Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Turkkilais-tataarilaiset kansat - Turkkilais-tataarilaiset kielet - Turkkilo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2039
nissa turkkilais-tataarilainen kansanaines sulatti
itseensä persialaisia ja muita iraanilaisia
aineksia (persialaisrotuiset, mutta turkkilaiskieliset
s a r t i t) ja siellä syntyi uusi, n. s. t s a g a t a
i-lainen kulttuurikeskus jatkoksi entiselle
uiguri-laiselle. Uigurien viimeisiä loppuja ovat
Itä-Turkestanista (17:unen vuosis. lopulla?)
Nan-sanin rinteille siirretyt s a r y-u i g u r i t, jotka
tätä nykyä ovat täydellisesti
kiinalaistumaisil-laan.
T. k. ovat aikojen kuluessa pystyttäneet monta
eri valtakuntaa eri osiin Aasiaa, ja melkein
kaikkien Aasian osien valtaistuimilla (kaakkoista
osaa lukuunottamatta) on joskus istunut
turkkilainen hallitsija. Suurin vaikutus Euroopan oloi
hin on. paitsi t:n k:n esi-isillä hunneilla, ollut
Turkin valtakunnan isännillä, turkkilaisilla
ks. Turkki. G. J. It.
Turkkilais-tataarilaiset kielet
(turkinsukuiset 1. turkkilaiset kielet)
muodostavat erityisen, omintakeisesti kehittyneen
kieliryhmän, jonka eri kielet ovat erittäin
läheisesti sukua toisilleen ja joka ryhmä mongolin
ja tunguusin kielten kanssa kuuluu
altailaiseen kielikuntaan (ks. U r a 1 i-a 11 a
i-laiset kielet). Tämän kielikunnan alkuna
ok ollut yhteinen kantakieli, josta t. k. ovat
monessa suhteessa kauimmalle kehittyneet, mutta
jonka rakenne vielä selvästi kuvastuu nykyään
puhutuissakin t :ssa k:ssä. Sana alkaa joko
yhdellä konsonantilla tahi vokaalilla,
sanansisäisiä konsonanttiryhmiä on suhteellisesti vähän,
vartalo 011 yksi- tahi kaksitavuinen ja ainoana
taivutuskeinona on suffiksien (päätteiden,
tunnusten) käyttäminen. Nomineilla on verraten
vähän taivutusmuotoja, mutta verbien taivutus
on erittäin kehittynyt ja verbaalisten nominien
(partisiippien) monipuolinen käyttö korvaa
muiden kielten sivulauseiden runsautta. Samalla
kieliopillisella muodolla on aina sama pääte,
mutta vokaali jonkun verran vaihtelee sanan
ensitavuu vokaalin mukaan (vokaalisointu).
Kielen rakenne on mitä yksinkertaisin ja taivutus
säännöllisyytensä vuoksi mitä helpoin. E s
i-turkkilaisena aikana sanansisäiset
vokaalienväliset d, V, r ja n olivat säilyneet, mutta
sananalkuiset d, dz, j ja n olivat kaikki
antaneet /-äänteen ja sananalkuinen p oli hävinnyt
(p >• f > h > O). Aikaisimmin eristäytyneistä
murteista on huomattava se kieli, josta on
kehittynyt nykyinen tsuvassin kieli (ks. t.) ja
josta on jäänyt jälkiä unkarin kieleen
(ks. t.). Turkkilais-tataarilaiset kansat
muodostivat kauan ensimäisten eristäytymisten jälkeen
yhtenäisen kielialueen, jonka rajojen sisällä vain
verraten pienet äänteelliset ja muoto-opilliset
eroavaisuudet pääsivät kehittymään. Tänä
yhteis-turkkilaisena aikana (300-700 j. Kr.)
