Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Kolmas Näytös
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Äiti raukkani!
Helka.
Näetkös, Kerttu, hän heitti heimonsa, hylkäsi oman
sukunsa ja siitä hänelle rangaistus koitui. Turvapaikan ja
paremman elannon luuli hän saavansa, kun meistä erosi, mutta
silloin vasta poloiselle apiat mielialat alkoivatkin. Miehensä
kodissa hän oli kuin karilla lokkien seassa. Häntä vihattiin
sukunsa tähden, sorrettiin ja vainottiin, siksi kuin hän, lapsi
sylissä, pakeni jälleen luoksemme. Mutta nuo pedot ajoivat
häntä takaa ia riistivät sinut hänen rinnoiltaan, eikä siitä
hetkestä saakka äidilläsi enää tervettä päivää ollut. Kaiho
kalvoi hänen sydäntään ja vei kaitopäiväisen viimein
maailman vaivoista pois manalan majaan.
Homsantuu (blljaa itkien).
Onnellinen hän!
Helka.
Pitkiä vuosia on siitä ajasta vierinyt, ja yhä me vaan
maata maailmaa kiertelemme. Mutta vasta nyt vei tiemme
takaisin näille kammotuille seuduille. Mikä ihmeellinen
sattumus meitä lieneekin kohta yhteen johdattanut. Sinä
tietysti tästä lähtein seuraat meitä, vai kuinka, lapseni?
H a g e r t.
Totta vissiin, Kerttu. Elä ajattelekaan muuta.
Ilona.
Me pysymme yhdessä aina kuolemaan saakka, eikös
niin, Kerttu?
Helka.
Ja vaikldei olekaan tiluksia eikä kartanoita
huostassam-me, niin onhan siihen sijaan tuo kultainen vapaus. Mitä
meiltä puuttuu, kun samoilemme soita ja maita, kun metsissä
käen kukuntaa kuuntelemme, taikka kun marjaisilla ahoilla
päivän paisteessa venyttelemme. Maantiellä on majamme,
turpeessa muut tupamme, ja lämmittävänä lietenä kaikkialla
rakkaus ja yksimielisyys. Ei, vaikka mikä olisi, tätä elämää
en vaihtaisi, en kuninkaan valtikkaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
