Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Turmaliin ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2067
Turnbullin sininen—Turskat
2068
Siitä ilmoitettiin jo pitkät ajut edeltäpäin ympäri
maata ja kutsuttiin ritareita määrättynä
päivänä paikalle saapumaan, samoinkuin sinne
saapui valittu seura ylhäisiä katsojia, naisia ja her
roja. Turnajaisissa voitetun haarniska ja aseet
kuuluivat voittajalle ja olivat suurella
rahasummalla lunastettavat. Usein sattui myös näissä
leikkitaisteluissa tapaturmia, joten joku
taistelijoista vahingoittui tai kuolleena jäi paikalle.
Tunnetuksi on tullut se t., joka 1559 tuotti
kuoleman Ranskan kuninkaalle Henrik II:lle. T:n
loistoaika oli 12-16 vuosis. Myöhemmin jaettiin
usein voittajille palkintoja jonkun ylhäisestä
suvustaan tai kauneudestaan tunnetun naisen
kädestä. Myöskin yhdistettiin t:een erilaisia
kilpailuja, jotka yleensä antoivat osanottajille tilai
sunden näyttää taitavuuttaan aseiden käytössä
ja sotaratsun ohjaamisessa, kuten
renkaansatut-taminen (saks. Ringstecken) y. m. s.
K. G.
Turnbullin sininen [iänbul-], väriaine, joka
syntyy saostamalla ferrosuoloja
ferrisyankalium-liuoksella. T. s. on berliinin-sinisen (ks. t.)
näköistä.
Turner [täng], William (1775-1851), engl.
taidemaalari, yksi nykyaikaisen
maisemamaalauksen huomattavimpia edeltäjiä. Yksityisessä
elämässään hän oli omituinen erakko, eikä hän
taiteessaankaan tyytynyt kulkemaan toisten
tallaamia polkuja. Ainoa, joka ainakin aluksi
häneen huomattavasti vaikutti, oli ransk. Claude
Lorrain (1600-82), jonka etevää valokäsittelyä
hän suuresti ihaili, kunnes hän ahkeralla työllä
vähitellen pääsi itse oppi-isästänsä paljo edelle.
Juuri erilaisten valaistussuliteiden kuvaaminen
tuli T:n taiteen pääpyrkimykseksi, aihe
sellaisenaan kiinnitti vain hänen mieltänsä, mikäli se
tarjosi hänelle tilaisuutta mitä moninaisimpien
värileikkien ja valoarvojen esittämiseen. Hän
koetti kiinnittää kankaalle eri vuolen- ja
vuoro-kaudenaikojen vaihtelevimpia vaikutelmia:
aamuja iltaruskoja, keskipäivän hehkua, sumua,
sadetta, merta myrskyssä ja merta tyynenä,
pilviä kuvastelevana. Siten hän laski jo miespolvea
ennen Manet’a ja impressionisteja nykyaikaisen
tunnelmamaiseman perustuksen. Piirustuksella ei
hänen maalauksissaan ole mitään itsenäistä
merkitystä, väri on käynyt niissä yksinomaiseksi ja
hallitsevaksi tekijäksi. Hänen aikalaisensa eivät
antaneet hänen pyrkimyksilleen niille kuuluvaa
arvoa, häntä pidettiin — ehkä etenkin
omituisten elintapojensa vuoksi — narrina, jopa
suorastaan mielipuolenakin. Vasta myöhemmin on
opittu hänen nerokkaita valokokeilujaan oikein
ymmärtämään. Kuollessaan hän luovutti lähes
400 maalaustaan ja 19,000 piirrostaan sekä
suurella ahkeruudella ja säästäväisyydellä
keräämänsä miljoona-omaisuuden Englannin valtiolle
sillä ehdolla, että kaksi hänen parasta tauluaan
ripustettaisiin Lontoon kansallisgalleriaan Claude
Lorrain’in teosten viereen. Hänet haudattiin
toivomuksensa mukaan Paavalin katedraaliin toisen
kuulun engl. maalaajan, sir Josuah Reynoldsin
viereen. (James Dafforne, „W. T." ’ (1883);
R. de la Sizeranne, ..La peinture anglaise
con-temporaine" (18951 ; R. Muther. ..Gesehiclite der
englischen Malerei" (1902) .1 F. L.