tapahtui kehitys l’ > s ja † > z sekä osittain
sanansisäinen d > (5. Myöhempänä aikana on
eristettyyn asemaan joutunut jakuutin kieli, jossa
siitä syystä on tapahtunut useita vain tälle
kielelle ominaisia muutoksia (ensitavuun vokaaleissa
esim. ä > i/a, ö > uo, ä >io; konsonanteissa
ts > s, j > dz > s, sanansisäiset s > t, z >.s,
d~>t). Kaikki muut t. k. sitävastoin ovat
pysyneet äänteellisesti kutakuinkin muuttumatta ja
niin läheisesti toistensa yhteydessä, että on vaikea
näitä kieliä ryhmitellä. Itäisimmät ovat saaneet
2040
suuren joukou mongolilaisia lainasanoja ja etelästä
käsin on tullut iraanilaista (persialaista)
lainatavaraa. Ottamalla huomioon myöskin
historiallisia ja maantieteellisiä näkökohtia voimme
erottaa seuraavat ryhmät: A. Tsuvassin kieli (alkuaan
tay = vuori > t«), H. Jakuutin kieli (tay > tä
> tya = metsä), C. Pohjoinen ryhmä, johon
kuuluvat Altai-vuoriston ympäristössä puhutut
kielet: 1) urjanhain eli s o j o 11 i e n kieli
Mongoliassa ja 2) karagassien kieli Sajanin
vuorten pohjoisrinteillä (tay = vuori on tay, d on
säilynyt rf:iiä); 3) koibaalien ja sorien
kieli (d^>z) Abakanin laaksossa sekä useat
murteet joissa d on muuttunut j’:ksi, 4) T s o 1 y
intät aar ien, 5) H a r a h a aron tataarien ja
6i Altain murre (tay > tö tahi («), joka taas
jakautuu n. s. Altain kalmukkien, teleuttien,
lebedintsien ja kumandiinien
murteisiin. D. Läntinen ryhmä (tay > tau = vuori).
Tähän kuuluvat 1) kirgiisien (k a r a k i r g i
i-sien ja kaza k-k irgiisien) murteet
Venäjällä ja Kiinan Turkestanissa, 2) nogain kieli
Pohjois-Kaukaasiassa ja Krimillä, 3) k u m u
k-kien, karatsain ja balkaarien
kielet Kaukaasiassa sekä Etelä-Kaukaasian
tataarien kieli (Bakun tataarien murre), 4) b a
s-kiirien kieli Uralin vuorimailla ja 5) Volgan
tataarien (ks. t.) kieli, joka Volgan varrelta
uutisasutuksen mukana leviää Siperiaan käsin ja
joka läheisesti liittyy Krimin ja Puolan
tataarien kieleen. Tähän läntiseen ryhmään
kuuluu myöskin vain kirjallisissa
muistiinpanoissa säilynyt k o m a a n i n kieli. E.
Itäinen ryhmä (d^>j; y>y; tay = vuori), johon
kuuluu joukko erilaisia murteita, joista osa on
vielä sangen vähän tutkittuja. Tärkeimmät ovat
1) sartin kieli (Bukharan ja Kiivan
kaupunkilaisten puhuma kieli, milloin eivät puhu
persian kieltä) ja 2) I t ä-T urkestanin eli
Keski-Aasian turkkilaiset murteet, joita
puhutaan Jarkendin, Kasgarin, Turfanin, Hamin y. m.
kaupungeissa seka lähiseutujen maalaisväestön,
tarantsiinien, keskuudessa (tarantsi =
maanviljelijä). Tämän itäisen ryhmän kielissä
tapaa runsaasti persialaisia ja arabialaisia
lainasanoja ja itäisimmissä on sitäpaitsi huomattava
kiinan kielen ja sivistyksen vaikutus.
Kirjallisena kielenä viljelty murre on n. s.
tsaga-t a i n kieli. F. Eteläinen ryhmä, joka
läheisesti liittyy itäiseen ja niinikään jakautuu
kahteen osaan: 1) vanhoillisempi ja itäistä ryhmää
läheisempi turkmeenin kieli
(Kaspianmeren takaisella alueella ja Stavropolin
kuver-nementissa) sekä 2) omintakeisesti kehittynyt
varsinainen turkin kieli eli o s m a n i n
kieli (tay = vuori > day tahi dä) eri
murteilleen (ks. Turkin kieli ja
kirjaili-s u u s). G. J. R.
Turkkilo (Nccrophorus), 2-3 cm:n pituinen
kovakuoriainen, jonka mustissa peitinsiivissii on
kaksi leveätä, punaista, hammaslaitaista
poikki-juovaa. ja jonka eturaajat ovat muuttuneet
voimakkaiksi litteiksi kaivinjaloiksi. Täysimuotoi
nen eläin syö maan pinnalla makaavia eläinten
raatoja. Toukilleen kätkevät ne — tav. 3-6
kovakuoriaista yhdessä — jonkun pienen eläimen,
esim. hiiren tai sammakon, maan sisään
kaivamalla kuopan sen alle. Asetettuaan munansa
raatoon ne peittävät tämän mullalla, joten pian
Turkkilais-tataarilaiset kielet—Turkkilo
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
