti marrask. 8 p.
Salonikin. missä jäännös Turkin etelä-armeiasta
heitti aseensa. Muut liittolaiset sotivat tällä
välin yhtä menestyksellisesti, ja Turkin
pää-voima peräytyi Tsataldzan asemalinjaan saakka.
Syntyi aselepo, johon Kreikka ei kuitenkaan
yhtynyt; rauhanneuvottelut alkoivat Lontoossa,
ja nuorturkkilaisten vastustuksesta huolimatta
rauha tehtiin samassa kaupungissa 30 p. toukok.
1913. Kreikka sai Salonikin ynnä eteläosan
Makedoniaa (n. Mesta-jokeen saakka idässä).
Kreikan rajan vasta perustettavan Albanian
ruhtinaskuntaa vastaan oli kansainvälinen
toimikunta tarkemmin määräävä. — Saaliista syntyi
kuitenkin heti riitaa Bulgaarian sekä sen
liittolaisten välillä (vrt. Turkki, historia). G.R.
Turkkilais-tataarilaiset kansat (1. t u r k k
i-laiset kansat) kuuluvat mongolien ja
tunguusien kanssa altailaisiin kansoihin
(ks. Urali-altailaiset kielet)
näitten läntisimpänä, Euroopan historiassa
tärkeimpänä ja lukumäärältään suurimpana (yli
30 milj.) ryhmänä, jonka yhteisenä
tunnusmerkkinä on samasta alkukielestä (turkkilaisesta
alkukielestä) enemmän tai vähemmän
muuttunut kieli. T:sta k:sta ja niiden nykyisistä
nimityksistä ja ryhmittelystä ks.
Turkkilais-tataarilaiset kielet. — T. k.
asuvat hyvin laajalla alueella: Kiinan
Turkestanissa, Siperiassa, Venäjän Turkestanissa,
Euroopan Venäjällä, Kaukaasiassa, Vähässä-Aasiassa
ja Balkanin niemimaalla, jota paitsi niitä
tavataan kauempanakin (Gobin eteläpuolella
Nan-san-vuoriston laaksoissa, Persiassa ja
Afganistanissa, Egyptissä, Puolassa ja Liettuassa,
y. in.). Venäjän valtakunnan kansoista t. k.
ovat slaavilaisten jälkeen suurimpana
väestö-aineksena; 1915 heitä oli virallisten tietojen
mukaan yli 15 »/a milj. eli 10,» % koko
väkiluvusta (8 milj. Aasian ja 6 Euroopan puolella
sekä n. 2 milj. Kaukaasiassa). Valtavana
enemmistönä he ovat Venäjän ja Kiinan Turkestanissa
sekä Vähässä-Aasiassa. T:n k:n laaja
maantieteellinen leviäminen eri maanosiin johtuu
heidän aikaisemmista elintavoistaan: sotaisana
ratsastajakansana he alkuperäisiltä
kotipaikoiltaan, Keski-Aasian ruohoisilta aromailta, jo esi
historiallisina aikoina kulkeutuivat milloin
Etelä-Mantsuriaa ja Kiinaa, milloin Eurooppaa
kohti, ja useissa eri otteissa he liikkuvina
pai-mentolaisryhminä syöksyivät viljavammille
seuduille alistaen orjiksi vieraat kansat (tat) ja
muodostaen aikojen kuluessa joukon erinimisiä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