Turnikee (ransk. tourniquet). süonenpuristin,
jollaisia ennen muinoin käytettiin montakin eri
mallia verenvuodon tyrehdy Itämiseksi jostakin
rikkaantuneesta suonesta, vrt. Verenvuoto,
Verta-asettuvat aineet.
Turnipsi, r e h u n a u r i s, ks. Nauris.
Turnpike [tänpaik/ (engl.), kulkutielle ase
tettu akselinsa y mpäri kiertyvä risti, jonka ää
ressä kannetaan tiemaksu.
Turnus, turnipsin (ks. t.) kansanomainen
nimitys.
Turnu-Severinu J-ri’n], kaupunki Romaaniassa
Valakian länsipäässä, Mehedintsi’n piirikunnan
pääkaupunki, Tonavan vas. rannalla, Rautapor
tin alapuolella, Valakian pääradan varrella;
23,801 as. (1914). — Kymmenkunta kirkkoa
muutamia oppilaitoksia. Laivaveistämö. vilkasta
karja-, liha-, polttoöljy- ja viljakauppaa. Tärkeii
jokisatama. — T.-S m vieressä on keisari
Traja-ntiksen 104-106 j. Kr. Tonavan yli rakennut
tainan, 20-kaarisen kivisillan tähteet sekä keisari
Severuksen markomanneista ja levadeista saavut
tainan voiton muistoksi pystytetyn tornin (lat =
Turrin Severi > T.-S.) rauniot. — T. S:n
alkuperäinen nimi oli Orobetae. Suurvaltainsodassa
T.-S. syksyllä 1916 joutui bulgaarialaisten hai
tmi n.
Turnyyri (ransk. tournure = käänne). ruumiin
asento; käytöstapa; sanontatapa; 1880-luvulla
käytännössä ollut taakse sovitettu naispuvun
laajennus.
Turo ks. Kalastus, palsta 55.
Turoina ks. Turunmaa.
Turoni, liitusysteemin alaosasto, ks.
Geologiset muodostumat.
Turpa 1. toutain (Lenciscus cephalus),
säy-nään näköinen särjen sukuinen kala. Otsa leveii
ja litteä, peräevä ulospäin kaareva, suomut hyvin
suuret. Elää meren saaristossa ja nousee keväällä
virtoihin kutemaan. T. on lihansa puolesta särki
kaloista huonoimpia. Elää melkein kaikkialla
Euroopassa; Suomessa Suomenlahdessa ja
Pohjanlahden eteläosassa. P. II.
Turpa- ja sorkkatauti ks. S u u- ja s o r k k a
tauti.
Turpiini ks. Turbiini.
Turpin /-»-/ (k. n. 800), Reimsin arkkipiispa;
häntä on aikaisemmin väärin pidetty n. s. Tm
kronikan tekijänä. Tämä teos on syntynyt
osaksi 11 rnnellä vuosis., osaksi seur., ja sisäl
tää kertomuksia Kaarle Suuren Espanjan ret
kistä. Se on sepitetty vanhojen kansanlaulujen
(chansons de geste) pohjalla. [Gaston Paris, „l)e
Pseudo-Turpino".]
Turritis ks. Pölkky hei n ä.
Tursas 1. T u r s o, Kalevalassa esiintyvä hir
viön nimitys, johtuu skandinaavilaisesta thurs
= „jättiläinen".
Turskat (Gadidae), pehmeäeväisiä merikaloja,
jotka helposti tunnetaan kolmesta selkä- ja kali
desta peräevästä; vatsaevien pää rihmamainen.
Useimmilla alaleuan alla lyhyt viiksisäie.
Oleskelevat tavallisesti hyvin syvällä, liikkuen suu
rissa parvissa. Ovat ahnaita petokaloja; syövät,
pieniä kaloja, äyriäisiä, nilviäisiä y. m. Kutevat
kevättalvella tai keväällä. Itämeressä,
Suomenlahdessa ja Pohjanlahdessa elävä turska (Gadus
morrliua) kasvaa 70-80 emm pituiseksi, mutta
At lantin pohjoisosassa ja Jäämeressä se on joskus
2 mm pituinen ja painaa yli 30 kg. Turska on
suurenmoisen kalastuksen esineenä Pohjois-Euroo-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
