Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Näytös
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
sen, joka housut paikkaa, ett’ei tarvitse polvet ulkona
käydä.
Risto.
Niin, ja mikä siinä on, ett’ei mies saisi elää niinkuin
itse tahtoo, vaikka akankin ottaa. Loruja! Tupakkaa
piippuun, miehet.
Kustaa.
Mutta kyllä minä sentään ennemmin rikasta haluaisin,
minäkin. Paha vaan ett’ei niitä ole juuri niin hyllyltä
otettavina, niillä kun tavallisesti on monta pyytäjää. Millähän
mahdilla sinä, Risto, sait tuon Johannan taipumaan, olisipa
hyvä tietää.
Risto.
Mitäs maksat, jos sen sinulle sanon?
Toppo.
Elä huoli luvata mitään, Kustaa. Minä tuon konstin
neuvon sinulle ilman maksutta.
Risto.
Sinäkö? No, annahan kuulla.
Toppo.
Mikä siinä muu on, kun vetää tyttöjä hiukan nenästä.
Ja se on helposti tehty, sillä maailman menosta ne poloiset
eivät tiedä, ei paljon mitään.
Johanna.
Mutta muistakaa minun sanoneeni: Homsantuusta tulee
vielä ihminen, jahka aikaa voittaa.
Laura.
Tuosta hurjasta? Ei ikinä. Semmoinen se on
kapinekin. Jota ei saa työhön talttumaan, ei vaikka ihmeitä
tekisi. Kerrankin, kun oli apunani vaatteita huuhtomassa,
niin alkoipa hyötä hyviään avannolla tanssimaan. Mitä
mustalaista lienee pannutkaan, mutta ei ruojalle olisi mikään
voinut nauramatta olla. Ajatelkaas, kun hame oli vyötäröistä
saakka niin jäässä, että seisoi kankeana ympärillä ja tämä
vaan lentää ja pyörii pitkin iljannetta kuin tuuliaispää. Johan
siitä semmoisesta ihmistä tulisi. Kyllä kai!
Liisa.
Elä sano. Soinisen emäntä Riistavedeltä kehui Horn-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
