Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Ensimmäinen Näytös
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
naloisen kanani. (Hyräciieu Johannan luokse) ,,Kitkat, katkat,
pitkät matkat. Sinä ja minä ja Sirkan Liisa, Puntun Paavo ja
Juortonen Jussi, Kapakka Lassi ja Myllärin Matti —“
Johann a.
Kuulehan, Risto. Pari sanaa ensin.
Risto.
Vaikka kolme. Vai, niin. Oikeinko sitä mennään
loi-tomma, ett’ei muut kuule. No, mitä maailman päivinä
sinulla nyt onkaan?
Johanna.
Eihän täällä vaan ruvettanekaan pitämään pahaa
elämää tänä iltana? Minua jo alkaa peloittaa.
Risto.
Pahaa elämää. Kissa vieköön. Sitäkö varten sinä
noin totiseksi kävit. Elä turhia. Mitä pahaa elämää täällä
pidettäisiin.
Johanna.
Jos miehet ryyppivät liiaksi ja humaltuvat.
Risto.
Entä sitten. Kerrankos semmoista tapahtuu.
Olletik-kin tänlaisissa pidoissa. Eihän tuo niin kummaa olisi.
Johanna.
Se turmelisi meiltä koko hää-ilon. Risto kulta,
olethan sinä ainakin varoillasi.
Risto.
Niin minäkö? (Hyräiieo) Enkös minä häissäni Sais’ olla
vähän päissäni? — Ei se ole mies, eikä mikään, tiedätkös,
joka ei koskaan uskalla edes väkeviä nauttia.
J ohanna.
Hiljaa, hiljaa, elä puhu niin kovasti. Sinä lasket
leikkiä, Risto, et sinä tarkoita sitä, mitä sanot. Minä
häpeisin-kin silmäni maalle, jos sinä itsesi humalaan joisit.
Risto.
Kas vaan! Näyttää siltä, kun — Kuules, Johanna, elä
sinä unhota, mitä pappi meille äsken lausui.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
