Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Tionen Näytös
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Johanna (tulee oikealta, pysähtyy
epävakaisena ; katselee vuoron rahaa kädessään,
vuoron myyjiä; erikseen).
Yksi ainoa markka! Ei penniäkään enempää. Eikä
tietoa, mistä toista sijaan tulee. (Katselee hetken iiänetönnä rahaansa.)
Mitä tällä nyt teen? Ostanko maitoa lapselle, vaiko leipää
meille kaikille.
(Katri ja Laura tulevat häntä vastaan. Liisa huomaa
heidät ja rientää arkkiveisu kädessä ja koppa käsivarrella heidän
luokseen.)
Katri.
No, vielähän se Johannakin elää. Terve, terve! On
siitä aikoja kulunut, kun sinun viimeksi näin.
Laura.
Kuinka sinä olet hirmuisesti muuttunut. Ja vuosi on
vasta kulunut siitä, kun häitäsi vietimme. Ei sinua tuntisi
enää samaksi ihmiseksikään.
Johanna.
Makasin ensin kauvan aikaa sairaana ja sitten on taas
pieni poikani ollut kipeänä. Kun kaiket yöt saa valvoa kätkyen
ääressä, niin kyllä kasvot kalpenevat.
Liisa.
Vai niin, vai on sinulla jo poika. En minä ole
tiennytkään. No, ei tässä maailmassa. Joko hän on vanhakin?
Kolmen kuukauden, sanot? Ja kenenkä näköinen? Onko
hän äitiinsä vai isäänsä? Minäpäs tulen häntä katsomaan
jonakuna päivänä. Vai on sinulla poika!
J ohanna.
Hän on niin hento ja kivulias, lapsi raukka. Ehkä
Herra hänen piankin korjaa.
Katri.
Ei siihen ole taikaa. Kuuliaisista lapsista usein tulee
ihan terveitä, kun niitä vaan hoidetaan. Kyllä oli
meidänkin Iigori pienenä niin laiha ja huono, etfei suinkaan olisi
luullut hänestä kalua saatavan. Mutta annas, kun rouva
rupesi syöttämään pojalle munia ja hakattua, tuoretta raavaan
lihaa, niin heti se alkoi kasvaa ja lihoa oikein silmissä. Nä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
